Sata

EXTRAHAASTEEN NUMERO ON SATA

Kata T-214

Järjestelmäkameran ulkoiluttamiseen tarvitaan jonkinmoinen reppu laukku tai muu sellainen. Vuosikymmenten aikana jonkinlainen varasto niitä on nurkkiin kertynyt. Reppu on hyvä, olkalaukkukin on kelvollinen ja isompi varastolaukku kulkee auton tavaratilassa.

Luonnossa tai kaupungilla kävellessä kameran kantaminen tulee olla kätevää ja kuvaustilanteen kohdatessa kamera on saatava nopeasti esille. Kävelyreissuilla ei tarvita kaikkia välineitä mitä omistaa, mutta pari objektiivia ja salama on hyvä olla mukana. Tietenkin niiden lisäksi kaikenlaista pikkusälää pitää laukkuun sopia. Olen katsellut jo pitkään yhden hihnan reppuja, joita on markkinoilla useilla valmistajilla, Ainakin Tamrac, Lowepro. ja Katalla niitä on tarjolla.

Nettimainonnan tutkiskelun jälkeen tuli aika tehdä päätös minkä noista valitsen. Nyt minulla on Kata T-214. Olen sen käyttöön totutellut, ”makustellut”. Se on ainakin tilavuudeltaan tarvettani vastaava, ja sitä on helppo kantaa kävellessä, pyöräillessä, miksei myös hiihtäessä. Kameran saa nopeasti esille ja laukku tarjoaa välineille hyvä suojan.

Samalla tuli harjoitettua kulutusta, joka on taantuman uhatessa tarpeen. Ostoksen tein paikallisesta kaupasta, joten en syyllistynyt tässä koti- tai ulkomaisen nettikaupan tukemiseen ja mukava sitä oli sovitella kaupassa ennen ostopäätöksen tekemistä.

Linkki: Kata T-214

Hedelmät

Jouluna on syöty hyvin, mutta ei toki liikaa, sillä sehän olisi epäterveellistä. Joulun jälkeen on hyvä suosia hedelmiä ja muutakin kevyttä vihreää tai muuta värikästä. Kuvassa taitaa olla yhdeksän hedelmää, joten ei tämä ole tarkoitettu numerohaasteeseen, ei ainakaan tällä kertaa. En edes muista onko numero 9 jo käsitelty, mutta jos ei ole niin sitten tämä kuva soveltuu siihen.

Tietoteos

Paljon painavaa tietoa on näiden 8 kirjan kansien välissä. ”Fokus” sisältää yhteensä viisituhatta neljäsataa kaksikymmentä kolme sivua. En edes muista milloin viimeksi olen tähän kirjasarjaan koskenut. Tietokone, —google ja Wikipedia on muuttanut kaiken. Tietosanakirja on käynyt tarpeettomaksi, eikä sen tietoja ole päivitetty. Tämä sarja on vuodelta 1975, joten sen ikä on 1/3 vuosisadasta. Kirjoissa saattaa sittenkin olla viime vuosidadalta mielenkiintoista historiaa, joten kun asia nyt tuli esiin, päätän ottaa tämän jo unohtuneen tietolähteen tarkempaan tutkiskeluun. Ehkä tällä on vielä enemmän arvoa, kuin kierrätyspaperilla.

Tapanin kävelyllä

Ja niin Joulu joutui taas unholaan, kun kinkku on syöty ja olo tuntuu muutenkin kylläiseltä. Muistissa säilyy kuitenkin se, että tämä Joulu oli lumenvalkoinen. Vasta nyt Tapaninpäivänä suojasään kostuttama lumi putoaa puiden oksistosta. Raskaat pilvet ovat matalalla, vaikka sadetta ei tänään ole saatukaan, eikä kukaan vielä huomaa päivän pidentyneen.
Ihminen pyrkii elämään tasapainossa luonnon kanssa, vaikka keinot, joilla yksilö voi vaikuttaa luontoon, ovat sittenkin hyvin olemattomia. Luontoystävällinen tapa liikkua luonnossa on kävely, sillä metsäpolkua vaeltaessa voi nähdä jotakin sellaista, jota autolla tietä huristellessa ei koskaan huomaisi. Eihän mikään estä miestä istahtamasta parin tunnin kävelyn uuvuttamana naavaisen kuusen alle ottamaan pienen naukun taskumastistaan Jouluista juhlajuomaa.

Joulumuisto

Lapsille on Jouluaatto ja -lahjojen odotusi aina ikimuistoinen asia. Jo se lisää jännitystä, että on epävarmuus toiveen toteutumisesta. Ei mitenkään voi tietää olleensa pukin mielestä riittävän kiltti.

Tämä muistoni liittyy vuoteen 1957, josta on kulunut aikaa peräti 51 vuotta. Toivoin silloin joulupukilta Yrjö Karilaan harrastekirjaa ”Mieleni minun tekevi!. Todellakin halusin tuon kirjan ja kas kummaa toiveeni toteutui.

Oli ikimuistoinen asia saada paksu 820 sivuinen kirja Joulupukilta. Siinä kirjassa on niin paljon asiaa, että tämä kirja on riittänyt perusteoksena moniin tämänkin päivän harrastuksiini. Kirja on edelleen aitiopaikalla työhuoneeni hyllyssä. Käden ulottuvilla se on nytkin. Kyllä se on kulunut ja huonossa kunnossa, mutta edelleen tällä kirjalla on minulle suunnaton arvo. Kiitos Joulupukki!

Tuntematon

—Joulu on jo ovella, mutta ei kait mikään estä kirjoittamasta tänäänkin lyhyttä lastua omaan blogiinsa. Kirjoittamisella pitäisi varmaankin olla jokin tavoite, joka kiinnostaisi satunnaista lukijaa. En kuitenkaan etsi tietoisesti mitään aihetta, enkä kirjoita nimenomaan Sinulle, vaan vain yleisesti. Toivon, että aihe etsii minua ja sinäkin satunnainen lukija saatat katsella, että mitähän tuo tarkoittaa.

Joulun aikaan blogien kuvitus täyttyy kynttilöistä ja joulukukista, se on aivan luonnollista. Piparkakkujakin on paljon kuvattu. Vuoden pimein aika ei ole kovin kiitollista aikaa luonnossa kuvaamiseen, sillä hämäryys vie ainakin minulta osan innostuksesta. Kuitenkin haluan elävöittää tekstiä kuvalla, niin laitan valokuvan kuusenoksalla kasvavasta jäkälästä. Varmaan tällä on jokin tarkka lajinimi, jota en nyt kyllä tiedä. Jos, Sinä tunnet kasvin niin liitä tietosi kommenttiin?

Omien taitojen päivitystä

Joulu ja vuoden loppuviikot ovat aikaa, jolloin voi rauhoittua, ja kertailla vuoden aikaisia tapahtumia. Ei nyt ole kiirettä, eikä sitä ole ollutkaan. Kiireestä on turha puhua mitään, sillä vatvominen lisää hämmennystä. Ei meidän tarvitse tehdä kaikkea tai saada suurta määrää uutta krääsää. Useimmilla on varustetta jo aivan tarpeeksi.

Olen huomannut, että vanhempi on kuten lapsikin, jos kauan sitten unohdetun ”lelun” ottaa uudelleen käyttöön, se voi olla uutta viehättävämpi. Tutun laitteen kanssa on helppo toimia koska sen käyttöön on aikanaan jo harjaannuttu. En kuitenkaan ymmärrä ihmisiä, jotka eivät lue kännykkä, kamera, MP3 soittimen, digiboksin tms. käyttöohjeita. Ainakin minua harmittaisi, jos ohjeet laiminlöisin. Saisin laitteesta tietenkin jotakin ulos, mutta osaisinko käyttää kuin murto-osan sen ominaisuuksista?

Olen opetellut sellaista tapaa, että kertaan käyttöohjeita säännöllisin väliajoin. Se on ollut antoisaa, sillä aina löytyy jotakin uutta.

Myös tietokoneohjelmien manuaaleja olen kertaillut, ja se tuntuu mukavalta, kun voi vaikka neuvoa jotakin toista. ”Hyvä tapa oppia uutta on opettaa, jotkin tosita”, sen ole käytännössä kokenut.
Luetaan uusien lelujemme opaskirjat, sillä ei meillä ihmisillä ole minnekään kiire ei edes näin Joulun aikaan.

Mopoauto

Autot ovat ainakin miehiä kiinnostava asia, mutta varmaan kiinnostus laskee, jos kyse on mopoautosta. Näillähän voi ajaa jopa 15 vuotias. Tarvitaanko siihen edes ajokorttia. Olisihan tuollainen helppo pysäköidä vaikka minne. Polttoainettakaan ei hirveästi kulu, sillä ei pieni kottero paljoa paina, eikä ole isokokoinen moottori. Jostain taisin kuitenkin lukea, etteivät nämä ole kovin ympäristöystävällisiä, pienestä kulutuksesta huolimatta.

Minä voisin olla kiinnostunut tuollaisesta menopelistä mutta kulkuneuvon pienet mitat ja oma fyysinen koko ja paino ovat niin paljon epäsuhdassa, ettei se kiinnosta. Kuitenkin olen tuosta autosta ottanut kuvan, kun olen joskus tämän pelin lähelle parkkeerannut.

AF24

Säästetään sitten vaan

Talouden taantumasta paasataan telkkarissa ja radiossa yhtenään. Sama tilanne on lehdistössä. Väkisinkin tässä alkaa tulla säästäväiseksi, jo ennen kuin se viimeinen pakko tulee. Säästäminen on hyvinkin helppoa, sillä ainakin minulla on monia sellaisia tapoja, joista voin luopua.

Monissa asioissa luopuessa ei menetä mitään, pikemmin päinvastoin. Ensimmäinen hyvä säästökohde on varmaan monella muullakin luopuminen ylensyönnistä. Terveys paranee ja olotila kohenee, kun syö vain kulutusta vastaavasti. Aika pitkän aikaa saa olla jonkinmoisella dieetilläkin, sillä vararavintoa on rasvana vyötäröllä. Kilo ihraa sisältää noin 9000 kcal, joten piisaa siinä energiaa.

Juomista, jotka ovat vain vettä, sokeria ja esanssia on helppo luopua, ja terveys paranee. Onneksi minä en ole pulloveden ostaja, mutta jotkut ostavat sitäkin, vaikka puhdasta vettä tulee hanasta. On silti hyvä, kun pullovesikin on olemassa, sen osoitti mm. Nokian surullinen likavesitapaus.

Useiden lehtien tilauksesta voisi luopua ja eikä telkkarikaan ole mikään välttämättömyys.
Linkki: www.pullovesi.fi/ ja Säästöpossu

Talossa on tämmöistä

VALOKUVATORSTAI: Haaste 113, Lämpö

Vanhan ajan lämpöä

Pimeää aikaa

Kaamoksen raja on varmaan jossakin pohjoisessa missä aurinko ei nouse edes keskipäivällä horisontin yläpuolelle. Myös Keskisuomessa on pimeää. Tällaiset päivät, jolloin lämpötila roikkuu tuossa nollan tienoilla, ovat sumuisia, pimeitä ja valottomia, vaikkei siitä kaamos nimeä saisi käyttää. Sisällä pitää polttaa valoja koko päivän. Autolla ajellessa ajovalot vaikuttavat tarpeellisilta. En ihmettele, jos jollekin tällaisessa suhmurassa tulee masennus ja kaipaus valoisaan etelään.

Nyt taitaa matkailukin hiipua, kun maailman turistikohteissa on ollut rauhatonta. Pienikin asia vaikuttaa ihmismieleen, sillä joku Thaimaan tai Intian selkkaus saa ihmiset varovaiseksi, on se sitten vaikka lähes aiheetonta. Eihän meillä missään ole kovin turvallista, sillä sattuuhan kotoisessa Suomessakin kaikenalaista ja Ruotsissa maa järisi, kovemmin kuin kertaakaan sataan vuoteen.

Toivoa on aina olemassa sillä kyllä se aurinko paistaa, jos ei nyt ihan kirkkaasti, mutta kuitenkin selkeinä pakkaspäivinä on valoisaa.

Takin kääntöjä

Joskus on tuntunut siltä, kuin ”takin kääntö” olisi jotenkin halveksittavaa. Tässä kuten monessa muussakin asiassa olen pikemmin pyrkinyt löytämään asioita, joissa voisin muuttaa mieleni. Niitä on löytynyt aika paljon.

Toistaiseksi tuorein mielipiteen muutos on se, kun liikun luonnossa päivittäin 1 – 2 tuntia. Olen pyrkinyt rauhoittamaan sen ajan, etten ole kuunnellut radiota tai mp3 tiedostoja, vaikka minulla on sopivia soittimia olemassa. Viime viikolla muutin käsitystäni, kun katselin YLE Areenan sivustolla talletettuja radio-ohjelmia. Huomasin miten paljon hyödyllistä tietoa olen päästänyt ohitseni. Siirsin noita valikoituja ohjelmia soittimen muistiin, ja olen nyt jo kuunnellut useita tunteja hyvin mielenkiintoisia asioita.

En vastusta enää itseäni, koska minulle tulee tästä uusi tapa, vaikka edelleenkin haluan tehdä joitakin metsävaelluksia ilman korvalappuja.

Kansa säästää

—Kaksi viidestä suomalaisesta on vähentänyt päivittäistä kulutustaan taloustilanteen vuoksi, kertoo MTV3:n kysely. Puolet kyselyyn vastanneista ilmoitti kuitenkin elävänsä kuten ennenkin.

Tuon tutkimuksen mukaan me olemme reagoimassa hyvin herkästi muutoksiin. Omalla kohdallani olen vähentänyt etenkin turhaa auton käyttöä. Polttoaineen hinta on laskenut huomattavasti, joten sekin pihtaaminen on ollut lähes turhaa. Kohta vuodenvaihteen jälkeen tipahtaa postilaatikosta auton käyttömaksu, joka vähän ajavalle diesel autolla liikkuvalle on jonkinlainen rangaistus. No se on kestettävä ja säästettävä sen harmin kompensoimiseksi jostakin muusta.

Tänään aamulla katselin telkkaria, jossa kerrottiin ilmalämpöpumpun säästävä energiaa hirveästi. Siinä kerrottiin että 1 kilowatti tuottaa lämpöenergiaa jopa 5 kwh. Kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, mutta jos näin on, niin pitääkö harkita sellaisen myllyn asentamista meidänkin mökin seinään?

Yksin

YKSI: Keinuja

Mitä syömme ensiviikolla

Suomalainen ruoka on lähes kestopuheenaihe, kun sen laatua ovat ulkomaiset valtiomiehet arvostelleet. Sitten meille tuodaan myrkyllistä lihaa Irlannista ja taisi niitä melamiinituotteitakin olla suomalaisissa ruokapöydissä. Joku moittii suomessakin eettisin periaattein tuotettua lihaa. GM eli geenimanipulointikin puhuttaa.

Suomalaista tuoretta silakkaa, en ole tavannut kaupan tiskillä aikoihin. Muikkua on kyllä saatavissa, mutta missähän kotimainen ahvenkin luuraa. Niitä ei ole näkynyt vaikka kuinka tarjoaisi euroja syötiksi. Harmillista, kun tämä ilmastonmuutos pitää järvien rannat sulina, ettei pääse edes pilkillä kalastamaan.

Talouden taantuma saattaa pian vaikuttaa, myös siihen mitä me syömme. Ehkä suurin vaikutus on erinäköisten einesten käytön väheneminen. Valmisruoka on pakattukin sellaisiin muovipakkauksiin, että jo pelkät roskiin menevät pakkaukset maksavat taloutta kohden vuodessa suuren summan.

Kun, ruuan valmistaa itse lähellä tuotetuista raaka-aineista tietää mitä pataan laittaa. Toki siinäkin piilee vaara, jos syö enemmän kuin tarvitsee.

Uhkakuva

VALOKUVATORSTAI: Haaste 112

Katkelma on Emma Juslinin romaanista Frida ja Frida (Teos 2008, alk. Frida och Frida, suomentaja Jaana Nikula). "Toisinaan minä inhoan sanoja. Ne ovat valtavan henkisen jäävuoren huippuja ja nythän me kaikki jo tiedämme miten Titanicin kävi. Pikimusta kuilu avautuu sen välillä mitä on olemassa ja mitä sanat yrittävät kuvata. Kaikki ilmiöt yksinkertaistetaan, ne naulataan sanoilla kiinni ja niistä tulee mustavalkoisia, ehdottomia."

Metsä tarjoaa luonnonrauhaa

Me suomalaiset haluamme asua kävelyetäisyyden päässä metsästä ja lähikaupasta. Tieto ilmenee Kuluttajatutkimuskeskuksen julkistamasta tutkimuksesta.

Nyt sekin on sitten virallisesti tutkittu, vaikka minusta tieto on itsestään selvää. Minä olen valinnut asuinpaikkani näillä perusteilla. Lisänä on tietenkin myös näköetäisyydellä oleva järvi ja oma puutarhapalsta.

En tiedä mitään parempaa paikkaa ulkoiluun kuin lähiseudun oleva metsät. Siellä ei tarvitse olla valmiita pururatoja, sillä tallattuja polkuja on kaikkialla. Pidän myös valmiit hiihtoladut turhana ylellisyytenä koska ne aiheuttavat painetta veroäyriin. Liikunta on tarpeellista jokaiselle, mutta ei sen tarvitse olla ihan valmiiksi tarjoiltua. Joskus on mukava hiidellä aivan umpihangessa, jos vain lunta on.

Lumikengät ovat myös oiva tapa liikkua metsissä. Itse olen sitä harrastanut jo monina talvina. Yleensä tallaan perusreitin, josta voin tehdä sivupolkuja oman kiinnostuksen mukaan. Järven jäällä on myös hauskaa kulkea vaikka potkukelkalla, mutta viime vuosien talvet ovat olleet niin leutoja, ettei järvelle ole paljonkaan ollut asiaa, kuin ihan vain rannoille ahvenia pilkkimään.

Elitarvikkeista on kysymys

Ruoka on ihmiselämälle välttämätöntä ja ruoan pitää olla riskitöntä. Näin ei kuitenkaan aina ole, sillä usein ruuasta on kohua. Maailmassa on pulaa elintavikkeista ja niiden hinta on noussut huikeasti. Ehkä juuri hintakehitys aiheuttaa näitä jatkuvia kohu-uutisia.

Ilmastonmuutos tekee ruuantuotannosta entistäkin haavoittuvampaa, joten eivät elintarviketjun kohut pääty tähän Irlannin tapaukseen. Pitäisikö suomalaisten pyrkiä entistäkin parempaan elintarvikeomavaraisuuteen?

KSML
—Kansainvälinen ruokakriisi on tänä vuonna lisännyt nälkäisten määrää maailmassa 40 miljoonalla, kertoo tuore YK-raportti. Kroonisesti nälkäisiä on nyt kaikkiaan jo lähes miljardi.

KSML
—Ympäristömyrkkyä sisältävää irlantilaista sianlihaa on toimitettu kaikkiaan kahteentoista EU-maahan, kertoo EU:n komissio. Lisäksi sianlihaa on viety yhdeksään maahan unionin ulkopuolelle.

Lukukokemus

Jatkosota käytiin Suomen ja Neuvostoliiton välillä 25. kesäkuuta 1941 – 19.
syyskuuta 1944. Aselepo astui voimaan 4. syyskuuta kello 07.00

Sota on ollut kaikin tavoin rumaa, kuten Itsenäisyyspäivän aikana lukemani ”Ruma sota” kirja vahvistaa. Sodassa on monia ilmiöitä joista jokainen rintamalla taistellut on kokenut sen erilailla. Lisäksi se on vaikuttanut myös meidän suurten ikäluokkien lapsuuteen ja koko elämäänkin.

Olen syntynyt 8 kuukautta Jatkosodan päättymisen jälkeen. Vaikken henkilökohtaisesti ole kokenut sota-aikaa, on se jotenkin vaikuttanut lapsuuteen. Monien veteraanien jutut olen silloin kuunnellut, kun miehet muistelivat rintamakokemuksiaan. Myös useat sotaromaanit tämä ikäluokka on lukenut, joten tuntemattomien sotilaiden kokemukset ovat välittyneet tietoisuuteen.

Voimme olla onnellisia siitä, että maassa on rauha, sillä kaikkialla maailmassa näin ei ole. Jokainen sota on varmaankin omanlaisensa, mutta aina se on rumaa, ei yksistään rintamalla vaan se jättää pahoja arpia kansakuntiin.

”Ruma sota” kirjaan talletettu tutkimustieto on sangen luotettavaa ja siksi se on lukemisen arvoinen historiakirja.

Rauhallista itsenäisyyspäivän iltaa

VALOKUVATORSTAI: Haaste 111

Kuokkalan silta

Jyväskylän satama

Seitsemän

Seitsenhaarainen

Päiväkävelyllä pohdiskelua

Jalkakäytävää ja hiekkatietä oli hyvä kävellä, sillä yöllä satanut lumi oli tarttunut tiukasti kiinni jäähän. Katselin Tuomiojärven rantoja ja Haukkalan alueelle valmistuvia uusia omakotitaloja. Maisema muuttuu nopeasti, kun puusto poistetaan ja tonteille rakennetaan erinäköisiä asumuksia. Suurimmat talot vaikuttavat kivilinnoilta. Eihän kalliille tontille voi mitään pikku mökkiä rakentaa.

Mieleen tulivat menneet ajat, miten erilaisia nykyiset asumukset ovatkaan, kun niitä vertaa rintamiestaloihin, joita tälläkin järven rantueella on. Silloin ennen omakotitalon pääasiallinen lämmitys tapahtui uuneilla, nyt kaukolämmöllä. Oli aikaa klapien tekoon, kun ei ollut telkkaria, ei tietokonetta. Nopea kehitys ja suuri muutos alkoivat 1960 luvulla, väritelkkarit yleistyivät kymmenen vuotta myöhemmin. Kotitietokoneet tulivat -80 luvulla. Ihmiset ovat tulleet entistä kiireisemmiksi, vaikka digitaalitekniikan tulisi säästää aikaa, mutta aikaa ei taida olla.


