Mikä on hyväksi sydämelle

Postilaatikkoon tuli tänään syyskuun Valitut Palat. Kuten normaalia, siinä käsitellään myös terveyteen liittyviä kysymyksiä.
— Onko sydämesi hyvä? On aika kova kysymys, meille jokaiselle, etenkin vähän ikääntyneimmille.

Teksti perustuu kymmeneen kysymykseen, joihin vastaus valitaan totta vai tarua vaihtoehdoista. En toista tähän noita kysymyksiä, mutta listaan niiden

Aihealueet:

1. Painonhallinta
2. Ovatko sydänvaivat vai rintasyöpä suurin naisten kuolleisuuden aiheuttaja
3. Kolesterolin merkitys
4. Liikunta
5. Tupakointi
6. Rasvat
7. Hormonit
8. Alkoholi
9. Steressi
10. Terveydestä huolehtiminen
    

Artikkeli antaa mukavassa muodossa tietoa kymmenen tärkeän asian merkityksestä. Ihmetyttää miksen omassa elämässäni noudata kaikkia noita suosittamia, vaikka sain aikaan lähes täysosuman testistä. On se niin kummalaista, että me ihmiset emme aina ymmärrä omaa parastamme.

Heinätöissä 1940 - 50 luvun vaihteessa

Se oli siihen aikaan, kun maatalous ei ollut vielä tehoviljelyä. Heinä niitettiin väärävarsiviikatteella niityiltä, joihin jalka painui lähes polveen saakka. Lettoisimmilla joenvarsien suoniityillä tarvittiin lumikengän kaltaista suokenkää, jotta siellä yleensäkään pystyi liikkumaan. Saraheinä ja korte niitettiin ja haravoitiin takkavitsoihin, joilla heinät kannettiin kuivemmalle maalle pystytettyyn routtoon kuivumaan. Tuoksuvat kuivat heinät kiskottiin miesvetoisilla sapilailla pieniin olkikattoisiin hirsilatoihin.

Niittyheinä oli ravintorvoltaan köyhää, mutta ei silloin lehmänkään tarvinnut lypsää 10 tonnia vuodessa, kun 3 000 litran tuotosta pidettiin jo suurena.
Ajat ovat muuttuneet eikä maatalous ole enää elämänmuoto, vaan mitä rajuinta yritystoimintaa. Luonto ei vain oikein tahdo pysyä mukana tehomaatalouden vaatimuksissa.

Heinäaikaan kiiasi suuret laumat sudenkorentoja ja paarmoja, heinäväen hikeä kärkkymässä. Nyt ei sellaisia määriä sudenkorentoja enää tapaa, mutta eihän nyt ole missään kesällä tulvivia puroja eikä luhtaniittyjäkään.

Pellolta -ruokaa ja polttoainetta

Kalliimman ruoan aikakausi on alkanut, koska elintarvikkeiden raaka-aineista kilpaillaan entistä enemmän. Maapallon väkimäärä kasvaa ja vaurastuu, jolloin ruokaa ja karjanrehua tarvitaan enemmän, kuin ennen. Kehitysmaissa tilanne voi käydä toivottomaksi, nälän ennustetaankin siellä lisääntyvän.

Biopolttoaineiden käyttö vaikuttaa ruuan hintaa nostavasti, sillä öljykasveja, viljaa ja sokeriruokoa tislataan polttoneteiksi. Onkin rinnastettu, että vastakkain ovat maailman 800 miljoonaa autonomistajaa ja kaksi miljardia köyhää, joten ei ole vaikeaa arvata, kumpi ryhmä sen kilpailun voittaa.

Suomessa riitää paketoituja peltoja energiantuotantoonkin!

Linja

Linja on yleensä jatkuva, kuten Paasikiven – Kekkosen linja oli. Linjoja on monenlaisia, kuten rautatielinjoja tai linja-autoreittejä, jotka alkavat jostakin päätyäkseen johonkin pisteeseen, kuten päätepysäkkiin. Vuodenajatkin vaihtuvat linjakkaasti. Juuri nyt taivaallinen elokuu valaiseen, ellei suorastaan välttämätöntä.äksyäminäista ja vaihtuisi sen tilal täysimmillään, ellei sen eteen tule syksyinen pilvinen sadesää. Pilviset yöt ovat pimeitä, mutta hopeisina kuutamoyöt, antavat kaipaukselle siivet, jos vain kuu näkyy.

Syksyn saapuessa valmistaudutaan tulevaan koleaan ja pimeään kauteen. Liiterissä on kuivat polttopuut, viljat ovat kohta laarissa ja perunatkin pian kuopassa. Saa siinä syksy koittaa ja pimeät tulla.

Sähkölinja tuo lomaan tupaan energiaa jostain kauempaa. Osa siitä tuotetaan atomivoimalla, jonka terveellisyydestä ja turvallisuudesta voidaan olla montaa eri mieltä. Vesivoima on ainakin saasteetonta ja taas ovat järvialtaat täynnä koskien kohista ja pyörittää turbiineita.

Kokoomusministeri haluaa korottaa energian hintaa. Sitä millä pysymme lämpiminä ja autoillamme ajamme paikasta toiseen. Varmaan hän on oikeassa, mutta enhän minä suomalainen tuollaista saata hyväksyä, että poliitikko puuttuu negatiivisesti siihen, mikä on meille tarpeen, ellei suorastaan välttämätöntä. Kestääköhän Kataisen linja kauaa?

Asiakkaana

Yrittäjän ammattitaito vaatii opiskelua ja harjoittelua, hyödyllisin osatekijä on asiakaspalvelu, joka vaatii vain nöyrää halua ja luvattujen asioiden hoitamista. Miksi näin ei aina ole edes pienissä erikoisliikkeissä.

Puhdas vesi on rikkautta

Vesi on aika tärkeä asia, ainakin puhdas vesi. Semmoinen tieto tuli tiedotusvälineistä, että osassa Jyväskylää ruokavesi on keitettavä. Keittäminen tarkoittaa 100 °C, jossa kattila porisee. Sitä piti sitten varmaan kahvivesikin kattilassa keittää, sillä harva suodatinkeitin pääsee kiehumispiteen yli.

Nyt se keittopakko taiitaa olla jo ohi, joten taas voi juoda oikeaa suodatikahvia. Sitä olisi varmaankin pitänyt keittää myös hampaiden pesuvedet, sillä kait se kolibakteeri on niin vikkelä, että juoksee suusta suolistoon, vaikkei pesuvettävettä nielekään. Onneksi ei sentään tarvitse siirtyä kokonaan pulloveteen, sillä se on joissain tapauksissa kallista.

Tuossa taannoin edehdyin ABC:n baarissa ottamaan sitä pullollisen ja vasta pöydässä ihmettelin sen hintaa, kun oli vielä Virosta tuotuakin. On se joskus ihmeellistä, että vettä tuodaan meille tuhansien järvien maahan.

Tulevasisudesta on vaikea tietää, tai ennustaa tarkkoja asioita, mutta pohjoisten ikijäätiköiden sulaessa, voi tulla monenlaisia vesiongelmia vastaan. Ehkä jo joidenkin satojen vuosien kuluttua juomavesi on bensaa kalliimpaa, koska varmaan vetyenergia otetaan silloin vedestä talteen.

Paljon asiat muuttuivat 1900 luvun aikana, mutta jopa vielä enemmän ne tulevat muuttumaan vuoteen 2100 mennessä. Sinne ei vain moni meistä jaksa taapertaa.

Pullovettä

”Sarvikuono” auttaa nuhassa

Voi sentään, millaisia pieniä kiusoja sitä saakaan kestää, kun kesänuhaakin. Nyt se sitten tuli ja vesi vuotaa silmistä ja sieraimista, ei sentään korvista. Millaistahan olisi vierestä katsoa, kun iso mies on tuskissaan, varmaan hymyilyttää lähimmäistä. Onneksi nuha ei kuitenkaan ole jokapäiväinen ongelma, sillä joskus kuluu vuosikin ilma harmia.

