Runouden siivin:

 —rohkenemme jakaa luovuutta digitaalisessa maailmassa

Vanhempi ikä ei ole luovuuden ehtoopuoli, vaan usein elämänkokemuksen rikastama aikakausi, jolloin sisäiset maisemat avautuvat uusin, syvällisin tavoin. Ajatus ikämiehen rohkeudesta tarttua digitaalisen aikakauden tarjoamiin siipiin ja jakaa omia runoja-, tekstejä ja valokuvia  sosiaalisessa mediassa herättää pohtimaan luovuuden ajattomuutta, jakamisen merkitystä sekä digitaalisen maailman tarjoamia mahdollisuuksia.

Historiallisesti kirjallisuus ja erityisesti runous ovat olleet usein nuorten tai ainakin työikäisten ihmisten aluetta. Julkaisukynnys on ollut korkea, koska perinteiset kanavat ovat suosineet tiettyjä ääniä. Nyt, internetin ja sosiaalisen median myötä, nämä asetelmat ovat muuttuneet. Kuka tahansa, iästä tai taustasta riippumatta, voi tavoittaa laajan yleisön luomuksillaan. Minulla tämä tarjoaa kiehtovan näköalan.

Vuosikymmenten saatossa kerääntynyt elämänviisaus, ilot, surut ja havainnot voivat purkautua runoiksi tms., jotka kantavat mukanaan ainutlaatuista syvyyttä ja perspektiiviä. Nämä tarinat eivät ole vain omia tuntoja, vaan ne voivat toimia siltana sukupolvien välillä, tarjoten nuoremmille sukupolville kosketuspinnan menneeseen ja vanhemmille heijastuspintoja omaan elämään.

Sosiaalisen median alustat avaavat kirjon mahdollisuuksia luovuuden jakamiseen.

1.  Instagramin on visuaalisuus voi korostaa runojen tunnelmaa kuvien ja taustojen avulla, luoden niille uudenlaisen esteettisen ulottuvuuden.

2. Facebook ryhmineen ja sen laaja käyttäjäkunta mahdollistaa kaikenlaisten runojen jakamisen ja syvällisen vuorovaikutuksen lukijoiden kanssa.

3. Tumblr.com maksullinen blogialusta tarjoaa tilaa monimuotoiselle luovalle ilmaisulle ja yhteisöllisyydelle. 

4. Medium.com puolestaan tarjoaa myös selkeän ympäristön kaikille kirjoituksille.

5. Blogger.com käyttäminen on minulle ennestään tuttua.

Valinta alustojen välillä riippuu monista tekijöistä: materiaalin luonteesta, tavoitteista ja henkilökohtaisista mieltymyksistä. On kuitenkin olennaista muistaa, että jokainen näistä alustoista tarjoaa mahdollisuuden löytää oma yleisö.

Rohkeus julkaista runoja tai muita tarinoita ei ole vain henkilökohtainen voitto, vaan se on myös arvokas lahja yhteisölle. Se rikkoo stereotypioita ikääntymisestä ja luovuudesta, osoittaen, että inspiraatio ja halu ilmaista itseään eivät katoa ajan myötä. Se voi myös rohkaista muitakin tarttumaan kynään tai näppäimistöön ja jakamaan omia tarinoitaan.

Luovuuden ydin on tunteiden, ajatusten ja kokemusten jakamisessa. Ikä tuo mukanaan kokemus perspektiivin elämään, ja vanhan miehen runot voivat olla kuin ikkunoita menneeseen, peilejä nykyisyyteen ja jopa kurkistuksia tulevaan. Sosiaalinen media tarjoaa tälle ajatusten kuulumiselle hyvän alustan. Rohkeus painaa "jakaa"-nappia voi avata ovia uusiin yhteyksiin, antaa iloa muille ja tuoda tyydytystä itselle. Siksi jokainen me: annetaan sanojemme lentää vapaasti digitaalisen maailman tuulissa – niillä on varmasti jotain mielenkiintoista sanottavaa.

Kevään kauneuden vangitseminen

 Monitorilaisten photowalk kuolemankuopilla

Kevätkausi 2025 huipentui monitorilaisten unohtumattomaan photowalk-retkeen Jyväskylän ainutlaatuisille Kuolemankuopille. Toukokuun 19. päivän iltana joukko luonnonystäviä ja kuvauksen harrastajia kokoontui Bilteman parkkipaikalle, valmiina tutkimaan tätä kiehtovaa, jääkauden muovaamaa aluetta.

Varustautuneina tukevilla jalkineilla, kameroilla, gimbaaleilla ja pienillä repuilla, joissa oli juomapullot, retkeilijät lähtivät innokkaasti kohti Kuolemankuoppia. Alueen nimi saattaa kuulostaa synkältä, mutta todellisuudessa se kätkee sisäänsä harvinaisen kauniin ja geologisesti merkittävän maiseman. Kuolemankuopat ovat suppia, eli jääkauden loppuvaiheessa noin 10 000 vuotta sitten kehittyneitä painanteita, joita ympäröi rehevä metsäluonto.

Retken aikana kävelysauvat osoittautuivat hyödyllisiksi epätasaisessa maastossa, kun taas kamerat ja gimbaalit olivat ahkerassa käytössä, kun osallistujat pyrkivät taltioimaan alueen ainutlaatuista kauneutta. Jokainen suppa tarjosi omanlaisensa näkymän: jyrkkiä rinteitä, vehreää kasvillisuutta ja mahdollisesti pieni lampi supan pohjalla. Valo- ja videokuvaajat etsivät parhaita kuvakulmia, leikkivät valolla ja varjoilla ja pyrkivät vangitsemaan sen erityisen tunnelman, joka alueella vallitsee.

Vaikka retken pituus oli vain 2,3 kilometriä ja siihen kului noin puolitoista tuntia, se tarjosi osallistujille paljon enemmän kuin pelkkää liikuntaa. Se oli tilaisuus uppoutua luonnon rauhaan, ihailla sen monimuotoisuutta ja viettää aikaa yhdessä samanhenkisten ihmisten kanssa. Kuolemankuopat tarjosivat virkistävän ympäristön, jossa jokainen saattoi ladata akkujaan ja löytää uutta inspiraatiota.

Retken päätteeksi osallistujat palasivat takaisin lähtöpisteeseen virkistyneinä ja täynnä uusia kokemuksia. Monet heistä todennäköisesti suunnittelevat palaavansa Kuolemankuopille tulevaisuudessakin, ehkä eri vuodenaikana tai eri valaistuksessa, nähdäkseen kuinka alueen luonne muuttuu. Tämä photowalk oli epäilemättä yksi parhaista, joille monitorilaiset ovat osallistuneet, ja se osoitti jälleen kerran luonnon ja kuvauksen yhdistämisen voiman.

Viisaudenhammas pois ja myös makuaisti

– mielenkiintoinen sivupolku arjessa

Viime viikko alkoi hieman jännittävissä merkeissä, kun oli viisaudenhampaan poistoaika. Olin kuullut monenlaisia kauhutarinoita toimenpiteestä ja sen jälkeisistä kivuista, mutta onnekseni oma kokemukseni oli kaikkea muuta. Kiitos taitavan hammaslääkärin ja tehokkaan puudutuksen, operaatio sujui ongelmitta. Tunsin ainoastaan pientä painetta, mutta kipua ei lainkaan.

Toimenpiteen jälkeen sain ohjeeksi huolehtia suun hygieniasta erityisen tarkasti. Osana tätä rutiinia lääkäri määräsi minulle GUM Paroex -suuvettä, jota tulisi käyttää kahdesti päivässä noin kahden viikon ajan. Suuveden antibakteeristen ominaisuuksien on tarkoitus edistää ikenen paranemista ja ehkäistä tulehduksia. Käyttöohjeissa mainittiin mahdollisena sivuvaikutuksena makuaistin muutos, mutta en tuolloin osannut ajatella, miten konkreettisesti se minun arkeeni vaikuttaisi.

Nyt, viikon suuveden käyttöä takana, voin todeta sivuvaikutuksen olevan todellinen. Heti suuveden purskuttelun jälkeen makuaisti tuntuu katoavan hetkeksi kokonaan. Ruoka ei maistu miltään, ehkä jopa oudolta. Kahvinautinto muuttuu lähinnä lämpimän nesteen juomiseksi, ja illallisen maut tuntuvat etäisiltä. Aluksi olin hieman huolissani, mutta muistin sitten lääkärin maininnan mahdollisesta sivuvaikutuksesta. Nyt ien on parantunut, joten suuveden teho on ilmeinen.

Tämä tilapäinen makuaistin katoaminen on kuitenkin herättänyt minussa yllättävän oivalluksen. Olen aina pitänyt itsestäänselvyytenä, että ruoan moninaisista mauista voi nauttia. Nyt, kun tämä aisti on hetkellisesti heikentynyt, olen ymmärtänyt, miten oleellinen osa elämänlaatua makujen tunteminen todella on. Se ei ole pelkästään ravinnon saamista, vaan myös sosiaalista kanssakäymistä, nautintoa ja muistojen herättämistä. Tietyt maut yhdistyvät vahvasti lapsuuteen, juhliin ja ihmisiin. Nyt nämä muistot tuntuvat etäisiltä, kun suu ei tunne niille ominaista makupalettia.

Onneksi tiedän tämän olevan vain väliaikaista. Käytän suuvesi pullon loppuun ohjeiden mukaan, ja ensi viikolla palaan normaali makujen maailmaan. Tämä pieni sivupolku arjessa ei ole ollut mitenkään negatiivinen kokemus, vaikka se onkin ajoittain tuntunut hieman hassulta. Pikemminkin se on ollut mielenkiintoinen muistutus siitä, miten monimutkainen ja ihmeellinen ihmiskeho onkaan, ja miten paljon aisteilla on merkitystä päivittäisessä elämässämme. Odotan jo innolla sitä hetkeä, kun voin taas täysin siemauksin nauttia aamukahvin ja illallisen herkullisista mauista!

Kuvitteellista

Ruosteinen kaunotar matkaa odottaa,
parkissa seisoo, katseen vangitsee.
Wanderer-merkki muistojen polkuja vie,
Vuoden neljäkymmentäyksi, tarina lie.

Sen kapeat renkaat, menneen ajan muoto,
ketjusuojus koristeellinen, ajan patinoima.
Nahkainen satula, muistoja tuo.
Taakkateline, ehkä kuormia jo takana.

Voisipa hypätä sen satulaan vielä.
Tunnetta aitoa, menneen ajan henkeä.
Kuulla renkaiden huminan hiekkatiellä,
Aistia tuulta, vapauden tunnetta.

Katso vanhaa pyörää, tunne sen sielu.
Ajan virta ei sen tarinaa peitä.
Loisto mennyt, kuluen vuosia tässä,
pyörä on pyörinyt elämän teitä.

Idea harkinnassa!

voisiko banaaninkuoren hyödyntää kukkaravinteena? 

Banaaninkuoret sisältävät useita kasveille tärkeitä ravinteita, erityisesti kaliumia (K), mutta myös pienen määrän fosforia (P) ja muita hivenaineita. Kalium on tärkeä muun muassa kasvien veden kuljetukselle, kukinnalle ja yleiselle vastustuskyvylle. Banaaninkuoren käyttäminen lannoitteena olisi ekologinen tapa hyödyntää biojätettä.

Kuoret voi murskata tehosekoittimella. Tämä on yksi tapa valmistaa banaaninkuorista lannoitevesi. Murskaaminen nopeuttaa ravinteiden liukenemista veteen. Muita tapoja olisi kuoren liottaminen  sellaisenaan tai kuivattaminen ja jauhaminen hienoksi jauheeksi.

Paljonko kuori murskaa tarvitaan litraan kasteluvettä? On vaikea määritellä tarkkaa grammamäärää, sillä banaaninkuorten ravinnepitoisuutta ei voi tietää. Yleisesti ottaen voisi aloittaa kokeilemalla noin 10-20 grammaa murskaa vesilitraa kohti. Seoksen on hyvä seistä muutama tunti tai yön yli, jotta ravinteet liukenevat, sitten siivilöinti jolla kiinteä aine poistetaan ja ravinneliuosta käytetään ruukkukasvien kasteluun. On hyvä aloittaa varovasti pienellä määrällä ja tarkkailla kasvien reaktiota. Liian suuri pitoisuus voi olla haitallista.

Tähän banaaniveteen voisi lisätä vähän kaupallista kukkalannoitetta.  ja se voikin olla jopa hyödyllistä. Banaaninkuori lannoite on pääasiassa kaliumpitoista, kun taas kaupalliset lannoitteet sisältävät yleensä tasapainoisemman seoksen typpeä (N), fosforia (P) ja kaliumia sekä muita hivenaineita. Pienen määrän kaupallista lannoitetta lisääminen varmistaa, että kasvit saavat kaikki tarvittavat ravinteet. On syytä noudattaa kaupallisen lannoitteen annosteluohjeita, jotta ei ylilannoita kasveja. 

Banaaninkuori lannoite on melko mietoa, eikä se riitä ainoaksi lannoitteeksi kasvukauden aikana, erityisesti paljon ravinteita tarvitseville kasveille. Kasvien tarpeet vaihtelevat myös niiden kasvuvaiheen mukaan. Tarkkaile kasveja ja niiden reaktiota lannoitukseen, niin tiedät, miten jatkaa. Ainakin yhden ruukun voisi pitää verrokkina, ilman tätä kokeilu lannoitusta. 

Elämänpolku

Ihmisen mahdollisuudet avautuvat,
kuin aarniometsä, salaperäinen ja suuri.
Siellä kasvaa toiveita, korkeita kuin puut,
ja unelmia, kuin varjoisia polkuja.
On intohimon katajapuskia,
sitkeitä ja vahvoja, sekä pettymysten risukkoja.

Niin on elämäkin, kuin metsäpolku,
jolta saattaa eksyä, harhaan ja unohtua.
Tarvitaan kartta,
jolla löytää oikean suunnan.
Polku voi hävitä, ja askel lipsua,
kunnes löydät Pohjantähden, ohjaamaan!

Hampaiden hoito

 On se vaan tärkeää huolehtia hampaistaan!

• viivyttely ei kannata

• hammaslääkärillä käyntiä on suotta pelätä

• huonot hampaat ovat terveysriski

• tulee hyvä maku suuhun

Hampaiden hoito on kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin perusta, ja sen tärkeyttä ei voi kylliksi korostaa. Vaikka moni, ainakin minä lykkäsin hampaiden hampaiden hoitoa, jopa hammaslangan käyttöä, tällä viivyttelyllä saattaa olla kauaskantoisia seurauksia. Pienet laiminlyönnit voivat ajan myötä johtaa suuriin ongelmiin, jotka vaikuttavat niin suun terveyteen kuin yleiseen terveydentilaan.

Yksi yleisimmistä syistä hampaiden hoidon laiminlyöntiin on pelko hammaslääkärikäyntiä kohtaan. Tämä pelko on perusteeton. Nykypäivän hammaslääketiede on kehittynyt huimasti, ja monet toimenpiteet, jopa hampaan poisto on lähes kivuton. Säännölliset tarkastukset ovat avainasemassa ongelmien ennaltaehkäisyssä, jolloin vältetään suuret ja epämiellyttävät hoidot. Hammaslääkäri on terveydenhuollon ammattilainen, ei  pelon kohde.

Hyvin hoidetut hampaat tuovat mukanaan monia etuja. Raikas hengitys ja hyvä maku suussa ovat välittömiä hyötyjä. Puhtaat hampaat ja terveet ikenet lisäävät itseluottamusta ja parantavat elämänlaatua. Tunne puhtaista hampaista on miellyttävä ja edistää hyvinvointia.

On tärkeää ymmärtää, että huonot hampaat eivät ole vain esteettinen haitta. Ne voivat olla vakava riski terveydelle. Suun tulehdukset voivat levitä muualle kehoon ja lisätä riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin, diabetekseen ja muihin vakaviin sairauksiin. Terve suu on olennainen osa tervettä kehoa.

Meidän on tärkeää oppia niiden kokemuksista, jotka ovat laiminlyöneet hampaiden hoitoa. Säännöllisellä hampaiden harjauksella, hammaslangan käytöllä ja hammaslääkärikäynneillä voimme varmistaa hampaiden terveyden pitkälle tulevaisuuteen. Panostamalla hampaiden hoitoon panostamme omaan hyvinvointiimme nyt ja tulevaisuudessa.

Tieto lentää,

 

mutta pysynkö kyydissä?

Muistan vielä ne ajat, kun kunnan kirjastonhoitaja oli auktoriteetti, jonka neuvoilla navigoitiin hyllyjen viidakossa. Nyt tuntuu, että tieto ei enää hyllyillä piileksi, vaan se vyöryy päälle kuin vesiputous. Kuulin, että ihmiskunnan tietomäärä tuplaantuu nopeammin kuin minä opin käyttämään uutta puhelinta!

Tuntuu vähän siltä kuin olisin jatkuvasti myöhässä. Juuri kun olen saanut jonkun tietokoneohjelman perusperiaatteet jotenkin haltuun, joku on jo keksinyt siitä monta uutta houkuttelevaa versioita. Eikä auta, vaikka yrittäisi pysyä kärryillä tietoja päivittämällä. Internet on kuin loputon buffet, jossa on tarjolla kaikkea mahdollista ja mahdotonta – jopa paistettua keinolihaa ja kvanttifysiikan perusteita samassa kulhossa. Ja uusia 'herkkuja ilmestyy pöytään nopeammin kuin ehdit sanoa 'algoritmi'.

Välillä mietin, onko tämä kaikki saatavilla oleva edes hyväksi? Kasvaako viisaus samassa suhteessa kuin datamäärät? Vai hukummeko me kiinalaisen tavaran tulvaan, jossa emme enää erota olennaista epäolennaisesta? Ehkä pitäisi alkaa opetella turhan tiedon ja tavaroiden tiukkaa siivilöintiä – ja yritän muistaa, missä ne minun silmälasit taas ovat. Siinäpä vasta haaste!

Toisaalta, onhan se hurjaa ajatella, miten paljon mahdollisuuksia valtava tietomäärä tuo tullessaan. Ehkä jonain päivänä minustakin tulee huippukokki, kun kaikki reseptit ovat netissä – tosin lopputulos saattaa silti olla liian mausteinen ja siksi syömäkelvoton. Tai sitten meillä on vain enemmän syitä ylpeillä nopealla unohtamisella.

Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä seuraavat vuodet tuovat tullessaan. Toivottavasti ainakin sen, että joku keksii tietokoneen, joka osaa tehdä täydellisen itsestään. Se olisi kapine, jolla oikeasti tekisin jotain! Niin, minun pitää kohta päivittää tämä tietokone uuteen ja parempaan.

Korpeen

Nauti kesästä!
Liikkeessä mieli elää
hengitä syvään.
Kulje metsäpolkuja,
saat paljon mielenrauhaa.

Kesän taika ja mielenrauhaa metsäpoluilta

Kesä alkaa olla vihdoin meillä! Lämmin, valoisa aika kutsuu ulos nauttimaan luonnon kauneudesta ja lämmöstä. Tämä on täydellinen hetki hellittää arjen kiireet ja antaa mielen levätä. Yksi parhaista tavoista löytää sisäistä rauhaa ja samalla virkistää kehoa on lähteä metsäpoluille. Ikäihmisenä ei niinkään kovaa hikiliikuntaa, vaan rauhassa luotoa tarkastellen, kuunnellen.

Metsässä käveleminen ei ole pelkästään fyysistä liikuntaa, vaan se on myös syvästi terapeuttista. Kun astut metsäpolulle, arjen äänet vaimenevat ja tilalle tulee luonnon oma rauhoittava sinfonia: lintujen laulu, tuulen humina puissa ja lehtien kahina askelten rytmiin.

Miksi metsäpolut ovat niin hyviä mielelle?

Luonnonläheisyys: 

Jokaisella on luontainen yhteys luontoon, joka saa meidät tuntemaan olomme paremmaksi luonnonympäristössä. Metsässä oleminen laskee stressitasoa ja parantaa mielialaa.

• Aistit virkistyvät:
  Metsän tuoksut, värit ja äänet aktivoivat aisteja lempeällä tavalla. Havupuiden pihkainen tuoksu, auringonsäteet puiden lomasta ja pehmeä sammal jalkojen alla luovat ainutlaatuisen kokemuksen.
• Liikunnan ilo:
  Kävely metsässä on kevyttä ja miellyttävää liikuntaa, joka samalla vahvistaa kehoa ja parantaa verenkiertoa.
• Ajatukset selviävät:
  Luonnon rauhassa ajatukset saavat tilaa. Moni kokee metsäkävelyillä oivalluksia ja uusia näkökulmia asioihin.
• Stressi ehkä vähenee:
  Tutkimukset ovat osoittaneet, että metsässä oleskelu alentaa stressihormonien tasoa ja laskee verenpainetta.

Kuinka nauttia metsän poluista täysin siemauksin?

1. Valitse itsellesi sopiva reitti, olipa se lyhyt kävely lähimetsässä tai pidempi vaellus jossakin kansallispuistossa.
2. Muista pysähtyä välillä ja vetää syvään henkeä. Tunne raikas ilma keuhkoissa.
3. Yritä jättää arjen huolet taka-alalle ja keskity aistimaan ympäristöäsi. Huomioi pienet yksityiskohdat, kuten kukkien värit tai hyönteisten äänet.
4.  Anna itsellesi lupa olla hiljaa ja kuunnella luontoa.
5. Usein minulla on reppu selässä, joten tauko paikalla kameran ja eväiden kera kruunaa retken.

Kesä on lahja, jonka otamme taas avosylin vastaan. Käytetään tämä aika hyväksi ja löytäen mielenrauhaa myös metsäpoluilta. Anna luonnon hoitaa sinua – tulet huomaamaan sen tehon!

Pumppu zoomin yllättävä elpyminen

 – lämpöä kehiin!

Olen jo jonkin aikaa katsellut harmitellen kamera kaapissa lojuvaa vanhaa Nikonin 70-200 mm f:2.8  zoomia. Se on uskollisesti palvellut aikanaan, mutta himmentimen jumittumisen vuoksi se on jäänyt kaapin perälle odottamaan parempia aikoja – tai ehkä jopa romukoppaa.

Eilen sitten luin mielenkiintoisen keskustelun eräässä netin valokuvaus ryhmästä. Siellä pohdittiin vastaavanlaisia ongelmia vanhojen objektiivien kanssa. Yksi esiin noussut teoria oli, että ajan saatossa voiteluaineet voivat jäykistyä, mikä aiheuttaa kaikenlaisia toimimattomuus oireita. Ja mikä vielä erikoisempaa, joku oli ehdottanut lämmittämistä keinona saada jäykkyys pois.

Olin hieman skeptinen, mutta ajattelin, että en tässä mitään menetä. Otin vanhan luottopelin esiin ja hiustenkuivaajan lämpimään käsittelyyn. Lämmitin sitä hetken – ehkä jopa vähän liiankin paljon, verraten kuumaksi se pääsi – päätin kokeilla muutamaa kuvaa.

Ja kas kummaa! Eri aukolla valotus näyttää nyt histogrammin mukaan olevan täysin kohdallaan. Olen suorastaan hämmästynyt. Olisiko lämmöllä todella ollut tässä jotain tekemistä? Oliko vanha rasva norjistunut objektiivissa ja se heräisi "pysyvästi" eloon lämpökäsittelyn ansiosta?

Nyt sitten jännityksellä odotan, toimiiko se jatkossakin, vai onko tämä vain lyhyt ilonpilkahdus. Jääkö pumppu zoomin himmennin taas jumiin seuraavalla käyttökerralla? Olisi mukava, jos edes kesäkauden toimisi. Aika näyttää!

Onko muilla vastaavia kokemuksia vanhojen objektiivien elvyttämisestä? Oliko hiustenkuivaaja teilläkin salainen ase? Olisi mielenkiintoista kuulla!

PS Hetkeksi elpyi, mutta taas on jumissa, joten oikea valotus vain täydellä aukolla!

Omaa Äitiä muistaen

Äidin hellä kosketus
lämpö, joka ajan takaa loistaa,
ja huolenpito,
kallisarvoinen muisto.

Sanat, jotka koskettivat sydäntä ja mieltä,
valaisivat jokaisen päivän.
Äänesi tyynnytti yön pimeän tien,
olin turvassa maailman ollessa kova ja avara.

Olit turvasatama, aina rinnalla.
Kiitos kaikesta, mitä teit,
näistä muistoista ja hetkistä,
joka päivä sinua kiitän.

Äitienpäivä on muistojen päivä 11.5.2025

Kun hissi on poissa pelistä

 "Hissi menetykseen epäkunnossa.
Valitettavasti joudutte käyttämään portaita."
-Joe Girard

 – Onneksi on portaat!

Joe Girardin ajatelma hissistä, joka on epäkunnossa, ja siitä, kuinka meidän on turvauduttava portaisiin, kätkee sisäänsä paljon enemmän kuin vain harmillisen tiedon. Se on pieni elämänohje, arkiseen filosofiaan verhottu viesti.

Aluksi tilanne on harmillinen. Painat hissin nappia, odotat kärsimättömänä sen saapumista, mutta kohtaan kylmän ja tylyn ilmoituksen: "Hissi menetykseen. Epäkunnossa." Seuraa pahoittelu ja kehotus käyttää portaita. Äkäinen ajatus vilahtaa mielessä: "Juuri nyt tämäkin, kun olen menossa kahdeksanteen kerrokseen?"

Mutta hetkinen - ajatellaan. Mitä muuta tämä tilanne kertoo? Portaiden käyttöönotto ei ole pelkästään vastoinkäyminen, vaan myös mahdollisuus. Se on kutsu aktiivisuuteen, haaste fyysiselle ponnistelulle. Muutaman kerroksen nouseminen ei ehkä tunnu maailmaa mullistavalta, mutta se on konkreettinen teko, askelet sinne korkealle, kohti hyvinvointia.

Laajemmassa mittakaavassa Girardin sanat symboloivat elämän yllätyksiä ja suunnitelmien muuttumista. Aina kaikki ei mene kuin Strömsössä. Välillä eteen nousee esteitä, hidasteita, jopa täydellisiä pysähdyksiä. Hissi, joka vie meidät suoraan haluamaamme kerrokseen, on poissa käytöstä. Silloin on kaksi vaihtoehtoa: joko jäädä odottamaan hissin korjaamista, mahdollisesti loputtomiin, kävellä pois, tai tarttua tilaisuuteen ja alkaa nousta portaita.

Portaiden nousu tuntuu raskaalta, se vaatii ponnistelua ja aikaa kuluu. Jokainen askel on voitto, edistysaskel kohti tavoiteltavaa tasoa. Matkan varrella hengästyy, on pakko huokaista, mutta samalla tuntee oman kehon työskentelevän. Portaissa näkee myös eri näkökulmia, esimerkitsi "Harjun torniin" noustessa voi ikkunan takaa ihailla Jyväskylän maisemia eri korkeuksista. Siinä huomaa yksityiskohtia, joita hississä ei koskaan pääse näkemään.

Girardin ajatuksen ydin onkin ehkä siinä, että vastoinkäymiset eivät ole välttämättä negatiivisia asioita. Ne auttavat löytämään uusia toimintatapoja, kehittää sinnikkyyttä ja arvostaa saavutuksia enemmän, koska ne eivät tule itsestään.

Joten, kun seuraavan kerran kohtaat vastaavan ilmoituksen, ehkä sitä voi ajatella eri tavalla. Hermostumisen sijaan, voit nähdä sen pienenä muistutuksena elämän monimuotoisuudesta ja inhimillisestä kyvystä sopeutua. Ja kuka tietää, ehkä tavoitteeseen päästyäsi tunnet pientä ylpeyttä siitä, että olet omin voimin noussut sinne. Loppujen lopuksi, joskus parhaat näkymät avautuvat juuri portaiden eri tasoilta. Katsotaan!

Kirjaston muistutus

—Tiedonjanon kohtaaminen

Elämä yllättää joskus kummallisella tavalla. Juuri kun olin uppoutunut päivän askareisiin, niin puhelimeni ilmoitti saapuneesta viestistä. Kirjastosta! Lainakirjan eräpäivä lähestyy muutaman päivän kuluttua. Pieni sydämentykytys – ei suinkaan myöhästymismaksun pelosta, vaan oivalluksesta, koska olen unohtanut kirjan!
Tämä kirja, joka nyt lepää tässä edessäni, on minulle paljon enemmän kuin satunnainen laina. Se on avain tärkeään tietoon, -tietolähde jonka todella haluan sisäistää.

Tunne on kaksijakoinen. Toisaalta tämä käsikirja tuntuu niin olennaiselta, että sen haluaisin osaksi omaa kirjahyllyä. Mietinkin jo sen ostamista kirjakaupasta tai tilaamista kustantajan verkkosivulta. Olisiko nyt sen aika, että hankkisin tämän opaskirjan itselleni? 

Nyt toimin heti ja uusin lainan, joka on onneksi vaivatonta. Ja mikä parasta, olen päättänyt ottaa tästä lisä ajasta kaiken irti. Aion sukeltaa kirjan sivuille photoreading-tekniikan avulla. Olen käyttänyt menetelmää usein, ja nyt tuntuu olevan taas tarpeellista käyttää sitä, voin nopeasti ja tehokkaasti  omaksua yleiskatsauksen tähän kirjaan.

Kirjaston tarjoama mahdollisuus lainata kirjoja on korvaamaton. Voimme tutustua kirjoihin perusteellisesti ennen mahdollista ostopäätöstä. Ja onneksi olkoon modernille teknologialle ja kirjaston aktiivisille muistutuksille! Ilman tätä ystävällistä viestiä olisin saattanut hyvinkin unohtaa eräpäivän ja joutua harmilliseen myöhästymismaksuun. Kiitos kirjasto, että pidät meistä hajamielisistä lukijoista huolta!

Ehkä ostan oman kirjan, joten sellainen voi päätyä vielä omaan kirjahyllyyni, mutta siihen asti aion nauttia lainakirjan tarjoamista oivalluksista. Kirjaston muistutus kääntyi mahdollisuudeksi, koska se muistutti minua tiedon tärkeydestä ja siitä, miten arvokasta on päästä käsiksi kirjastojen laajaan kirja määrään. 

Tänään haluan kiittää kirjastoa ystävällistä muistutus viestistä!

PS. Kustantaja myy kirjaa poistokirjana -60% alennuksella!

 

Tomaattihommia

– selviytymistarinoita epätoivon hetkille

Tomaatin taimikasvatus. Kuulostaa niin idylliseltä, eikö? Kuvittele mielessäsi pieni siemen, joka herää eloon mullassa, kurkottaa kohti valoa ja kasvaa reheväksi, satoisaksi hedelmäksi. Todellisuus on vähän... no, sanotaanko värikkäämpi.

Täällä Jyväskylän koleassa kevätillassa, kun tuuli ulvoo nurkissa ja "jopa räntää vihmoo" , on hyvä hetki muistella niitä maaliskuun aurinkoisia hetkiä. Silloin, kun innostuneena kylvin tomaatinsiemeniä maitopurkkeihin. Maitopurkkeihin! Nerokasta, eikö? Kierrätystä parhaimmillaan. Paitsi että ne litisevät vähän ja näyttävät lähinnä epämääräiseltä jätteeltä ikkunalaudalla.

Ja sitten se odotus. Kolme viikkoa tuijotin multaa kuin se olisi maailman kahdeksas ihme. Jokainen pienen pieni vihreä piikki sai aikaan voitonriemun. "Minä sen tein! Minä herätin elämän!" Toki, samalla mietin, tarvitaanko sittenkään niitä kaikkia pikkutaimia .

Vinkkejä taimikasvatukseen? No, niitä on netti pullollaan. "Älä kylvä liian aikaisin, taimet venyvät honteloiksi." Höpönhöpön! Minun taimeni eivät venyneet honteloiksi, ne suorastaan loikkasivat valoa kohti niin kovaa, että ne näyttivät enemmänkin spagettinuudeleilta kuin tulevalta tomaatti viljelmältä. Ehkä niillä oli kiire johonkin.

Taimien kastelu on taidetta. Pitää kostuttaa multa ennen kylvöä. Tottakai! Kuka nyt märkiin siemeniin koskisi? No, minä tietysti. Ja sitten ne siemenet lipsuivat iloisesti purkin pohjalle. Onneksi sentään muistin sen sumutuspullon. Sumuttelin niin antaumuksella, että ikkunalaudasta tuli kuin vesi viljelmä.

Valo!  Maaliskuun puolivälistä sitä pitäisi riittää. Paitsi että Jyväskylässä maaliskuu oli lähinnä pitkä, harmaa päivä. Joten nostin purkit yöksi keittiöön loistelampun alle. Taimet tykkäsivät. Vaimon silmät eivät niinkään.

Seuraavaksi ruukutus. Siinä vaiheessa tajusin, että niitä "spagettitaimia" oli ehkä vähän liikaa. Yritin varovasti kaivaa niitä irti toisistaan, mutta ne olivat jo niin kietoutuneita toisiinsa kuin olisivat sopineet treffit purkin pohjalla. Muutamasta varsi katkesi, mutta vahvimmat selvisivät. Ja niitä upotettiin syvälle uusiin purkkeihin. Kuulemma tomaatti kasvattaa juuria myös varresta. Toivottavasti ne eivät ala kasvattaa sieltä myös pikkutomaatteja, silloin tämä homma menee ihan överiksi.

Varastolannoite kuulosti hyvältä idealta. Pari ruokalusikallista kanankakkarakeita purkin reunaan. Nyt täällä tuoksuu kuin kanalassa keväällä. Mutta minkäs teet! 

Ja sitten se karaistus. Taimet ulos lämpiminä päivinä. Lämpiminä päivinä Jyväskylässä tarkoittaa yleensä muutamaa tuntia plussan puolella ja navakkaa tuulta. Taimet näyttivät vähän siltä kuin ne olisivat osallistuneet johonkin selviytymistaistoon. Harso päällä ne sentään näyttivät tyylikkäiltä, kuin pieniltä haamuilta.

Lajien määrä on oma lukunsa. Amppeli, pensas, runko... Minä tietysti halusin niitä pitkiä runkotomaatteja, niitä jotka kiipeävät jopa kahteen metriin. Meillä on kasvutilaa pihassa. 

Ja nyt on toukokuu alussa. Kesän alku on... noh, suomalainen. Taimet tuijottavat surullisina ikkunasta ulos, missä koleus yllätti taas aamulla. Oli taas yöpakkasta, mietin tässä, että pitäisiköhän niille neuloa pienet villapaidat.

Mutta hei, ei anneta periksi! Kasvattaminen on kuulemma terapeuttista. Vaikka tällä hetkellä se tuntuu lähinnä taistelulta luonnonvoimien kanssa ja näitä omia hölmöjä ideoita. Mutta jos edes yksi niistä spagetti vartisia taimista tuottaa yhden pienen punaisen tomaatin, niin se olisi jo voitto. Sitä juhlitaan sitten koko talvi.

Loppuun vielä viisaus: älkää luottako sokeasti maaliskuun aurinkoon Jyväskylässä. Ja ehkä ne maitopurkit kannattaa vaihtaa oikeisiin ruukkuihin. Mutta hei, virheitä tekemällä oppii! Ja ensi vuonna... no, ensi vuonna minulla on luultavasti taas uusia, vieläkin hullumpia ideoita. Pysykää kuulolla!

Kurpitsan kasvatus

 – Jo vain, näin ehkä onnistumme!

Olet varmaan haaveillut kookkaista kurpitsoista omassa puutarhassa? Esikasvatus on avain onnistuneeseen satoon, sillä se antaa kasville hyvän etumatkan Suomen lyhyessä kesässä. Mutta milloin kurpitsan esikasvatus oikein kannattaa aloittaa? Ja miten varmistetaan, että pienistä siemenistä kasvaa elinvoimaisia taimia? Lue eteenpäin, niin saat vastaukset näihin ja moniin muihin kysymyksiin! Tänä herran vuonna aloitin liian aikaisin, kun kesä näyttää vieläkin viipyvän. Nyt on pakko kylvää multaan uudet siemenet, jos se sitten...

Oikea ajoitus, se on puoli voittoa

Esikasvatuksen aloitusajankohta riippuu lajikkeesta ja siitä, milloin olosuhteet ulkona ovat niille suotuisat. Yleisesti ottaen kurpitsan siemenet kylvetään sisälle 3–5 viikkoa ennen ulos istutusta.

Kesäkurpitsa on tässä suhteessa nopea kaveri. Sille riittää lyhyempi, vain reilun viikon taimikasvatus sisällä.

Pidemmän kasvuajan vaativat lajikkeet, kuten myskikurpitsa ja Hokkaidon kurpitsa, hyötyvät pidemmästä esikasvatuksesta, noin viidestä viikosta.

Muista, että liian aikainen esikasvatus voi johtaa pitkiksi ja heikoiksi taimiksi, jotka kärsivät ulos istutettaessa. Näin minulle kävi tänä keväänä. Usein se meneekin niin, että ensinnä ostetaan siemenet, ja taimikasvatuksen epäonnituessa ostetaan valmiit taimet. Koska niidenkin kanssa voi epäonnistua, voi joutua ostamaan valmiit kurpitsat Marketin HE VI-osastolta. Mutta nyt jatketaan...

Yksi vai kaksi siementä per ruukku?