Nykyään naapuri tulee harvoin käymään, ei ainakaan kutsumatta saavu. Sama se on itselläkin, ei sitä kehtaa mennä. Taitavat ihmiset passivoitua, sellainen tuli mieleeni, kun istuin eilen uimahallin saunan lauteilla pyrkien virittelemään juttua eri-ikäisten ukkojen kesken. Itseäni nuoremmat eivät juuri ryhtyneet juttusille, vanhemmat kyllä, joskin väkinäistä sekin oli. Ehkä pyrin puhumaan heidän mielestään vaikeista aiheista.

Onneksi huomenna on Itsenäisen Suomen 91 v. juhlapäivä, siitä kaikki nykyihmiset saamme olla onnellisia.

Keski-Suomen Ilmailumuseossa: "Taivaankirppu"

Kaikenlaisilla härveleillä ihminen on noussut ilmaan, kun tällaisellakin koneella. Tämä kuvassa oleva laite on Keski-suomen ilmailumuseossa, jossa sen kuvasin. Ei tekisi mieli nousta moiseen koneeseen puhumattakaan siitä, että sellainen voisi nousta irti maasta Wikipedia esittelee taivaankirpun näin:

Mignet HM-14 Pou du Ciel (Taivaankirppu) on ranskalainen vuonna 1934 suunniteltu itserakennettava lentokone. Koneen suunnitteli sähköinsinööri Henri Mignet vuonna 1934.

Koneesta tuli suosittu, sen rakennusohjekirjoja myytiin tuhansia kappaleita Euroopassa ja satoja koneita valmistettiin eri maissa. Koneen rakenne oli hyvin yksinkertainen, ja siinä ei ollut lainkaan korkeusperäsintä eikä siivekkeitä.

Kone ei kuitenkaan oiennut yli 15 asteen syöksystä, mikä aiheutti useita lentäjän kuolemaan johtaneita onnettomuuksia. Kone asetettiin useissa maissa lentokieltoon ja sen suosio hupeni.

Loskainen alkutalvi

Kunnon talvea ei tule, ennenkuin ilma jäähtyy ja maa jäätyy!

Talvisessa metsässä huokuu luonnon rauha

Tämmöinen loskainen pyhäpäivä on joutilas kuntoiluun. Minä lähdin jo aamupäivällä metsään katselemaan vanhoja polkuja. Lunta on juuri sen verran vähän maassa, että polunpaikka näkyy vaikka siitä ei näillä lumilla olisi kävelty. Aika paljon silti kulkijoita näissä kaupungin lähimetsissä on, kait se on niin, että koirat kuljettavat omistajiaan. Nyt oli sen verran loskaa maassa ja ilmassa, etten tavannut muita kulkijoita. Mukavaa kuitenkin oli kankailla kävellä ja aikakin kului, kuin siivillä. En mielelläni käytä mitään korvalappu musiikkia matkassa, sillä minusta se pilaisi juuri sen mitä olen luonnosta etsimässä, eli sen syvän rauhan. Kotiinpäin tullessani sivusin markettien parkkipaikkaa ja ihmettelin mitähän ihmiset sillä kaikella tavaralla tekevät, jota Jouluksi hankkivat? Kait se on kuitenkin ihan hyvä asia, että ostavat, kunhan pitäisivät kotimaisen tuotteen kunniassa.

Minkäs teet, kun ilmasto muuttuu

Ilmastonmuutos tai ei, niin tänä vuonna näytti hyvältä, kun marraskuussa oli pakkasta ja maahan tuli kattava lumikerros. Talven kauneutta ei kuitenkaan kauaa kestänyt, sillä muutama suojapäivä ja reipas vesisade ovat pyyhkineet maan lähes lumettomaksi. Järvissäkin oli jo jäätä, jota ensimmäiset uhkarohkeat kokeilivat, jotkut jopa kohtalokkain seurauksin.
Nyt, kun olemme siirtymässä joulukuulle, marraskuun talvesta on muisto vain. Ajatus palaa taas uskomaan, että ilmastonmuutos jatkuu edelleen, kun jäät sulavat. Jokin korkea voima näitä maapallon säitä ja tuulia ohjaa, kuten aikaisempinakin miljoonina vuosina. Ihminen pitäisi kuitenkin hyvänä, kun kaikki jatkuisi ilman kiusallisia muutoksia. Voihan ihminen pyrkiä sopeutumaan ilmastonmuutokseen, mutta se tuntuu vastenmieliseltä ja vaikealtakin.

Viistoista munaa

Munat

Salusiinit ikkunassa

VALOKUVATORSTAI: Haaste 110
Tämä lasi aihe onkin todella vaikea siksi, että lasi on niin yleistä. Lasia on kaikkialla ja siitä tehdään melkein mitä vain. Tosin kaikki läpinäkyvä ja kirkas ei aina olekaan lasia, vaikka niin saattaisi luulla.
Tämän vanhan talon ikkunat ovat kuitenkin aitoa lasia, tiedän sen, joten ei tarvitse kokeilla kolauttamalla ruutua rikki. Että tällainen miljöö, sisältä katsottuna tällä kertaa.

Valoa ikkunasta

Matti Nykäsen mäki

Kaksi rinnakkain

Hurjaa, jos kaupat olisivat aina auki

Miksi kauppojen pitäisi olla aina auki? Olisihan se vaivalloista, jos pitäisi joka päivä mennä vaimon kanssa ostoksille, siinähän rakkauskin saattaisi joutua lujille.

Helpointa on käydä kaupassa silloin kun siellä ei ole ruuhkaa. Minusta sellainen ruuhkaton aika on arki aamupäivä, kun suuri osa asiakkaista on tienaamassa. Aamupäivisin kaikki kassat eivät ole käytössä, mutta ei niissä ole jonoa. Lauantaina ja sunnuntaina useimmilla on vapaapäivä, jonka moni uhraa shoppailuun.

Pelkäänpä, että pian joku kauppias saattaa ajatella, että pidänpä alkuviikosta putiikin kiinni. ainakin aamupäivin, kun on niin hiljaista.

Voihan joku pitää markettia viihtymiskeitaana, mutta eikö niitä ole mukavampiakin, ainakin miehen mielestä. Kaupat voisi hyvin pitää sunnuntaisin kokonaan kiinni. Ostokset pitää tehdä vähän suunnitelmallisemmin, jolloin ei ole päivittäistä kauppakäyntiä sotkemassa muutenkin kiireistä elämänmenoa.

Joulutervehdys perinteisesti vai sähköisesti

Suomalainen haluaa muistaa ystäviään joka joulu, sillä postin kautta lähetetään noin 50 miljoonaa joulukorttia. Eikö se olekin paljon? Ryhdyin tarkemmin tutkimaan viimevuonna meille saapuneiden korttien määrää. Laskennan jälkeen huomaan niitä olevan hieman alle 100. Aivan kaikille ei meidän perheestä ole korttia lähetetty, joten olemme voiton puolella.

Kaupasta ostetut kauniit kortit maksavat muutamasta kymmenestä sentistä euroon, ehkä kahteenkin ja Itella veloittaa kuljetuksesta vähimmillään 60 senttiä, joten rahallisesti isosta asiasta on kysymys.

Eihän meistä kaikki osta kortteja vaan tekevät itse, sellaisia omaleimaisia. Eräs hyvä vaihtoehto on käyttää ottamiaan valokuvia korttina, jolloin fotoliike tulostaa tervehdystekstin ja kas, kun tulee kaunista persoonallista.
Mikäli haluaa olla säästäväinen, ja pienentää samalla ekologista jalanjälkeään käyttää sähköistä korttia, joka kulkee netin kautta ihan ilmaiseksi. Kuinkahan moni saajista sitten niitä tulostaa ennen (del) nappulan painamista?

Eräs vaihtoehto on tekstiviesti ja kulkeehan siinä kännykkäkuvakin mukana, jos niin haluaa. Oikeastaan henkilökohtainen puhelinsoitto ystävälle voi sittenkin olla ihan paras vaihtoehto. Kahdensuuntaisen viestintä on kyllä korttia parempi vaihtoehto, etenkin sellaisille, joilta kortti tuli, mutta itseltä se unohtui lähettää.

Jouluun on vielä aikaa, joten pitää jatkaa miettimistä.

Valitse nopea tai hidas elämä

VALOKUVATORSTAI: Haaste 109

Elämän ainutkertaisuus on aina askarruttanut ihmisiä, sillä aikaa kaivataan lisää. Yleensä tuntuu siltä, ettei aikaa ole tarpeeksi?

Seuratessani nuorten perheiden elämänmenoa olen nähnyt, miten kiireisiä he ovat, sillä yhteistä ylimääräistä aikaa ei ole. Joskus pitäisi sopia tapaaminen, niin onpa vaikea löytää aika, milloin molemmat puolisot olisivat kotona.

Vuosien kuluessa ihminen varttuu ja vanhenee, lopulta hänen aikansa päättyy. Me vaellamme ajassa, ollen vain lyhyen hetken ikuisuuden näkyviä asukkaita. Olisiko syytä tietoisesti hidastaa menoa ja vähän rauhoittua?

—Jotain tarttis tehdä! Ei ole yksinkertainen ongelma, lajitella tärkeät asiat järjestykseen. Ehkä sittenkin antoisin elämä on hänellä, jolle kuluva aika on paras ystävä.

Tee työtäs leikkien

Iloitaan kotimaisesta

Jouluvouhotus on alkanut marketeissa jopa kahta kuukautta ennen joulua. Suuret sisätorialueet on täytetty tarpeettomalla tavaralla, jolla varmaankin on kysyntää. Siinä on risuista valmistettuja kertakäyttökoristeita, eläinhahmoja ym. Tämä tavara on tuotu jostakin idästä. Tuntuu kuin kotimaassa ei enää kasvaisi lainkaan pajua tai olkitöihin sopivaa ruista tai muuta kortta.

Tuontituotteiden yksikköhinnat ovat 5 – 20 euron välillä. Ehkä se on joidenkin mielestä halpaa, ainakin se vaikuttaa tarpeettomalta.

Ovatko 4H nuorison askartelukurssit kokonaan loppuneet, tai onko nuoriso niin epäkäytännöllistä, ettei näitä tuotteita enää osata tehdä itse? Kannattaisi käydä katsomassa ja ostamassa kotimaisia eri järjestöjen esimerkiksi, 4H-nuorten tai Marttojen myyjäisistä.

On surkuhupaisaa ajatella miten paljon tarpeetonta tuontitavaraa kuljetetaan roska-autojen kyydillä kaatopaikoille joulun ja vuodenvaihteen jälkeen. Ja se raha, joka on niihin käytetty on tuottanut vain vähän iloa.

Positiivisesti

Positiivareiden Kokki Jussin ”Aamun ajatukset” ovat varmaankin tuttuja kaikille, mutta useinkaan niihin ei tule paneuduttua sillä vakavuudella, jonka ne ansaitsisivat. Yksinkertainen ajatusmalli saattaa muuttaa vaikeat asiat yksinkertaiseksi. Me kompastumme yleensä elämässä luvattoman pieniin esteisiin, mutta harvemmin tapamme edessä todellisia vuoria.

Omalla kohdallani olen tänään huomannut, miten pieniin vastoinkäymisiin olin lamaantua. Onneksi luin tämän alle kopioimani Positiivareiden ajatuksen ja lähdin analysoimaan mitkä ovat todelliset kompastuskivet. Huomasin, ettei niitä vuoria olekaan ja pikku esteet voi lakasta luudalla roskikseen. Voin rehellisesti sanoa, että tämän ajatelman asioista ylitän jopa vuoria.

—Ei kukaan kompastu vuoriin, vaan matkan varrella oleviin pieniin esteisiin. Selvitä kaikki polkusi varrella olevat esteet – ja huomaat että olet
samalla ylittänyt vuoren. Positiivarit

Yleensä ensilumi sulaa ennen talvea

Luonto on tänään hiljainen, kun edes pihaoravia en ole nähnyt. Varmaan linnut ja oravat pitävät sadetta metsien suojassa.

Tänään satanut lumi on tämän syksyn ensilunta. Aamuyöstä satanut räntä teki maasta poikkeuksellisen valoisaa, kun lumi hohti valkoisenaan. Päivällä on lähes kokoajan satanut lisää, mutta lunta ei kuitenkaan ole kertynyt maahan kovinkaan paljon, koska lämpötila on vielä asteen verran plussan puolella.
Varmaan elohopea laskee pian pakkasen puolelle, silloin myös lumi säilyy maassa. Ilmeisesti kukaan ei enää autoile kesärenkain ja muuttolinnut ovat lentäneet etelän lämpimiin maihin.

Hiirenloukku

Jokainen mainos herättää huomiota ja mielenkiintoa tuotetta kohtaan. Sitten haluamme lukea kirjan ja ei kuin kauppaan hakemaan teosta ja kas siinä se on.

Selkä seinää vasten ja kaksikymmentäyksi euroa jäi nakkiin, mutta sainpahan kirjan.

Nakissa (21 €)

Elämä on verkkojen varassa

VALOKUVATORSTAI: Haaste 108
Alkuviikosta tontin kulmalle tulivat vesilaitoksen miehet ja kaivinkone. Ensinnä katkesi vahingossa vesijohto. Se korjautui nopeasti, mutta hanoista tuli vain mustaa vettä. Mustuus ilmeisesti johtui putkista irronneesta mangaanista. Sitten katkesivat sähköt, virta tuli takaisin muutaman tunnin kuluttua, mutta nettiyhteys oli poikki myös, koska siitäkin kaapelista puuttui kauhan rouhaisema noin metrin pituinen pätkä. Puhelinkaapelin korjausta kesti odottaa toista vuorokautta. Tie ja viemärikin olivat jonkinaikaa pois käytöstä. Nyt taas yhteydet toimivat kaikkialle.
Tuli jo mieleen, että pitää varmaankin hankkia langaton kotiverkko tai edes ”mokkula” kaiken varalta, mutta kun mitään ongelmia ole aikaisemmin ollut. Kaivutyöt ovat nyt ohitse, joten ei ole kovin suurta riskiä tulevaisuudessakaan. Sen tässä sain huomata miten haavoittuvainen huusholli on, jos siitä katkeaa, vesi, sähkö ja tie, eikä edes tietokoneella saa yhteyttä ulkomaailmaan.

Kaikki on taas kunnossa

Vanhoja konsteja uusin opein

Olen alkuviikosta ollut parina päivänä vapaaehtoisesti koulutuksessa, eli antanut toisten ohjata vapaasti itseäni. Kokonaan ajattelematta en ole ollut, vaan olen jopa vastaan väittänyt, kertomalla pieniä tositarinoita, joita elämänkokemus minulle on antanut. Tästä joukosta olen pisimpään kokemusta kartuttanut, siis vanhin, mutta teoriaopillisesti aivan noviisi.

Ilo on päästä mukaan itseään viisaampaan ryhmään. Tarkoitan sitä todella, koska nuoremmat tietävät paljon sellaista, josta minulla ei ole mitään käsitystä, mutta hyvän motivaation ansiosta olen sisäistänyt paljon uutta minäkin. Kummastuttaa vain, miten opetetaan tekemään helpot asiat hyvin vaivalloiseksi, tututkin toimet. Käytäntö on opettanut oikomaan mutkia. Eniten minua yllättää, miksi nuoremmatkin suhtautuvat penseästi tietotekniikan hyödyksikäyttöön.

Haasteellista

Ratas

—Niin turhaan

Mistähän kummasta johtuu, kun joskus tuntuu siltä, että näiden lähes päivittäisten blogien tuottaminen on aivan turhaa. Ainakin tänään minulla on aiheista pulaa, vaikka tiedän, ettei kirjoittamiseen tarvita mitään inspiraatiota. Tekstiä alkaa syntyä heti kuin automaatista, kun vain antaa sormille luvan näppäillä. On tietenkin päästävä sopivaan mielentilaan, jotta prosessi voi lähteä käyntiin. Onneksi siemen itää heti eikä sanojen orastamiseen tarvita pitää aikaa. Tuntuu kuin sisällä olisi jokin pieni ääni, joka sanoo mitä pitää tehdä. Hyvänä apuna on myös ajankohtainen valokuva, joka tukee aihetta, vaikka ei aina mitenkään liitykään vierellään olevaan tekstiin. Niin vain valmistui tämäkin blogiteksti, jossa on peräti 100 sanaa.

Vara on viisautta

Vanha vakuutusmainos kertoo muistaakseni näin: ”vahinko ei tule kello kaulassa”. Se pitää paikkansa ja siksi kait niitä vakuutuksia tarvitaan. Tämä asia tuli ajankohtaiseksi, kun tytär soitti, että poikien sählypallo oli pihalla lentänyt luvattoman kovaa ja suoraan erään naapurin auton takaikkunaan. Sirpaleiksi se lasi oli mennyt ja vahingon maksajaa ei tarvinnut kauaakaan miettiä. Onneksi heillä on vastuuvakuutus kotivakuutuksen yhteydessä, jolloin takalasin hinnasta selvinnee pelkällä reilun satasen omavastuulla. Mikäli ei olisi vakuutusta, olisi lasku aika suuri, sillä varmaan tuollainen lämmitettävä takalasi maksaa aika paljon yli tuon omavastuun.

Ei pidä koskaan harmitella vakuutusmaksua maksaessaan rahanmenoa, sillä on se vain niin hyvä asia, sitten kun jotakin sattuu: ”vara on viisautta eikä vahingon enne”. Näin lukee vuoden 1960 Pohja yhtymän mainoksessa.

Huurretta putkissa

Luonnonvarojakin tulee säästää

Velkaa on monenlaista, sitä jota otetaan pankeista ja sille pitää olla jonkinlainen takuu. Myös koko ihmiskunnan ekologinen velka kasvaa edelleen. —Luonnonvarojen kulutus ylittää luonnon kestokyvyn jo kolmanneksella. Näin kerrotaan uutisissa, eikä tuolle velalle taida olla edes ketään takaajaa. Ehkä me suomalaiset emme tuossakaan ole pahimmin velkaantuneita, mutta varmaan opiksi olisi otettava. Voihan sitä muuttua hyvinkin säästäväiseksi ja kulutusta vastustamaan, mutta jos kaikki niin tekevät ei sekään ole talouselämän kannalta hyväksi. Monet saavat palkkaa toisten palvelusta ja kokonaan itsepalveluun siirryttäessä moni kahvinkeittäjä jäisi työttömäksi. Toisaalta, kun poikkeaa vaikka ABC asemalle kahville tulee mieleen, että olisipa ollut mukana oma termospullo ja itse leivottu eväsleipä laukussa. Muutamia euroja voisi näinkin säästää. Mitenkähän on jos baarissa ottaisi vain kuuman veden kuppiin ja ripauttaa joukkoon Lidll pikakahvia, voisikohan niinkin säästää.
Oravakin kokoaa säästöjä, mutta niillä reppanoilla on niin huono muisti, että saattavat unohtaa minne ovat säästönsä tallettaneet.

Ei lomaosakketta!

Kutsuivat minut ja vaimoni lomaosake-esittelyyn, "ruokapalkalla". Meillä oli loistava esittelijä, kaunis nainen. Hyvälle ystävälle oli vaikea sanoa, ei, en osta! En pitkästynyt, sillä koko ajan tapahtui jotain jännittävää. En ymmärtänyt kaikkea, mitä ne termit tarkoittivat, mutta suhtauduin kuulemaani aidolla innostuksella.

Totesin, että lähellä oli metsiä, lenkkipolkuja järviä ja kylpylä. Kaikki tämä toisella puolella maata, matkaa kotoa 350 km. Kävimme tutustumassa esittelyhuoneistoon, jossa oli huippuvarustelu, keittiö viimeistä huutoa, taulutelevisio ja tietokonekin. Kävi ilmi, ettei tämä ole kallista, jos en halua ruuhkaista sesonkiviikkoa. Minulle tuli paha olo, kaikki niin loistavaa, mutta tämä talouden taantuma. ”Nautit luonnosta, me uskomme, että viihdyt täällä”, hän sanoi. Istun ja ajattelen, en osaa kieltää mitään, mutta en myöskään päätä kauppaa, en tänään, en huomenna. Kauempaa tarjous ei ole näillä ehdoilla voimassa. Niin mukava esittelijä enkä minä osaa tehdä ratkaisua, mitään ei tapahtunut. katselin paikkoja ja kuljin ympäristössä. Sama juttu. En pidä itseäni vaativana, mutta kaipaan kuitenkin, jotakin muuta. Ilmoitin seuraavana päivänä tekstiviestillä hylänneemme tarjouksen.

Nyt jälkeenpäin ajattelen tapahtunutta, huomaan että loman sitominen tiettyyn paikkaan ei sovi meille enkä jaksa laskea vaihtopisteitä. Esittelystä saimme lounaslippuja, joiden anti maistui hyvin.

Viisi tornia

Tiedäthän missä tämä linna sijaitsee?

Klikkaa tästä!

Omia polkuja

Uudet tiejärjestelyt ohjaavat käyttämättömille reiteille. Taajamissa autoilijoita ohjataan asentamalla erilaisia esteitä kuten betoniporsaita, korokkeita tai liikennemerkkejä. Navigaattorin käyttäjänä olen huomannut miten tämä laite auttaa lyhyillä tai pidemmillä matkoilla löytämään uusia mielenkiintoisia reittejä, kuten nopeampia, lyhyempiä tai muuten vain erilaisia. Navigaattori tekee matkanteosta ja kohteiden löytämisestä helpon.

Jalankulkijoiden ohjailu ei ole mutkatonta, ei edes GPS:n avulla. Kuljemme epävirallisia reittejä muistakin syistä, kuin matkan lyhentämisen takia. Polut risteilevät luonnossa mistään piittaamatta, eikä uran syntyminen johdu useinkaan matkan lyhenemisestä.

Ihmisten tallaamat polut vakiintuvat helposti. Kulkija voi valita pidemmänkin kulkureitin, jos luonnonympäristö miellyttää. Lammet tai mäennyppylät ovat kiinnostavia ja usein polku johtaa, kuin itsestään tällaisiin kohteisiin. Metsässä kulkee pururatojen ulkopuolisia tallattuja reittejä. Polku voi valikoitua esimerkiksi mieltymyksen tai epämiellyttävyyden perusteella. Yleisesti reittivalintaan vaikuttaa matkaan käytettävissä oleva aika, kulkemisen syy, kenen kanssa kävelee, vuoden-, vuorokaudenaika ja säätila.