Laitumella

En tiedä mitään...

Valokuvan sommittelusta

Valokuva on otettu kun painan laukaisinta ja kennolle on tallentunut, mitä olen halunnut ruutuun. Se on lähes lopullista sen kuvan sommittelun osalta. Tietenkin voin ottaa uuden otoksen, jossa kävelen kauemmaksi rannasta niin että laituri on maassa kiinni. Voin myös siirtyä sivusuunnassa jne. Tämä näkyvä kuva on kuitenkin lyöty lukkoon, kun se on valotettu. Sommittelu tehdään ennen kuvan ottoa eikä sitä voi jälkikäteen rajailemalla ratkaisevasti korjata. Sommittelu on kuvan elementtien järjestelyä, jossa viivat ja muodot, valot ja varjot on sovitettava kuva-alalle. Aiheen järjestely vaatii paneutumista aiheeseen ja tilanteen hallintaa. Aihetta voi zoomailla joko objektiivin avulla tai vain kävellen paikasta toiseen. Usein kuvia kannattaa ottaa useampia samasta aiheesta eri polttoväleillä. Sommitelmaa voi ehkä vielä parantaa tietokoneella kuvan rajausta tarkistamalla. Yksinkertainen sommitelma ei ole yleensä virhe, mutta suuri virhe tapahtui, jos koko sommittelu jäi ajattelematta kuvaa ottaessa. Ainutkertainen tilanne ei ehkä enää koskaan toistu.     

Ihminen on pelissä

Taitavuutta ja väkevää voimaa!

Patsas

Wolmar Schildt (1810 - 1893)

Syksy vai talvi?



Vuodenaikojen vaihtuessa



Harrastus jatkuu

1234… tämän päivän haaste on minulle liian vaikea, sillä en ainakaan helposti pysty selvittämään montako kameraa olen omistanut. Helpommin voisin laskea, paljonko minulla on nyt erilaisia kameroita. En tee sitäkään. Aika paljon niitä kuitenkin on, sillä video- still, kännykkä nettikamera ja keräilykameroita ym. niin kertyisihän niitä. Jatkuvassa, ainakin viikoittaisessa  käytössä on 2 järjestelmäkameraa, pokkari ja DV-kamera.

Valokuvausharrastuksen aloitin vuonna 1957 Dacora Digna 6 x 6 kameralla. Otin silloin harrastuksen aika vakavasti ja hankin paljon valokuvauskirjallisuutta, joista kuvassa oleva Exakta kirja on julkaistu vuonna 1955 ja muut kuvassa olevat ovat vuodelta 1957. Kirjoista voi todeta sen, että niiden antama tieto ei ole ollenkaan pielessä nytkään, vaikka filmiä käytetään enää vain harvoin. Valokuvauksen perusteet ovat sittenkin entisellään, joten vanhoista kirjoista on iloa vielä yli 50 v. niiden ilmestymisen jälkeen. Minulle on valokuvaus ollut mieluisa harrastus aina alusta lähtien. Ammattia siitä ei koskaan minulle tullut, vaikka sellaisia haaveita oli. Olen kuitenkin voinut työssäni hyödyntää harrastusta, joka osaltaan on auttanut vahvan kiinnostuksen säilymistä valokuvaukseen.

Valokuva vuodelta 1967

Charolais sonni

Suoritus

Turhassa repimisessä saattaa käydä hullusti!

Viime yönä satoi ensilumi

Yleensä se tulee maahan lokakuussa, mutta harvoin lokakuun lumi kevääseen sakka maassa pysyy. Yleensä se tulee täysin yllättäen, niin autoilijalle, kuin pihan siivoojallekin, sillä kaikki lehdet eivät ole vielä pudonneet puista. Se on raskasta ja märkää, joka jauhautuu kurana maahan. Polut ja tiet muuttuvat niljakkaiksi, jotenkin se vaikuttaa ihmismieleen. Ainakin se antaa toivoa tulevasta lumisesta talvesta, joka on sittenkin iloinen asia näihin ilmastonmuutoksen ympärillä pyöriviin ajatuksiin.

Mustamarja-aronia

Mustamarja-aroniapensaan syysväri on kaunis ja sen marjoista saa hyvää mehua, jos ei sitä pilaa liialla sokerilla

Huipulla on ykkönen

Rygby

Paparazzi

Aamupäivän hiljaisuus





1234...

Asuinhuoneiden lisäksi sauna, eteiset ym. aputialat

Wushu

Tänään oli Jyväskylän Monitoimitalolla III WUSHUN SM-kilpailut. Sinne oli katsojille vapaa pääsy, siksi minäkin innostuin sinne menemään. Mielenkiintoista oli kuvata noita kiinalaisia taistelulajeja. Kyllä siellä oli liikettä ja vauhtia, kun miekat ja sapelit heiluivat. Visuaalista katsottavaa oli yllin kyllin.
Tulokset!

Lasinnostin paukati kerran

Kesä on takanapäin, eikä se haikailusta parane on vain keskityttävä tähän syksyyn ja pian tulevaan ensilumeen. Yleensä lokakuussa ensi lumi sataa keskisuomessa, niin todennäköisesti tapahtuu tänäkin vuonna. Yleensä kaikki mahdolliset harmit eivät toteudu, mutta toisinaan tapahtuu yllättäviä sattumuksia. Minulla sattui tässä jokin päivä sitten semmoinen, että auton lasinostimesta kuului terävä paukahdus ja sen jälkeen lasi painui oven sisään. Jokin siellä meni rikki, ei kuitenkaan ruutu, mutta hyvin siitä avoimesta aukosta tuuli puhalsi. Onneksi olin lähellä kotia, jossa sitten mietin, millä sen lasin saisi nostettua aukon tukoksi. Turvauduin ilmastointiteippiin, jota myös ”jeesusteipiksi” kutsutaan. Sain erilaisia apuvälineitä käyttäen kaksi palaa liimattua lasiin ja niistä kiskomalla ruutu nousi. Sitten tietenkin taas teipillä se laski kiinni.

Autokorjaamoon soitto kertoi, että nostomekanismia ei korjata muuten kuin kokonaan uusi helahoito oven sisälle. Kysyin varovasti hintaa ja onhan se kallis, koska tuommoinen homma tulee maksamaan enemmän kuin uusi astianpesukone tai Nokian N8 kännykkä. Ei edes heti saa sitä osaa, vaan pitää ainakin viikko odotella. Nyt odottelen, joko ensi viikolla soittavat korjaamosta.

Myrkyllistä

Voitoon

Eteenpäin ja voittoon




 

Valoa ja varjoja

Syyskuun lopun aurinkoiset päivät ovat olleet hyvin kauniita ja aamujen valo sopii hyvin värikkään monivärisen ruskan kuvaamiseen. Parasta on kun aurinko alkaa hälventää sumua. Jos aurinko paistaa takaa ja seison kamerani kanssa auringon edessä, saan piiitkän varjon, joka ”pilaa” koko kuvan. Monesti muutenkin katsomme elämän varjoja nurjasta suunnasta. Omaa asennetta ja katsantokantaa pitää joskus pohtia. 

Pönttö

—Kauneus on katsojan silmissä, eikä rumuus ole yhtä rumaa kaikkien mielestä. Minusta kuitenkin kuvassa oleva pönttö on metsäluonnossa aika ruma, kun se on vielä täytetty roskilla. Mikä se on?

Ainakaan minä en sitä tiedä. Se voi olla vanhaan häkäpönttöautoon kuuluva osa tai sitten se voi olla korpikuusen kyynelten tiputtamisessa käytetty lauhdutin. Tiedätkö sinä mikä tämä on. Kuitenkin se on metsässä olevan polun varressa olevan kannon nenään nostettu ruma ”muistomerkki”.

Pehmyt

Mustavalkomaanantai#41

Muodostelma

Taivas on...