9.1.09

Mieleni tekee pilkille


Tammikuun pakkaset ovat vahvistaneet järvien jäät niin paksuiksi, että jäillä liikkuminen on turvallista.

Kevättä kohden aurinko paistaa joka päivä enemmän. Auringosta saa D-vitamiinia ihan vain ulkona olemalla. Kalasta saa myös tarpeellisia vitamiineja. Saattaahan niistä saada vielä vähän Tšernobyliakin. Tosin en usko pääseväni ”Pietarin kalansaaliisiin” joten ei ole vitamiinien yliannostusvaaraakaan.

Ostin tänään uuden jääkairan ja vähän muitakin varusteita uusin. Toukkapurkki maksoi 5,90 €, sillä hinnalla olisin saanut kilon muikkuja, joka olisi taatusti ollut varmempi saalis, kuin tammikuiset ahvenet. Kalavehkeeni pakkasin 1970-luvun alumiiniseen kameralaukkuun, joka toimii nyt myös pilkkijakkarana. Koko varustuksen sidoin lasten pulkkaan, jota on helppo hinata järven jäällä apajapaikkoja etsiessä. Minulla on pulkassa myös Bembo kamerajalusta, joten saalis tulee kuvatuksi. jos niin huonosti käy, ettei kalansaalista tule ollenkaan, niin luontokuvia ainakin tulen otettaneeksi.

1 kommentti:

  1. Mun tekee mieli pilkille, taitaa jäädä tänä talvenakin väliin, kun poikakin lähtee ensi viikolla Ranskaan ainakin 3 viikoksi ja Italiakin sitä odottaa.
    Isä lähtee kohta Kanarialle, ettei taida pilkkikaveria löytyä :(
    Ne kevään aurinkoiset, ihanat pilkki-ilmat

    VastaaPoista

Kerro mielipiteesi!