Syksyn valokuvaushetket

Syksyn harmaat sävyt kameran linssin lävitse

On se kumma, miten kamera houkuttelee ulos, vaikka sää olisi mitä. Syksyn synkät koiranilmat, jolloin valo on vähissä ja maasto märkä ja loskainen, ei se tunnu haittaavan. Päinvastoin! On jotain kiehtovaa siinä, miten valokuvaaja näkee tutut maisemat aivan uudessa valossa - tai oikeastaan juuri sen valon puutteen vuoksi.

Metsä on erityisen kutsuva kuvauskohde syksyllä. Sammaleen peittämät kivenlohkareet, puiden paljaat oksat ja lehtien värien häviäminen tarjoavat loputtomasti mahdollisuuksia kuvien ottamiseen. Vaikka värit ovatkin vaimeampia kuin kesällä, voivat juuri ne harmaat, ruskeat ja vihreät sävyt luovat tunnelmallisia ja syvällisiä kuvia.

Miksi kuvaan, kun kaikki on niin harmaata?

Tämä onkin hyvä kysymys. Ehkä se on juuri se haaste, joka vetää puoleensa. Kun valoa on vähän, joutuu miettimään kuvakulmia ja asetuksia tai sitten vain antaa palaa sillä muistikortilla on tilaa. Ja kun onnistuu vangitsemaan sen hetken kauneuden, on tunne erityisen palkitseva.

Syksy on myös vuodenaika, jolloin luonto valmistautuu talveen. Se on aikaa hiljentyä ja tarkkailla ympäristöä. Kamera auttaa minua näkemään asioita, joita en ehkä muuten huomaisi.

Mitä olen kuvannut?

Marraskuu on ollut yllättävänkin kuvausrikas kuukausi. Olen tallentanut muistiin metsän syksyisiä maisemia, sumuisia aamuja ja sateen jälkiä. Olen kuvannut yksityiskohtia, kuten sammalta kivillä, naavaa oksilla ja pieniä pisaroita. Olen myös kokeillut erilaisia valotuksia ja kuvakulmia.

Sään jumalat leikittelevät

Sää on ollut hyvin vaihtelevaa. On ollut sekä räntää, että lunta, tuulta ja tuiskua. Mutta juuri se tekee syksystä mielenkiintoisen. Sään vaihtelevuus tuo mukanaan uusia mahdollisuuksia.

Syksy on minulle rakas vuodenaika. Se on aikaa, jolloin voin keskittyä luovuuteen ja omaan tekemiseen. Kamera on minulle tärkeä työkalu, jonka avulla voin kokea ja tallentaa ympäristöä ja jotenkin tunnen sen vievän minua ulos ja metsiin.

Mitä sinä kuvaat syksyllä?