Mitä se iso naapuri oikein meinaa?
Täällä taas! On torstaiaamu, nautin aamukahvia keittiönpöydän ääressä ja tuijotan ikkunasta ulos, kun huomaan sen taas. "Sen ison naapurin."
Lehti on täynnä suuria, mutta turhanpäiväisiä otsikoita. Luin niitä ja vilkuilen samalla puhelinta. Lennokit ovat karanneet. Voi, oho, kas kummaa. Tai oikeammin, ne ovat karanneet väärään suuntaan, jota meidän on mahdoton hyväksyä. Iso naapuri on pahantahtoinen ja vääristelee historiaa ja totuutta.
Tämä sai minut taas miettimään: mitä se iso naapuri oikein meinaa?
Tämä ei ole pelkkää uteliaisuutta. Se on modernin elämän filosofinen arvoitus. Iso naapuri tekee maailmanpolitiikkaa pienen ihmisen arjessa. Asetamme uusia pakotteita ja toimia, joilla pyritään ojentamaan. Millainen maailma olisikaan, jos kaikki olisivat kiltisti ruodussa? Varmaan talous kukoistaisi ja yhteiselo toimisi.
Rajalla
Ison naapurin aidan korkeus on aina juuri sellainen, että siitä näkee yli, mutta ei ihan mukavasti. Se ei ole ystävällinen, ei todellakaan. Se on vain… lukossa. Aina kun menen omalle rajalle istuttamaan ruohosipulia, naapuri tervehtii ystävällisesti. Nyökkää päätään ja sanoo: "Huomenta". Mutta se katse! Se katse mittaa samalla, onko minussa mitään uhkaa hänen täydelliselle tontilleen, joka näyttää aina siltä kuin siihen olisi juuri lähetetty drooni.
Me haluamme elää rauhassa, ketään pelkäämättä. Naapurilla on automaattinen järjestelmä, joka kylvää propagandaa täsmälleen oikeaan aikaan ja paikkaan, ikään kuin se olisi osa jotain salaista sotilasoperaatiota. Ovatko he käyttäneet laser- tai kyber toimia, mitä lie? Onko tässä kyseessä jokin erikoissotilas yksikkö, joka on erikoistunut naapureiden ärsyttämiseen?
Mitä he oikeasti ajattelevat?
Mutta takaisin siihen aamuun. Mitä kansa siellä oikein miettii?
Suunnitelma maailmanvalloitukseen. Kartta, johon on merkitty meidän puutarhamme strategiseksi pisteeksi, joka on vallattava. "Huomenna isku kompostiin", hän varmaan ajattelee. "Se on heikoin lenkki heidän puolustuksessaan."
Syvä rauha. Ehkä hän on jonkinlainen zen-mestari, joka on löytänyt sisäisen tyyneyden täydellisen nurmikon ja täydellisesti linjassa olevien roskiksien kautta. Hänen tuijotuksensa lehtikuvissa on todellisuudessa meditaatiota, ja naapurit ovat se häiritsevä tekijä, joka tuhoaa hänen chi'nsä omaan Nato-sähläämiseen.
Pelkkä olemus. Ehkä hän ei ajattele mitään. Ehkä hän vain on. Hän nauttii häirinnästä, tulesta ja siitä, että on nuoria sotilaita. Me, pienet ihmiset, yli-analysoimme jokaista uutista ja yritämme löytää sellaisia merkityksiä sieltä, missä niitä ei ole.
Kaikkein pelottavin vaihtoehto on. Että me projisoimme omaa epävarmuuttamme ja tarvettamme luoda malleja ja juonia siihen, mikä on pohjimmiltaan vain heidän, toisten ihmisten karua arkea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi!