AJATUKSIA

Täydellinen hetki järven rannalla

Iltapäivän valoa, kun auringon säteet lipuvat puiden latvojen yli ja maalaavat järven pinnan. On taas yksi päivä, joka on täynnä mahdollisuuksia ja odotuksia. Seison tässä, rannalla, katsellen maisemaa, joka on kuin vanha tuttu, joka palaa aina luokseni.

Vesi on tyyni, lähes liikkumaton. Sen pinta on kuin peili, johon taivas heijastuu kaikessa syyskesän kauneudessa. Pilvet, nuo taivaan purjehtijat, uivat peilikuvaansa pitkin, kuin olisivat kiireettömiä matkustajia matkalla jonnekin tuntemattomaan. On kuin taivas olisi laskeutunut järven aaltojen päälle, ja me olisimme keskellä unelmaa.

Puut, järvenrannan vartijat, seisovat vakaasti, vaitonaisina. Niiden vihreät neulaset ja lehdet kahisevat elokuun tuulessa, ne kertovat salaisia tarinoita menneiltä ajoilta. Ne ovat nähneet tämän järven tuhansina päivinä, sen eri mielialat, sen myrskyt ja sen tyynet hetket. Ne ovat nähneet sen elämän ja sen kesät ja talvet. Ja ne ovat nähneet minun, pienen ihmisen, seisomassa tässä, ihailemassa tätä ikuista ja aina vaihtelevaa, erilaista maisemaa.

Ja sitten on nuo kivet. Ne ovat kuin järven sielu, tai sen sydän. Ne ovat olleet täällä kauan ennen minua, ja ne tulevat olemaan täällä kauan minun jälkeeni. Ne ovat nähneet kaiken, kokeneet kaiken. Ne ovat olleet veden alla, ne ovat olleet auringonpaisteessa. Ne ovat nähneet sukupolvien vaihtumisen, ja ne ovat levänneet hiljaa ja rauhallisesti. Ne ovat kuin vanhat ystävät, jotka eivät puhu, mutta jotka saattavat ymmärtää kaiken?

Tässä maisemassa on jotain, mikä saa tuntemaan ihmisen olon pieneksi ja samalla suureksi. Pieneksi, koska olen vain yksi hetki tässä ikuisessa kierrossa. Suureksi, koska saan olla osa sitä. Se on kuin runo, jonka sanat on kirjoitettu tuuleen, ja jonka säkeet kaikuvat järven pinnalla. Se on kuin laulu, jonka melodia on luonnon ääni, ja jonka sanat ovat sydämen kuiskaus.

Seison tässä nyt hetken, tunnen oloni levolliseksi. Maailma tuntuu olevan kaukana, sen kiireet ja sen huolet ovat poissa, haihtuneet ilmaan. Tässä hetkessä on vain minä, järvi ja koko maisema. Siinä on kaikki, mitä tarvitsen. Se on tarpeeksi. Tämä on täydellinen hetki.