Kun on aika kylvää siemenet, varaa niille 8–10 sentin kokoiset ruukut. Jokaiseen ruukkuun voi kylvää 1–2 siementä. Jos laitat kaksi siementä, poista myöhemmin heikompi taimi, jotta vahvempi saa kaiken tilan ja ravinnon.

Näin kylvät siemenen oikein

Kurpitsan siemen on kookas ja litteä. Aseta se ruukkuun niin, että vesi valuu sen pinnalta pois. Peitä siemen noin parin sentin kylvömulta kerroksella.

Lämpö ja kosteus takaavat itämisen

Kurpitsa on lämmön ystävä, eikä se tee poikkeusta itämisvaiheessakaan. Ihanteelliset olosuhteet itämiselle ovat lämmin, sopivan kostea ja kuohkea multa. Hyvä alalämpö, jonka voit varmistaa esimerkiksi lämpömaton avulla, nopeuttaa itämistä. Muutamassa päivässä pitäisi jo alkaa näkyä pientä vihreää!

Vältä märkää, tiivistä ja kylmää multaa, sillä ne voivat helposti mädättää siemenen.

Kastelulannoitus – mutta maltilla liikkeelle

Kun taimi on noin viikon ikäinen, voit aloittaa varovaisen kastelulannoituksen miedolla lannoitteella. Vaikka kurpitsa kasvaessaan tarvitsee paljon ravinteita ja vettä, sen juuristo on aluksi herkkä liian vahvalle lannoitteelle ja liialle märkyydelle.

Valitse ulkona lämmin ja suojaisa kasvupaikka

Kurpitsa rakastaa aurinkoa ja lämpöä! Sille paras kasvupaikka on lämmin ja tuulilta suojattu kohopenkki. Maan tulisi olla runsasravinteista. Voit parantaa maaperää sekoittamalla siihen kompostia. Ihanteellinen pH-arvo maaperälle on 6,0–7,5. Muista, että kurpitsan lehdistö voi vaurioitua jo alle +5 °C:n lämpötilassa.

Istutus ulos vasta hallaöiden mentyä

Taimet ovat valmiita ulosistutukseen, kun hallanvaara alavilla paikoilla on ohi, yleensä vasta kesäkuun puolivälissä. Jätä taimien väli riittäväksi,  ainakin 1 metri, sillä kurpitsa kasvaa reheväksi ja tarvitsee tilaa levitä.

Lisäjuuria mullan avulla

Yksi niksi runsaan sadon varmistamiseksi on sivuversojen peittäminen mullalla. Kun osa hedelmää kantavasta sivuversosta peitetään mullalla, siihen kehittyy uusia juuria. Nämä lisäjuuret parantavat kasvin veden- ja ravinteiden ottoa, mikä voi edistää hedelmien kehitystä.

Näillä ohjeilla pääset ehkä alkuun kurpitsan kasvatuksessa. Muista tarkkailla taimia ja antaa niille parhaat mahdolliset olosuhteet kasvaa vahvoiksi ja terveiksi. Onnea kurpitsan kasvatukseen!

Lähde: Omat tiedot ja kokemukset puutarhanhoidosta.

"Konsti elää kauwan"

 – Ota opiksi, ajatukset 1700-luvulta!

(Ohjeet vuodesta 1778)

-Konsti elää kauwan

Harjaa eli kampaa pääsi, että ajwon lijat höyryt ulos pääsewät.
Käwele ja liiku ylös noustuasi, että loka, joka yölläu suolijn, laskeusi alaspäin, ulos purkauxeen.
Pidä pää kylmempänä kuin jalat. Jalkain märkyydestä ja huolimattomuudesta kuolee enin osa ihmisistä.
Kohtuullinen uni on hyvä; se vaikuttaa terävän ymmärryksen, hyvän muiston ja keveän työn.
Askaroitseminen, liikunto ja työn tekeminen on sekä ruumiille että mielelle terweydexi.
Liikunto ajaa suonista ja jäsenistä pois pahat märkyydet ja kiskoo ne irralle ja ikänänsä kuin pois hivuttaa.

-JW Landinger
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

"Harjaa eli kampaa pääsi, että ajwon lijat höyryt ulos pääsewät."

Näin ajatteli herra JW Landinger jo vuonna 1778 antaessaan ohjeita pitkään ikään. Vaikka tiede on sittemmin ottanut valtavia harppauksia, on tässäkin vanhassa neuvossa edelleen vinha perä. Päivittäinen hiusten harjaaminen ei ehkä suoraan "ajwon lihoja" eli kuona-aineita poista, mutta se kyllä vilkastuttaa päänahan verenkiertoa. Hyvä verenkierto puolestaan edistää hiusten terveyttä ja voi jopa lievittää mahdollista päänsärkyä. Ehkäpä Landinger tarkoittikin juuri tätä – hyvinvoiva pää, hyvinvoiva ihminen?

"Käwele ja liiku ylös noustuasi, että loka, joka yölläu suolijn, laskeusi alaspäin, ulos purkauxeen."

Tämä ohje on edelleen kultaa! Aamuliike on monen terveyden kulmakivi. Kevyt kävely tai jooga venyttely aamulla herättää kehon lempeästi ja saa aineenvaihdunnan liikkeelle. Vaikka "loka" kuulostaakin hieman karulta, Landingerin viesti on selvä: keho tarvitsee liikuntaa toimiakseen tehokkaasti. Tutkimukset tukevat tätä vahvasti – säännöllinen liikunta ehkäisee monia sairauksia ja parantaa mielialaa.

"Pidä pää kylmempänä kuin jalat. Jalkain märkyydestä ja huolimattomuudesta kuolee enin osa ihmisistä."

Tässäpä mielenkiintoinen kontrasti! Vaikka emme ehkä enää kirjaimellisesti usko pään kylmyyden auttavan pitkään ikään, ajatus jalkojen hyvinvoinnista on yhä tärkeää. Vilustuminen alkaa usein kylmistä ja kosteista jaloista. Hyvät, jalkaan sopivat lämpimät ja kuivat jalkineet ovatkin edelleen viisas sijoitus terveyteen. Ehkä Landinger näki tuon ajan olosuhteissa juuri jalkojen huollon kriittisenä tekijänä eloonjäämiselle.

"Kohtuullinen uni on hyvä; se vaikuttaa terävän ymmärryksen, hyvän muiston ja keveän työn."

Tämän neuvon ajattomuus on hämmästyttävää. Nykypäivän aivotutkimus korostaa unen merkitystä elimistön  toiminnoille, muistille ja jaksamiselle. Riittävä ja laadukas uni on edelleenkin yksi parhaista keinoista pitää mieli virkeänä ja keho toimintakykyisenä. (Vähintään 8 h.)

"Askaroitseminen, liikunto ja työn tekeminen on sekä ruumiille että mielelle terweydexi. Liikunto ajaa suonista ja jäsenistä pois pahat märkyydet ja kiskoo ne irralle ja ikänänsä kuin pois hivuttaa."

Tässä Landinger yhdistää aktiivisen elämäntavan kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Tekemisen ilo, hyötyliikunta, olipa se sitten puutarhatyötä tai muuta mieluisaa harrastamista, aktiivisuus pitää mielen virkeänä. Liikunnan hyödyt verenkierrolle ja aineenvaihdunnalle olivat jo tuolloin tiedossa, vaikkakin ehkä hieman eri termein ilmaistuna. Nykypäivänä tiedämme, että toimeliaisuus ehkäisee niin fyysisiä kuin psyykkisiäkin vaivoja.

Vaikka 1700-luvun lääketieteellinen ymmärrys poikkesi nykyisestä, on Landingerin ohjeissa on yllättävän paljon ajatonta viisautta. Perusasiat – liike, uni, kehonhuolto ja aktiivinen elämä – ovat edelleen pitkän ja hyvän elämän kulmakiviä. Ehkäpä meidänkin kannattaa pysähtyä hetkeksi näiden vuosisatoja vanhojen neuvojen äärelle ja miettiä, miten ne voivat rikastuttaa omaa elämäämme. 

Tärkeät arvot

 "Arvot ovat tärkeimmät ohjenuorat päätöksiä tehdessämme. Kun epäröimme, ne näkyvät sumun läpi kuin majakan merkkivalo." - Mac Anderson

Andersonin ajatus osuu kyllä kohdalleen. Arvot taitavat olla niitä kiintopisteitä elämän pituisella matkalla. Ne ovat se ihmisen sisäinen kompassi, joka ohjaa silloin, kun suunta tuntuu kadonneen, ja hukassa olevan. Ja kun puhutaan arvoista, monen meidän suomalaisen mieleen tulee  varmasti kolme sanaa ylitse muiden: koti, uskonto ja isänmaa.

Joku saattaa ajatella, että hetkinen, eikös tämä ole vähän vanhanaikaista? Eikö maailma ole muuttunut? Kyllä on maailma muuttunut, ja hyvä niin. Mutta nämä perusarvot tuntuvat pitävän pintansa sukupolvelta toiseen, vaikka niiden ilmenemismuodot elävät ajassa.

Otetaanpa esimerkiksi koti. Koti ei välttämättä tarkoita enää sitä perinteistä  punamullalla maalattua maalaistaloa. Sellainen oli minun lapsuuteni kotitalo. Monille se on kerrostalokolmio kaupungin sykkeessä tai vaikkapa vuokramökki luonnon helmassa. Mutta se tunne, se turvapaikka, se paikka, jossa saa olla oma itsensä ja ladata akkuja – on edelleen valtavan tärkeä. Syntymäkoti ja/tai nykyinen, koti on aina tukikohta, josta ponnistetaan ja johon palataan hakemaan lohtua ja rakkautta.

Sitten on uskonto. Tässä kohtaa moni saattaa nykyään kohottaa kulmakarvojaan. Uskonnottomuus on vahva trendi, eikä kirkon penkeillä enää tungosta ole. Mietin, milloin viimeksi siellä kävin?  Uskonnolla on edelleen merkitystä monen ihmisen elämässä. Ehkä yhteisöllisyyden-  tai vaikka eettisenä ohjenuorana. 

Sitten tämä isänmaa, joka herättää monenlaisia tunteita, tänä aikana. Joillekin se on pyhä ja koskematon, toisille ehkä hieman kulunut. Mutta isänmaa edustaa sitä yhteisöä, johon kuulumme, sitä kulttuuria perintöä ja historiaa, joka yhdistää meitä kansana. Se on se kieli, jota puhumme, ne maisemat, joissa olemme kasvaneet, se yhteiskunta, jonka hyvinvoinnista meidän tulee kantaa hyvää huolta. Isänmaallisuus on ylpeyttä, tunne omasta taustasta ja halu rakentaa parempaa tulevaisuutta yhdessä muiden tämän maan syntyperäisten ja tänne muuttaneiden asukkaiden kanssa.

Tärkeitä arvoja on lähes rajattomasti muitakin, kuten rehellisyys, oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ja ympäristön kunnioittaminen jne. Mutta koti, uskonto ja isänmaa muodostavat aina perustan, jonka varaan suomalainen yhteiskunta rakentuu. Ne ovat niitä lainauksessa mainittuja majakan valoja, jotka auttavat meitä suunnistamaan elämän valinnoissa.

Oliivipuun paradoksi

AI-generoima kuva

- kokemukset opettavat

Elämä on todellakin kuin oliivipuu. Muistui mieleeni ja muistankin hyvin, kun joskus Kreikassa Kreetalla otin raaán oliivin puusta ja puraisin sitä. Ensi puraisulta sen hedelmä tuntui karvaalta, ja hirveän epämiellyttävältä. Tuo hetki muistuttaa siitä, kun koemme pettymyksiä, vastoinkäymisiä tai jopa suoranaista tuskaa. Ne ovat niitä elämän "karvaita hedelmiä", joita kukaan meistä ei vapaaehtoisesti poimisi.

Kuitenkin, juuri tässä karvaudessa piilee paradoksi, aivan kuten oliivissa. Kun nämä kovat, jopa vastenmieliset hedelmät murskataan ja puristetaan, niistä syntyy jotain arvokasta, ravitsevaa ja valaisevaa – oliiviöljyä.

Samalla tavalla elämän vaikeudet, karvaat kokemukset, voivat jalostaa meissä jotain syvällistä. Ne voivat opettaa meitä sietokykyiseksi, myötätuntoiseksi jopa viisaammiksi. Ne voivat paljastaa sisäisiä voimavaroja, joita emme tienneet olevankaan.

Ehkäpä elämän tarkoitus ei olekaan välttää kaikkea karvautta ja vastenmielistä, vaan oppia puristamaan siitä neitsytöljyä. Pitää oppia löytämään se arvo, se kasvun paikka, joka piilee vaikeuksien keskellä. Aivan kuten oliivipuun karvaisen makuista hedelmää tarvitaan, jotta saadaan aikaan kultainen öljy, mekin tarvitsemme elämään haasteita jotta kehitymme ja löydämme oman sisäisen onnen.

Seuraavan kerran, kun kohtaat elämässäsi jotain karvasta makua muista oliivipuu. Ehkä juuri se kokemus onkin puristamassa sinusta esiin jotain kaunista ja arvokasta.

Onko kahvimerkki jauheen määrää tärkeämpi?

AI

- joko tai...

Olipa aamun käynnistävä voima lempeä aamukahvi tai intensiivinen espresso, meillä jokaisella on se oma, täydellinen kahvimaku. Joku nauttii pehmeästä ja miedosta aromista, toinen taas kaipaa kupistaan vahvaa ja luonteikasta potkua. Mutta missä piilee sen täydellisen kahvikupin salaisuus?

Usein kuulee puhuttavan laadukkaista kahvipavuista ja tunnetuista kahvilaaduista. Toki niilläkin on varmaan oma roolinsa, mutta totuus on, että hyvän kahvin perusta on yllättävän yksinkertainen: oikea annostelu. Kahvijauheen ja veden suhde on se taikasana, joka ratkaisee, onko aamun piristys täydellinen nautinto vai kitkerä pettymys.

Kahviasiantuntijat ja kahvinkeitinvalmistajat ovat yhtä mieltä: täyteläisen ja tasapainoisen kahvin oikea annostelu on noin 60 grammaa tuoretta kahvijauhetta vesilitraa kohden. Itse luotan tähän ohjeeseen sokeasti, eikä minun tarvitse edes miettiä mitta-asioita, sillä luotettava kahvimylly jauhaa aina vakioidun annoksen. Näin jokainen kuppi on yhtä laadukas ja maukas. Niin ja paperinen suodatinpussi kastellaan ennen kuin kahvijauhe annostellaan siihen. Miksi, sitä en tiedä, mutta se on totuttu tapa! 

Nykypäivänä, kun kahvin hinta hipoo pilviä, meillä on vakiintunut suosikkimme: Belladonna-kahvipavut. Olemme tottuneet niiden tuttuun makuun, ja se tuntuu turvalliselta ja edulliselta valinnalta.
Jos oikein laskin niin nykyhinnoilla aamukahvi maksaa noin 0,87 € litralta. 
Mutta tässä piilee paradoksi: onko kahvin merkillä todella niin suuri merkitys, vai onko avainasemassa sittenkin se oikea annostelu?

Vapusta kesää kohden

hyppää kaupungin sykkeeseen! 

Meitä luonnon kuvaajia, maisemakuvaajia ja muotokuvaajia on paljon, ja kevät lisää tullessaan uutta intoa makro- ja laaja kuviin! Mutta hetkinen... oletko koskaan pysähtynyt ajattelemaan kaupungin sykettä tai toiminnan kiihkeyttä kameran linssin läpi?

Kevät ei ole vain heräävän luonnon ja vehreiden maisemien aikaa. Se on myös aikaa, jolloin kaupungit heräävät , kuin uuteen eloon ja tapahtumat täyttävät kadut!

Vangitse ohikiitäviä hetkiä markettien pihoilla, markkinahumua torilla tai arjen hyörinää kaupungin kaduilla. Katu- ja toimintakuvaus avaa uudenlaisen näkökulman maailmaan ja tarjoaa jännittäviä haasteita kuvaajalle.

Koska haluaisin kehittyä kuvaajana ja löytää uusia ulottuvuuksia ilmaisulle? Katu- ja toimintakuvaus pakottavat reagoimaan nopeasti, hallitsemaan kameran asetukset vaativissa olosuhteissa ja luomaan vaikuttavia sommitelmia hetkessä. Se on taito, joka antaa tilaisuuden monenlaisiin kuvaus projekteihin.

Älä jää vain tuttujen aiheiden pariin! Itseään pitää joskus haastaa ja anna mahdollisuus katu- ja toiminnan kuvaukselle nyt, tänä keväänä. Etsi uutta inspiraatiota muiden kuvaajien töistä, tutustu kamerasi saloihin ja lähde rohkeasti kaupungille etsimään ainutlaatuisia hetkiä. Uskalla kokeilla, uskalla epäonnistua – se on ainoa tapa kehittyä mestariksi tai ainakin vähän paremmaksi!

Tähtien tuikkeessa

 "Katso ylös tähtiin, älä jalkoihisi.

Yritä ymmärtää näkemäsi ja ihmettele

mikä saa universumin olemaan olemassa.

Ole utelias."

-Stephen Hawking

 – Uteliaisuuden valo

Stephen Hawkingin sanat kaikuvat mielessäni kuin kaukaisen galaksin kaiku. Ne ovat enemmän kuin vain kaunis lausahdus; ne ovat kutsu, jopa velvoite, ihmismielelle. Kutsu kohottaa katseen arjen askareista, siitä polusta, jota tallustamme päivittäin, kohti jotain paljon suurempaa ja salaperäisempää.

Helposti jäämme kiinni arkipäivän rutiineihin, tähän konkreettiseen kylmään maahan jalkojen alla. Työt, velvollisuudet, pienet ja suuret murheet täyttävät ajatuksemme. Silloin tuntuu, että taivas on vain katto pään päällä, eikä sen tuolla puolen ole mitään, mikä meitä todella koskettaisi.

Mutta Hawking muistuttaa meitä toisesta todellisuudesta, todellisuudesta, joka avautuu, kun nostamme katseemme ylös. Tähtitaivas öiseen aikaan on henkeäsalpaava näky. Miljardit valopisteet, joista jokainen on oma aurinkokunta, ehkä jopa oma maailmansa. Tuijottaessamme niitä tunnemme pienuutemme, mutta samalla myös yhteyden johonkin valtavaan ja käsittämättömään.

Hawking ei ainoastaan kehota meitä katsomaan tähtiä, vaan myös yrittämään ymmärtää näkemäämme, miten vähän tiedämme. Tämä on uteliaisuuden ydin. Se on se sisäinen palo, joka ajaa meitä kysymään "miksi?" ja "miten?". Miksi universumi on olemassa? Mikä on sen alku ja mikä sen loppu? Mitkä ovat ne luonnonlait, jotka pitävät tätä kaikkea koossa? Onko universumissa elämää? Maalaisjärki sanoo, että ei ole mahdollista, että me maa planeetalla asuvat olisimme kaikkeuden ainoita.

Vastaukset näihin kysymyksiin eivät ole helppoja, eivätkä ne välttämättä koskaan selviä. Mutta juuri siinä piilee se kiehtovuus. Matka kohti ymmärrystä on itsessään palkitseva. Se avartaa ajatteluamme, haastaa oletukset ja rikastuttaa elämäämme.

Uteliaisuus ei rajoitu vain tähtitaivaaseen. Se ulottuu kaikkeen tähän ympärillämme olevaan, myös pienimpäänkin luonnonilmiöön, innovaatioihin, toisen ihmisen ajatuksiin ja tunteisiin. Utelias mieli on elävä mieli, joka ei koskaan lakkaa oppimasta ja ihmettelemästä, siksi kaikki uteliaisuus olkoon suuri voimavaramme.

Joten seuraavan kerran, kun tunnet arjen painavan, pysähdy hetkeksi. Nosta katseesi ylös. Anna yön tähtien tuikkeen muistuttaa sinua siitä valtavasta mysteeristä, jonka keskellä elämme. Anna uteliaisuuden johdattaa etsimään vastauksia, tekemään kysymyksiä ja ihmettelemään kevään tuloa, ja kaikkea, mikä saa tämän ihmeellisen universumin olemaan olemassa. 

Ole utelias – se on avain merkitykselliseen elämään.

Tekoäly saa

- avustaa

 On tultu kauaksi siitä, kun hankin itselleni Facit Privat matkakirjoituskoneen 1960 luvun alussa. Tuo kone on edelleen tallella, mutta saako siihen enää värinauhaa? Kävin silloin jonkun konekirjoitus kurssin ja varmaan se vaikutti siihenkin, että varusmiespalvelun suoritin komppanian toimistossa. 

Olen koko ikäni valokuvannut ja kirjoitellut ottaen käyttöön uusia apuvälineitä. Nyt on tullut "tekoäly", joten hyödynnän sitä, kertoen  avoimesti tekoälyn käytöstä apuna blogi kirjoittamisessa! Näen tekoälyn apuvälineenä, mutta ei isännöimässä, varsinkin kun blogini "Ajatuksia" nimenomaan korostaa henkilökohtaisia ajatuksiani.

Tekoäly ehkä auttaa minua tuottamaan uusia näkökulmia tai ideoita tulevaisuudessa käsiteltäviin aiheisiin:

• Tekoäly saa ehdottaa aiheeseen liittyviä kysymyksiä, joita en itse olisi tullut ajatelleeksi.
• Tekoäly voi auttaa luomaan alustavan rakenteen blogikirjoitukselle, ehdottaa loogista järjestystä ajatuksille ja varmistaa, että kaikki olennaiset kohdat tulevat käsitellyiksi.
• Joskus on haastavaa löytää sopivia vertauksia, jotka havainnollistavat ajatuksia. Tekoäly voi ehdottaa erilaisia näkökulmia ja auttaa löytämään osuvia vertauksia.
• Tekoäly voi ehdottaa synonyymejä tai ilmaisuja, jotka tekevät tekstistä monipuolista ja kiinnostavampaa.

Haluan muistaa,  että tekoälyn tuottamat ehdotukset ovat vain ideoita ja rakennusaineita. Minun tehtäväni on aina arvioida niitä kriittisesti, muokata niitä oman näkemyksen mukaisiksi ja varmistaa, että lopputulos edustaa aidosti ajatuksiani.

Kaiken kaikkiaan haluan tasapainoisesti hyödyntää tekoälyä ja muita menetelmiä kirjoittamisessa säilyttäen oman äänen ja ajatusteni aitouden. On mielenkiintoista nähdä, miten uudet työkalut vaikuttavat "Ajatuksia" -blogin sisältöön tulevaisuudessa!