Viisaudenhammas pois ja myös makuaisti

– mielenkiintoinen sivupolku arjessa

Viime viikko alkoi hieman jännittävissä merkeissä, kun oli viisaudenhampaan poistoaika. Olin kuullut monenlaisia kauhutarinoita toimenpiteestä ja sen jälkeisistä kivuista, mutta onnekseni oma kokemukseni oli kaikkea muuta. Kiitos taitavan hammaslääkärin ja tehokkaan puudutuksen, operaatio sujui ongelmitta. Tunsin ainoastaan pientä painetta, mutta kipua ei lainkaan.

Toimenpiteen jälkeen sain ohjeeksi huolehtia suun hygieniasta erityisen tarkasti. Osana tätä rutiinia lääkäri määräsi minulle GUM Paroex -suuvettä, jota tulisi käyttää kahdesti päivässä noin kahden viikon ajan. Suuveden antibakteeristen ominaisuuksien on tarkoitus edistää ikenen paranemista ja ehkäistä tulehduksia. Käyttöohjeissa mainittiin mahdollisena sivuvaikutuksena makuaistin muutos, mutta en tuolloin osannut ajatella, miten konkreettisesti se minun arkeeni vaikuttaisi.

Nyt, viikon suuveden käyttöä takana, voin todeta sivuvaikutuksen olevan todellinen. Heti suuveden purskuttelun jälkeen makuaisti tuntuu katoavan hetkeksi kokonaan. Ruoka ei maistu miltään, ehkä jopa oudolta. Kahvinautinto muuttuu lähinnä lämpimän nesteen juomiseksi, ja illallisen maut tuntuvat etäisiltä. Aluksi olin hieman huolissani, mutta muistin sitten lääkärin maininnan mahdollisesta sivuvaikutuksesta. Nyt ien on parantunut, joten suuveden teho on ilmeinen.

Tämä tilapäinen makuaistin katoaminen on kuitenkin herättänyt minussa yllättävän oivalluksen. Olen aina pitänyt itsestäänselvyytenä, että ruoan moninaisista mauista voi nauttia. Nyt, kun tämä aisti on hetkellisesti heikentynyt, olen ymmärtänyt, miten oleellinen osa elämänlaatua makujen tunteminen todella on. Se ei ole pelkästään ravinnon saamista, vaan myös sosiaalista kanssakäymistä, nautintoa ja muistojen herättämistä. Tietyt maut yhdistyvät vahvasti lapsuuteen, juhliin ja ihmisiin. Nyt nämä muistot tuntuvat etäisiltä, kun suu ei tunne niille ominaista makupalettia.

Onneksi tiedän tämän olevan vain väliaikaista. Käytän suuvesi pullon loppuun ohjeiden mukaan, ja ensi viikolla palaan normaali makujen maailmaan. Tämä pieni sivupolku arjessa ei ole ollut mitenkään negatiivinen kokemus, vaikka se onkin ajoittain tuntunut hieman hassulta. Pikemminkin se on ollut mielenkiintoinen muistutus siitä, miten monimutkainen ja ihmeellinen ihmiskeho onkaan, ja miten paljon aisteilla on merkitystä päivittäisessä elämässämme. Odotan jo innolla sitä hetkeä, kun voin taas täysin siemauksin nauttia aamukahvin ja illallisen herkullisista mauista!