Minusta tuntuu, kuin parasta hoitoa tähän tautiin olisi vain reipas mieli, kun sen nyt sitten jaksan ylläpitää, enkä hermostu läheisten pienistä piikeistä. Jotenkin nuha saattaa alentaa ärsytyskynnystä, sillä vaimon hellät huomautuksetkin tuntuvat komennoilta. Onni on siinä, ettei tämmöinen olotila kestä kauaa, jos se ei viikossa parane, niin se on jo todella paha.

Hyvä helpotus tähän on nenäkannun käyttö, jotenkin uskoisin, että parempaa lääkettä ei olekaan. Parin suolavesihuuhtelun jälkeen henki kulkee nenän kautta ja räkääkin vuotaa vähemmän.

En käynyt tähän hätään ”Sarvikuonoa” ostamaan, vaan terävää puukkoa apuna käyttäen askartelin sen itse eräästä muovituotteesta. Ei se niin esteettisen näköinen äkkiseltään syntynyt, mutta taatusti toimii yhtä hyvin kuin kaupallinenkin versio.

Tällaisiin pieniin ongelmiin on hyvä suhtautua haasteena, joka on edullisesti ja nopeasti ratkaistavissa.

http://tinyurl.com/23pc39

Kikkaileeko Katainen

Olen taas ollut väärässä, uskoessani diesel auton olevan vähemmän saastuttavan, kun bensa-auton. Muuta syytä, kuin vähäpäästöisyys, minulle ei olekaan dieselin tankkaamiseen.

Katainen uhkaa nyt korottaa naftan hintaa enemmän kuin bensalitraa, joten pitänee vaihtaa oma auto bensakoneiseen, vähemmänkö saastuttavaan?
Ajan vuodessa niin vähän, että ainakin tulevan hinnannousun jälkeen voin vaihtaa nykyisen menopelin, vaikka vanhaan ja halpaan Ladaan. Ainut vaikeus saattaa tulla eteen siinä, että löytyykö vähän ajetulle dieselille enää kysyntää.

http://www.ess.fi/Article.jsp?article=157948&main=21

Pakkodigi

Digiboksit tulivat markkinoille testaamattomina, antavatko ne vieläkään sitä mitä luvataan?

Ostin Nokia 9828T Mediamaster boksin tammikuussa 2002 markkinoille tulleesta erästä, siinä oli hyvää se, että se on edelleen käytössä ja analogisetkin kanavat näkyvät paremmin. Vahvistaako digiboksi jotenkin myös analogista signaalia? Boksia vaihdettiin useampia kertoja takuuseen, joten nyt on menossa neljäs alkuperäisen mallinen boksi. Tämä on aika huono, sillä mm. digilähetyksen ääni häviää toistamiseen, mutta palautuu, kun välillä siirtyy toiselle kanavalle. en in vahvista myös analogista signaalia. Takuuseen niitä vaihdetti useampia, joten nyt on menossa neljäs boksi

Tunnen tulleeni huijatuksi turhilla lupauksilla, sillä en todellakaan tiedä mitä hyötyä digilähetyksistä saan, sillä en kaipaa lisää kanavia, enkä halua ostaa maksu TV-kortteja. Jos haluan jonkun elokuvan, hankin mieluummin DVD levyn, vaikka kirpputorilta. Toisinaan katson myös vuokraleffan.

Jos YLE:n kustannukset alenevat odottaisin parempaa ohjelmaa tai lupamaksun alenemista, mutta nuo toiveet eivät ole ehkä realistisia.

Laitevalmistajat varmaankin hyötyvät muutoksesta, koska boksimarkkinat käyvät kuumana. Toivottavasti mallit tulevat paremmiksi ainakin toiminnan osalta, sillä kaikkien luvattujen ominaisuuksien tulee olla käytettävissä.

Odotan jännityksellä mitä tapahtuu, kun analogikanavat eivät enää näy. Ainakin vaimoni tulee hermoilemaan erilaisten kapuloiden kanssa. Vanha boksi myös temppuilee, joten niin vain on kohtapuoleen mentävä uutta boksia valitsemaan. Olen ajatellut tekeväni valinnan ihan lehtien ym. testien pohjalta ja sitten kun tiedän minkä haluan ostaa, tilaan sen vaikka jostakin verkkokaupasta.

