Meillä on tapana ajatella teknologiaa ikuisena eteenpäinmenona. Olet syntynyt aikana, jolloin lyijykynä oli huima keksintö, ja nyt kirjoitat tekstejä tietokoneella ja tekoälyllä. Vauhti on ollut päätä huimaava, ja lopputulos on aina sama: saamme viestin perille, ja saunan lämpimäksi.
Mutta katsotaanpa hetki sitä saunan uunia.
Sytytän tulen kahdella eri tavalla:
Tuluksilla: Kivellä ja raudalla hinkaten, kenties pari ärräpäätä päästäen.
Kaasusytyttimellä: Kliks. Tuli on valmis.
Lopputulos on sama, sanot. Kiuas lämpiää. Totta! Mutta ero on paljon suurempi kuin pelkkä nopeus.
Kuka todella tekee?
Kun käytän tuluksiaminun on ymmärrettävä tuli. Minun on tiedettävä, mistä kipinä syntyy, miten se siirretään taulakääpään ja kuinka puhallan kekäleen liekiksi. Se on työtä, taitoa ja läsnäoloa. Minä olen prosessin herra. Jos joudun erämaahan, minä selviän, koska taito on minussa.
Se on kuin kirjoittamista lyijykynällä. Tiedän jokaisen sanan painoarvon, koska olen sen itse kynäillyt paperille. Olen kirjoittaja, prosessin hallitsija.
Kun käytän kaasunsytytintä, minun tarvitsee vain painaa nappia. Laitteen sisällä tapahtuu monimutkainen kemiallinen ja mekaaninen ihme, mutta se ei ole minun ihmeeni. Minun taitoni on ulkoistettu teollisuuslaitokselle, joka on täyttänyt sytyttimen kaasulla Kiinassa.
Tämä on kuin tekoälyllä kirjoittaminen. Voin pyytää tekoälyä tekemään koko tekstin, ja se toimittaa sen välittömästi. Lopputulos on hyvä, mutta minä olen vain käyttäjä, en tekijä. Olen riippuvainen monimutkaisesta koneistosta. Jos netti katkeaa, en saa tekstiä – aivan kuten jos sytyttimestä loppuu kaasu, en saa tulta.
Helppous vs. vapaus
Teknologia tarjoaa meille helppoutta. On valtavan mukavaa saada sauna lämpimäksi klik. On valtavan tehokasta saada valmis teksti sekunneissa.
Mutta tässä piilee filosofinen kompastuskivi: Onko helppous aina sama asia kuin ajattelun vapaus?
Kun ulkoistamme kaikki perustaidot – tulenteon, kirjoittamisen, laskemisen – koneille, meistä tulee hyvin tehokkaita, mutta samalla äärimmäisen haavoittuvaisia.
Entä jos tekoäly päättää, että tekstiä ei kannata kirjoittaa? Entä jos joudun tilanteeseen, jossa minulla on kivi ja rauta, mutta en muista, miten saan kipinän syttymään?
Teknologinen kehitys on siirtänyt meidät tekevä Ihminen, joka hallitsee työkalua kohti kuluttavaa Ihmistä, joka kuluttaa teknologian tuotoksia.
Kadotettu kipinä
Saunan uunin edessä meidän pitäisi pysähtyä kysymään:
Mitä me olemme valmiita menettämään sen nopeuden ja helppouden vastineeksi, jonka teknologia meille antaa?
Lyijykynällä
kirjoittaminen vaatii kärsivällisyyttä, mutta se rakensi meidän
omaa
ajattelun lihasta aivoja.
(Nyt muistinkin, että pitää ostaa tusina lyijykyniä kaupasta.)
Tuluksilla tehty tuli antaa meidän ymmärtää, kuinka toimin
jos ja kun teknologia pettää.
Teknologia antaa lopputuloksen heti, mutta se on riistämässä meiltä tekemisen ja taidon arvon.
Joten, kun ensi kerran sytytät saunan uunin, mieti sinäkin hetki: Saitko aikaan vain lämmön, vai teitkö samalla työtä myös oman taitavuuden eteen?
Loppujen lopuksi, kaasunsytytin voi tehdä tulen, mutta vain me voimme olla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi!