Digitaalinen detox eli digipaasto mielletään usein totaalisena irtiottona teknologiasta, mutta itse näen sen pikemminkin tavoitteena löytää tasapainoisempi suhde digitaalisiin laitteisiin. Se ei tarkoita teknologian hylkäämistä, vaan sen tietoista ja harkittua käyttöä.
Vaikka en olekaan valmis luopumaan koukuttavista digitaalisista rutiineista, olen ottanut sieltä oppia. Se on johtanut omiin pieniin, mutta toimiviin muutoksiin. Esimerkiksi television katselu on vähentynyt merkittävästi. Uutisten ja ajankohtaisohjelmien lisäksi ilta kuluu usein ilman TV-ruutua.
Puhelimen kanssa seurustelen harvakseltaan, mutta käytän sitä ahkerasti äänikirjojen kuunteluun. Olen pohtinut, josko sen pitäisi osan päivästä suljettuna tai ainakin äänettömänä.
Koska kirjoitan ja julkaisen blogitekstin lähes päivittäin, tietokoneeni on jatkuvassa käytössä aamusta iltaan. Myös valokuvaus ja digitaalinen äänipäiväkirja sitovat minut vahvasti teknologiaan. Olen erittäin kiinnostunut teknologiasta ja jopa hieman riippuvainen siitä.
Osittaisen detoxin puolesta
Vaikka suhteen riippuvuus on läheinen, tiedostan teknologian mahdolliset haitat. Olen siksi osittaisen digitaalisen detoxin kannattaja, jossa en luovu digitaalisista välineistä vaan käytän niitä kaikkeen sellaiseen, mikä on minulle mielenkiintoista ja tarpeellista. Pienillä ja hankituilla muutoksilla digitaalisesta arjesta tulee tasapainoisempaa ja se tukee omaa hyvinvointiani.
