Tästä on kesä tulossa

Kivierämaassa luonto herää uuteen kesään. Aina ei kasvupaikan tarvitse olla niin muhevaa, kunhan voikukalle vain riittää kosteutta ja luonnonvaloa.

Pihassa

Västäräkki on vilkas lintu, joka ei pitkään paikallaan pysy. Syötävien hyönteisten etsiminen on totista puuhaa, ja elääkseen pikkulinnunkin tehtävä työtä. Säätilan lämmetessä ja aurinkoisten päivien myötä ruuanhankinta helpottuu, kun hyönteisten määrä lisääntyy.

Onko kuvan riukuhäntä uros vai naaras, sitä en osaa varmuudella tunnistaa, mutta jos linnun harmaudesta voi jotakin päätellä epäilen, että kyseessä olisi naaraslintu.

Vahinko

Majava on taitava puunkaataja, joka yleensä onnistuu kaatamaan puun patonsa rakennus tarpeeksi. Tässä tapauksessa ”metsuri” ei ole onnistunut, sillä koivu on kaatunut väärään suuntaan jääden ojanpenkalle. Tuskin se on kuitenkaan vahingosta harmistunut, sillä puita on riittävästi ja monet niistä haapoja, jotka ovat helpommin jyrsittäviä, kuin kova koivu.
On se vaan ihme ja kumma, miten paljon järkeä tai sitten pelkkää kekseliäisyyttä tai hyvää tuuria, noilla patomestareilla on. Olisi mukava jos saisi nuo eläimet tavoitettua, joskus oikein itse teossa, työnsä ääressä.

Kevätperhonen

Eräänä merkkinä kevätilmojen lämpenemisestä ovat perhoset, nyt niitä on jo liikkeellä, kun lämpötila on noin 15° tienoilla. Tämäkin nokkosperhonen tuntui selvinneen hyvin elinvoimaisena talven ylitse. Onneksi minun ei tarvinnut sitä mitenkään jälestää, sillä suorastaan se lensi tarjolle, kuin mikäkin linssilude.
Olisin siitä halunnut ottaa useammankin kuvan, mutta perhonen oli kiireinen ja se lähti heti ensimmäisen otoksen jälkeen liihottelemaan tuulen mukana omille teilleen.

Sinitiainen

Pensaikosta kuului iloista kilinää, ja pian sieltä tulla tupsahti tämä pieni laulaja. Oli sillä kaverikin, mutta eipä se uskaltanut edes tälle kuvaus etäisyydelle. Ei ole pienen linnun kuvaaminen helppoa lyhyellä polttovälillä, kun silläkin pakkaa kädet vapajamaan. Pitänee varmaan hankkia pitemmälle ulottuvaa optiikkaa ja saisihan siinä olla (VR) vakaaja mukana, koska jalustaa tulee niin harvoin kuljetettua metsässä mukana.

—Kotimaani ompi Suomi

Valokuvatorstain tämänkertainen haastesana on "kotimainen"!

En tiedä, mikä muu voisi nostaa enemmän kansallistuntoa, kuin lippu ja suomalainen metsä.

Minä haluan tuonne

—Eipäs, vaan mennään tänne!

Kotiruoka kunniaan

—Ruokamellakoiden pelätään leviävän yhä laajemmalle. Väkivaltaiset mellakat ovat johtaneet muun muassa Haitin pääministerin eroon ja mellakoita on ollut myös muun muassa Bangladeshissa, Filippiineillä, Egyptissä ja Norsunluurannikolla. Haitissa tilanne on jonkin verran rauhoittunut, kaupat ja ravintolat avautuivat jälleen päivien mellakoinnin jälkeen. (Finfood)

Tämänkaltaisia uutisia näkyy lehdissä päivittäin, ja on meillä Suomessakin ruuan hinta odotetusti noussut. Raaka-aineet eivät paljoakaan vaikuta suomalaisen ruuan hintaan. suurimman osan hinnasta saa kauppa ja kuljetus. Tietenkin jalostajakin tarvitsee osansa. Olisikohan nyt edessä omatoimisuuden aika, jolloin perheessä itse tehtävä arkiruuan arvostus kasvaa. Välineitä koneita on joka keittiössä, mutta monilta puuttuu osaamista ja viitseliäisyyttä

Luonto

Ihmeellinen on metsäluonto sillä ei ole kahta samanlaista päivää, ei kahta samanlaista puuta tai kiveä. Jokaisena päivä tapahtuu jotakin, jos ei muuta niin jäniksen jälkiä lumella, tai peipposen laulua kesäisen ritvakoivun oksalla.
Ei meillä mitään olisi, ellei vapaata luontoa ja jokamiehenoikeutta nauttia luonnonrauhasta ja sen antimista.

Päivän pulu

—Älä tule mun reviirile, tokais pulu toverille!

Kyseenalaista estetiikkaa

Voiko ihminen olla, kuin rappiolla, jos pitää ostaa rautakaupasta spray maalia ja sitten maalata sillä seiniä, sillanalusia, roskasäiliöitä, aitoja jne. On se semmoinen vitsaus, että tästä estetiikasta en nauti, vaikka olenkin niitä paljon kameralla tallentanut.

Velvoitteita, onko niitä

Minulla oli vielä äsken suuri halu jättää tänään tämä blogi rauhaan, eli aioin olla kirjoittamatta tänään. Ei se vaan onnistunut, sillä tuli syyllisyyden tunne, ei siksi, että joku olisi pettynyt. Minä olisin närkästynyt itseeni, jos olisin tehtäväni laiminlyönyt, enkä mitään kirjoittanut. En usko että blogin pito aiheuttaisi mitään riippuvuutta, mutta kait se on jonkinlainen sopimus itsensä kanssa. Sama koskee lenkillä käyntiä, se tapahtuu päivittäin, tai sitten se päättyy pitemmäksi aikaa. Sellainen on ihminen, joten uskon että samankaltaisia velvollisuuden tuntemuksia on meillä jokaisella.

Paremman valokuvan puutteessa assosioin tuon kevättä kurkistavan puolukanvarvun. Se katsoo; eikö aurinko jo ala paistaa ja lämmittää maata, josta kasvukausi pääsi pikapuoliin alkamaan. Mikäli säätiedotuksiin on luottamista, niin aurinkoisia kelejä on luvassa, varmaan saamme Vapuksi jo kesäisiä ilmoja.

Jakkara

Rauhalliseen ulkoiluun kuuluu olennaisena osana tietty rauhoittuminen, luonnon äänien ja omien ajatusten kuuntelu. Kätevämmin se tapahtuu kannolle tai kivelle istahtaen. Joillakin saattaa olla sellainen pilkkimiehen jakkara, joka kulkee matkassa repun osana.
Joku on kuitenkin ottanut mukaansa vaimonsa keittiöjakkaran, joka taatusti näkyy puiden siimeksestä kauempaakin. Ei tällainen oikein vain sovellu luontoon, eikä se sieltä mullaksi maadu edes vuosikymmenten kuluessa.
Olisin minäkin voinut sen mukaani ottaa ja kuljettaa, johonkin roskikseen, mutta toisen omaisuuteen puuttuminen on kyseenalaista. Jätin sen siihen, jotta omistaja voisi istahtaa jakkaralleen toistamiseen lenkkipolkua kulkiessaan.

Kevätpyryä

Lumisade, räntäsade ja vesisade, kaikki nämä yhdessä aikaansaavat puihin ylimäärästä painoa. Jäätä kertyy sähkölangoillekin joka painaa niitä yhteen, ellei peräti saa johtimen katkeamaan. Tänään monissa kodeissa on oltu ilman tärkeää sähköä. Myös liikenne on tänään ongelmissa, etenkin he, joilla on ollut kiire siirtyä kesärenkaisiin. Kevät tulee joka vuosi, eikä sitä tahdo millään muistaa, millainen kevään arvaamattomuus voi olla. Aina eivät paikalleen osu edes pitkän aikavälin sääennusteet. Kesä tästä kuitenkin tulee, eikä Vappuun ole paljoa aikaa.

Harmittaa vielä sekin, että me kansana pudotimme lumoavan Pimiän Vapun, jo ennen Vapunpäivää.

Jyväskylän kirjamessut

Eilen alkaneet ja tänään päättyvät kirjamessut ovat koonneet kirjojen ystäviä Jyväskylän Paviljonkiin. Paljon on maailmassa painettua tietoa ja uutta tehdään jatkuvasti. Ei ole kirjojen suosio hiipumassa, pikemmin se vain kasvaa. Kirjat ovat ulkoisesti- ja sisällöltään laadukasta tuotantoa. Ne säilyvät isältä pojille. Messuilla on mukana näyttävästi myös vanhat kirjat, joiden kauppa kävi ainakin yhtä vilkkaana, kuin uusien kirjojen myynti.

Minä löydän hyvin harvoin itselleni mielenkiintoista kirjaa näyttelypöydiltä tai divarin hyllystä. Parhaimmillaan vanhan kirjan etsintä onnistuu antikka.net palvelusta, josta tilattu opus tulee omaan postilaatikkoon parin kolmen päivän kuluessa tilauksesta. Ei mikään voi olla sen vaivattomampaa. Myös kirpparit ovat käteviä kirjan ostopaikkoja, joista löytöjä saattaa tehdä aivan yllättäen, hämmästyttävän edulliseen hintaan. Tänäänkin ostin kaksi etsinnässä ollutta kirjaa á 0,20 €. Ei tarvitse kauppaa katua. Ei!

Kirjamessuilta jäi vain hyviä fiiliksiä ja vielä ehkä parempikin, jos Arto Paasilinna olisi eilisen ohjelman mukaisesti ollut messupaikalla tarinoimassa, mutta hän loisti poissaolollaan.

Monet

Tekstilainaus kirjasta, Lennä, uneksi:
—Kovaan juomiseemme oli toinenkin syy: nimittäin minun masen­nustilani. Minä olin vuoroin riehakas vuoroin epätoivoinen (voima­kasta itseinhoa sen takia mitä olin tehnyt, synkkää toivottomuutta sen takia että olin miehen kanssa joka ei rakastanut minua, hätää tulevaisuudesta jota minun ei ollut lupa mainita). Niinpä me joimme itsemme humalaan ja keskellä hihittelevän päihtyneitä ilveitämme.
Valokuvatorstai: Lennä ja uneksi!

Asetelma

Luonnossa lojuvat romut saavat usein mielen apeaksi, sillä osoittaa tiettyä piittaamattomuutta.
Tässä vanhat esineet ovat ajateltua taidetta, joka kertoo menneestä ajasta. Luonto toimii myös museona, joka muistuttaa katsojaa menneen ajan tekniikasta.

Maalaiskunnasta kaupungiksi

Maisemassa on aina kiinnekohtia, jotka antavat ihmisille syyn asettua asumaan juuri tähän. Kaikki tässä on jo muutaman kuukauden kuluttua laajenevaa suomalaista kaupunkia, nyt vielä syvää maaseutua. Nelostien liikenne kulkee kuitenkin vierestä, eikä lentokentälle ole matkaa, kuin vähän.

Ehkä jo kymmenen vuoden kuluttua, kun katselemme ympärille, voi tässäkin kohdata sama näky: laatikoita jotka olivat hajallaan pitkin peltoa. Missä ovat metsä, mäennyppylät, kalliot, pelto ja maisemalinjat. Ehkä kukaan ei enää vaivaudu etsimään niitä, koska juuri niiden puute oli kaiken todennäköisyyden mukaan ollut asuntorakentamista helpottava periaate. Tämä seutu on tulevasta 2009 vuodenvaihteesta alkaen Jyväskylän kaupunkia, mutta nyt vielä viljavaa peltoa. Savenpäällä keikkuva latovanhus tuskin saa pitkään vanhentua, ei ainakaan kymmeniä vuosia, sillä tulevaisuudessa sen aika on väistyä urbanisoitumisen tieltä.

Vanhaa tavaraa

Ei ainoastaan kodinkoneet ja omat harrastusvälineet vanhene. Samaa tapahtuu myös puolustusvoimien kalustolle ja kaikelle tekniikalle, jota käytetään. Minulla on paha ongelma se, kun käytöstä poistettuja telkkareita ja tietokoneita ei kannata museoida kotien vitriineihin. Jos, se joskus mieleen tuleekin niin vaimo esittää kohta välikysymyksen aiheesta. Perheen hallitusyhteistyö on niin tärkeä asia, että oppositio asemassa ei mies kestä kauaa olla, ei ainakaan viikko tolkulla.

Olisikohan noissa kodin hienoissa soittimissa ja stereoissa järkevintä se, että laittaisi ne kaikki ajoissa huutonettiin. Se pitäisi kaiketi tehdä ennen, kuin niiden ikä ja kunto menee sille tasolle, ettei kukaan halua ottaa niitä kuin maksua vastaan.

Olisi kyllä tarjolla monenlaisia vehkeitä kameroista alkaen, joita voisin myydä, mutta nuukana miehenä en ihan lahjaksi haluasi antaa.
Tämän lentisikan valokuvasin tänään Keski-Suomen ilmailumuseon kokoelmista.

Ostan verkkokaupoista

Ei ole ihme, että nettikauppa alkaa kiinnostaa entistä enemmän. Tilaamansa tuotteen saa noutaa lähipostista pari kolme päivää tilauksesta. Minusta se on nopeaa ja vaivatonta. Monien tuotteiden kohdalla valinta perustuu netissä tehtyyn esiselvitykseen, joten kiireisen vaivautuneen ja ärtyisänkin myyjän voi antaa olla ihan omassa rauhassaan. Ehkä juuri monien myyjien asiantuntemattomuus onkin saanut minusta syntymään tyytyväisen verkkokauppojen asiakkaan.

Hintakin on eräs tekijä verkkokauppojen suosioon, sillä siinä saattaa olla suuri ero, vaikka Suomen Itella ottaa kuljetuksesta oman osuutensa.