Päivällä aurinko paistaa matalalta, ehkä siinä on vähän utua ja pilveäkin välissä. Valo värjäytyy saapuessaan jäätyneen järven rantaan. En uskalla mennä selälle, mitä siellä tekisinkään tuulessa. Katselen rannan varpuja ja heiniä, miten kova pakkanen on jäädyttänyt ne ja peittänyt kylmällä huurteella. Lahden jääkentällä ei ole muiden ihmisten jalanjälkiä, mutta jänikset ovat rannoilla temmeltäneet. Metsäkauriit ovat myös liukastelleet jääkentällä. Ovatko ne olleet hämmentyneitä liukkaudesta tai peloissaan. Ketään muita ei ole näköpiirissä, paitsi armeijan Hornetit kuuluivat harjoittelevan korkealla kirkkaassa talvisäässä.
Minä katselen ja ihmettelen, miten muutamassa lyhyessä päivässä maisema muuttui, kun lämpimän ja lauhan jälkeen saapuivat hyvin kylmät säät. Viimeistään viikonvaihteessa on jää jo turvallisen vahvaa, silloin otan potkukelkan ja laitan kenkään kunnon piikit, jotta voin vauhdikkaasti harrastaa potkukelkkailua ennen kuin jäälle tulee sitä haittaava lumikerros. Retkiluistelu saattaisi olla mukavaa, mutta en omista sellaisia vauhtivälineitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi!