En tiedä voiko ajankuluksi lukemista nimittää harrastukseksi, mutta ei se ainakaan ole työtä. Lukeminen on minusta paljon mielenkiintoisempaa, kuin esimerkiksi elokuvien katselu. Kirjaan voi syventyä missä vain, eikä lukemiminen ole sidottu aikaan ei paikkaan. Kirjaan pitää vain tarttua ja lukea sitä. Joitakin kirjoja voi käydä nopeasti lävitse vain selaillen. Ehkä kirjasta löytyy jokin mielenkiintoista asiaa johon on pakko syventyä, joskus samaan kohtaan on palattava uudelleen. Ei kaikkea tarvitse lukea, voi kuin vain lentää korkealta ylitse, mutta laskeutua mielenkiintoisiin kohteisiin ja tutustua niihin tarkemmin. Jotkut kirjat ovat sellaisia, että ne on luettava sanatarkasti, mutta jossain yli 500 sivun paksuissa kirjoissa on niin paljon asiaa, ettei joka sanaan jaksa syventyä. Monet muistelmat ovat sellaisia kirjoja, joista voi etsiä mielenkiintoisemmat yksityiskohdat ja jättää osan vaille huomiota. Lukeminen on myös tekniikkaa, jota pitää harjoitella. Kiinnostus opastaa lukemaan parhaalla mahdollisella tavalla, eikä kaikkea pidä ottaa aivan todesta mitä kansien sisään on kirjoitettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi!