Oli ilta, ja aurinko laski pilvien takana. Hän istui tuijottaen televisiota. Elämä tuntui ihmeelliseltä. Hän oli tehnyt päätöksen, jota jotkut pitivät hyvänä, toiset taas kritisoivat. Eräs asiantuntija oli ehdottanut jotain, mikä tuntui hyvältä, mutta päätöksen tehtyään hän kuuli toisen, vastakkaisen mielipiteen. Kumpaan pitäisi luottaa? Kuka on oikeassa, kun päätös on jo tehty?
Hän tunsi olonsa uupuneeksi. Tuntui, että jokainen päivä oli sarja jatkuvia valintoja, joissa piti arvioida, kumpi oli parempi, mikä väärin. Mutta kuka lopulta voi sen määritellä?
Hän hymyili
itselleen. Ei se ollutkaan tärkeää. Tärkeää oli elämä. Se ei
ollut mustavalkoista. Se oli harmaan ja eri värien sävyjä,
epävarmuutta, jatkuvaa muutosta, ja joskus se oli vain sitä, että
pitää antaa asioiden mennä omalla painollaan.
Hän nousi ja
vaihtoi kanavaa. Hän ei enää pohtinut oikeaa tai väärää, vaan
tunsi rauhaa elämän epätäydellisyydessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi!