Miksi kala ei syö

Jos olisin helposti luovuttavaa sorttia, lopettaisin pilkkimisen tähän päivään. Olen kahtena päivänä ollut jäällä ja kairannut tyhjiä reikiä järven jääkanteen. En ole saanut ainuttakaan kalaa, en edes pientä sinttiä, ei edes ole ahven käynyt pilkkiäni haistamassa. Olen oikein harkiten etsinyt karin kupeita, syvänteiden reuna-alueita, onkinut matalasta ja syvältä selältä. Olen ollut kaislikon kupeessa ja lahtien pohjukassa, laskevan puron suussakin kokeilin. Pilkkejä vaihdoin ja monenlaisia kaupan houkuttimia kokeilin. En ole koskaan oikein pilkkinyt, siksi epävarmuutta tunnen, jos minä en osaa, jos minusta ei koskaan tulekaan kalamiestä vaikka olen netistä ja kirjoista ohjeita ammentanut. Ei tällaisesta kehtaa edes kavereille kertoa, niin se omanarvontuntoa korventaa. Helppo olisi tähän lopettaa, tehdä päätös, että pysykööt ahvenat järvessä, en minä niitä kaipaa.

Pilkkiminen on vain niin mukavaa, kun voi olla raittiissa tuulessa, paksuissa vaatteissa palelematta, etten minä sitä tähän jätä. Edessä on pitkä kevättalvi, joten vielä tulee aika, jolloin Ahti minullekin suo antiaan. Huomenna pitää opiskella lisää talvikalastuksen teoriaa!