Minä en vastusta uutta tekniikkaa, mutta minua harmittaa, että joudun pakolla hankkimaan joitakin huonosti toimivia laitteita. Jos auton moottori toimisi yhtä huonosti, kun digiboksi, olisi varmaan noussut kansalaisten kapina

Kohta minut pakotetaan uudelleen boksikauppaan, sen tekee YLE tai sen tekee oma vaimo sanoessaan, että kannetaan koko toosa kaatopaikalle, jos se ei paremmin toimi.

Asiakaspalvelusta

Aasiakas.net on blogi, jossa erilaisissa asiakaspalvelutehtävissä olevat myyjät jne. voivat kertoa tapahtumia, joissa asiakas on palveluntarjoajan mielestä ollut täysi aasi.

Varmaan monia hassuja ja harmittavia tapahtumia sattuu, mutta olen kyllä asiakaspalvelutehtävästä eri mieltä. Minusta myyjän pitää hoitaa tehtävänsä asiakasta kunnioittaen, enkä jaksa arvostaa myyjää, joka ei kunnioita maksavaa asiakasta.

Tietysti asiasta voi olla montaa eri mieltä. Olen tavannut monia myyjiä joiden tietotaito on todella kehno, eikä kaikilla ole halua paneutua ”aasiakkaan” ongelmiin. Usein myyjä kysyy asiakkaalta:
”Anteeksi, miten voin palvella?” Miksi myyjä pyytää anteeksi olemassaoloaan? Miten voin palvella, on kysymyksenä outo, siksi siihen tulee vastattua hyvinkin samalla mitalla. Sujuvaan kaupankäyntiin voi päästä helposti muiden aloitusten avulla, mutta tuo maneeri tulee vastaan lähes päivittäin.

Joskus myyjä jättää myös tehtävänsä hoitamatta. Itselläni on juuri ajankohtainen palvelutilanne, jossa myyjä tilasi minulle maahantuojalta tuotteen antamieni tietojen mukaan. Tuote tuli, mutta se ei ollut tilaamani, vaan erilainen, eikä se sopinut sellaisenaan, vaan olisi vaatinut sovitteen käyttöä. Pyysin korjaaman, odottaisin vielä sitä sopivaa tuotetta.
Olen nyt odottanut kuukauden, eikä myyjä ole ottanut yhteyttä. Tänään tämä ”aasi” kävi kilpailevassa liikkeessä. Ostin juuri sellaisen tuotteen, joka on ollut yli kuukauden tilauksessa. Tässä tapauksessa myyjän asiakaspalvelu jäi pahasti kesken.

Niin me olemme erilaisia, että aaseja riittää tiskin molemmin puolin.

Varo väärinkorjausta

Korjaus saattaa olla helppo tai se voi olla vaikea, joskus mahdotonkin. Korjauksen voi tehdä itse tai siihen pitää etsiä ammattitaitoista auttajaa. Korjattavuus on arvioitava, yritänkö itse tai vaihdanko uuteen tai…

Eihän sellaista kotia olekaan jossa ei jokin käytössä oleva joskus särkyisi. Kohteita on lukemattomia, on elektroniikkaa, kodinkoneita, kalusteita ja rakenteita. Lähes kaikki rikki mennyt on korjattavissa, lukuun ottamatta lattialle pudonnutta kristallilasia. Kaikki on myös korjattava, tai hankittava tilalle uusi korvaava tuote.

Pahinta on jos korjauksen tekee väärin. Sähkölaiteen korjaus saattaa olla itseltä kiellettyä, jopa vaarallista. Väärin korjaamisesta voi monessa asiassa aiheutua korjaamatonta harmia. On vain vähän sellaisia korjauksia, jotka voi varmuudelle itse suorittaa, samalla ollen varma oikeasta tuloksesta.

-arvioi korjattavuus
-onko korjaustarve välitön
-onko uuden hankinta edullisempaa kuin, korjaus
-tarvitseeko korjaus erikoistyökaluja tai erityistä ammattitaitoa
- onko vaarana väärinkorjaus

Älä jarruta, jos tarve on lisätä kierroksia.

Valokuva-albumista digiaikaan

Järjestelin kirjahyllyä, jossa on pinossa ja rivissä joukko vanhoja valokuva-albumeja. Vanhimmat ovat 1950 luvun lopulta, nyt jo 50 vuoden takaista historiaa. Kuvat ovat pinnakkaisvedoksia 6 x 9 ja 6 x 6 kuvakokoa. Ne ovat hyvin säilyneitä ja teräviä otoksia. Monista näissä kuvissani olevista ihmisistä on enää vain vähän tietoa jäljellä, ehkä sentään joitakin muistoja.

Kinofilmille kuvaamisen aloitin –60 luvun alussa ja silloin hankin myös ensimmäisen Opemus suurennuskoneen. Kuvien mitta kasvoi, mutta osa kuvista on päässyt kellastumaan, koska alussa kuvien huuhtelu ilman juoksevaa vettä oli puutteellista. Kiinnitettä on jäänyt emulsioon, mutta muuten kuvat ovat hyviä muistoja siitä ajasta. Osa niistä on kenties syytä scannata sähköiseen muotoon.

Värikuvauksen alkuvaiheen suurkopiot ovat kurjassa kunnossa. Muistot ovat haalistuneet, mutta niin on käynyt kuvillekin. Kaikista niistä ei saa edes tyydyttäviä nykytekniikan keinoinkaan.

Diakuvia myös on kertynyt paljon. Ensimmäiset ovat -60 luvulta ja siitä eteenpäin aina vuosituhannen loppuun saakka. Osasta on värit hävinnyt, mutta jotkut filmilaadut on hyvässä kunnossa, Nykyään on vain niin laiska, että katselutilan pimentämistä, valkokankaan pystyttämistä ja projektorin siivoamista pölytä ei juuri viitsi tehdä. Ei edes silloin, kun sukulaisia olisi paikalla. Voisinhan eläkeläisenä niitä skannata, mutta on se niin työlästä.

Digitaalinen tallentaminen on tätä päivää, eikä siinäkään näytä olevan, kuin jatkuvaa muutosta parempaan. Hyvä näin, mutta samalla on vaara, että se vanha materiaali sitten vain lakkaa olemasta, kun laitekanta häviää.

Videot ovat myös oma historiansa. Ensin kuvasin suurilla kolmen kilon VHS kameroilla, sitten Super-VHS nauhalle. Myöhemmin VHS-C ja välillä 8 mm nauhalle. Sitten tuli DV ja sen mukana vaihtui kuvakoko pian laajaksi kuvaksi, ja nyt sitten häviävät analogiset VHS nauhurit, koska niitä ei tarvita kuin noiden vanhojen, usein editoimattomien nauhojen katseluun.

Onneksi minulla ei ole kaitafilmivaihetta vielä näiden lisäksi, sillä jo tämän erilaisen formaattimäärä kanssa olen ihan hukassa. Ymmärrän, että kehittyminen kehittyy, mutta on aivan varmaa, että paljon tallennettua historiaa hukkuu erilaisten järjestelmien viidakkoon

Joku on sanonut että, –kukaan ei saa koskaan tietää totuutta menneisyydestä. Ei edes omastaan.

Sekatöörit

Heikki on hyvä tuttuni, melkein kaveriksi häntä voi nimitellä. Hän on kova poika ostamaan kaikenlaista ”tarpeellista” kirpputoreilta. Minun mielestäni joskus tarpeetontakin, mutta se ei kuulu tähän ollenkaan.

Nyt hän kertoi kiertäneensä eilen lähiseudun kirpparit, vain katsomassa, mutta ostamatta mitään. Sitten mies oli tänään tehnyt uuden kierroksen, todellisen hankintamatkan. Hänellä oli mielessään eilen katsomansa tuotteet, joista suurin osa ei ollutkaan enää hyllyssä, koska joku toinen oli osannut tehdä hankintapäätöksen. Joitakin tavaroita oli toki säilynytkin. Tosin ne olivat sitä lajia, etten minä olisi niihin kiinnittänyt mitään huomiota.

Yhden hyvänkin ostoksen Heikki oli tehnyt ostaessaan tehtaan pakkauksessa olleet Fiskarsin sekatöörit. Kirpparilla niiden hintalappu oli vain 8 euroa, kun Agrimarketissa ne maksavat noin 20 euroa, joten oli Heikki säästänyt 12 euroa bensarahoikseen. Saakutti kun harmittaa, koska tuollaiset minäkin olisin tarvinnut.

Sitten vielä muutamia kirjojakin hänellä näkyi olevan. Vanhoja kirjoja tosin on jokaisella paikat täynnä ja kirjaston poistoja saa nykyään 50 senttiä kappale. Kaveri oli maksanut kirjoita monta euroa enemmän.

On kait meillä kaikilla on omat harrastuksemme, mutta kirpputori shoppailu on eräs kummallisempia, johon voi todellakin jäädä kiinni. Taidan unohtaa koko kaverin ettei tartuttaisi minuun tuota pahaa eläkeiäkäisten tautia.

Helppo asiointi

Oli tarvetta muutamasta kotitaloudessa harvemmin käytetystä tuotteesta. Mietin mistä niitä voisi käydä hakemassa. Pöydällä sattui olemaan Bilteman uusin luettelo (Syksy ja talvi 07/08). Se on sellainen vahva 520 sivun katalogi. Etsin hakemistosta tuotteet, joiden ominaisuudet näkyvät selkeästi asianomaisella sivulla. Sama toimenpide muille tarvitsemilleni nippeleille, jotka kaikki löytyivät nopeasti.

Merkkasin tuotenumerot ostoslistaani ja menoksi. Tuotenumeron perusteella myymälästä löytyi oikea hylly ja siitä numerosarjaa seuraillen tuote, kamppeet kärryyn ja kassalle.

Voiko olla viisaampaa järjestelmää, kuin tämä. Tuotehaun voi suorittaa luettelon avulla, mutta myös netin kautta. Jos sitten myymälässä käydessä pitää edelleen etsiä jotakin lisää, niin sen voi tehdä myymäläpäätteen avulla.

En ole, enkä halua kauppaa mitenkään mainostaa, mutta tuo heidän järjestelmänsä on hyvä ainakin minun mentaliteetilleni. Ehkä se sitten olekaan niin hyvä olla, koska en ole huomannut muiden liikkeiden sitä itselleen kopioineen.

Aamupäivä metsässä

Ei jumankauta, olenko minä näin rapakunnossa? Aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta. Eilisen sateen jälkeen maa on vielä kostea. Olenko minä nyt saunassa, kun hiki tunkee jokaisesta huokosesta. Risut piiskaavat niskaa oksat repivät paljaita käsivarsia.

Onko minun pakko kiertää näitä metsiä vain ajankulukseni. Ei kai, mutta tästäkin voi nauttia. Kannon nokassa istuessani ajattelen niitä lenkkeilijöitä, jotka juoksevat asvaltilla henkensä edestä, polkupyöriä ja mopoja kevyenliikenteen väylillä väistellen. Välillä siinä tulee hiihtäjä tai rullaluistelijakin pitkine sauvoineen. Sittenkin tunnen tavallani olevani oikeassa, kun kuljen metsässä omaan tahtiini keräten marjoja tai sieniä, joskus molempia.

Ihmiskeho tarvitsee liikuntaa, sillä joutenolo saa nivelet ruostumaan. Jos olisin pari viikkoa liikkumatta, pääsisinkö enää sohvalta ylös? Ainakin polven natina häiritsevästi kuuluisi.

Suomen talouselämälle on hyväksi, että meillä on pyöräilijöitä, sauvakävelijöitä, soutajia, golfareita jne. He pyörittävät talouselämää, aivan toisella tavoin kuin tällainen metsänkulkija, joka kerää keväällä yrttejä, ja myöhemmin kesällä talven tarpeisiin suuren osan ravinnostaan. Metsässä liikuntaan ei tarvitse edes muotivaatetta, mutta kengät, niiden tulee olla hyvä, jos metsässä meinaa tervein jaloin liikkua.

Nappaan kuvan kärpässienistä. Pyyhkäisen loput hikikarpalot pois otsaltani, jatkan kävelyä kotiin. Minulla on muutama litra vattuja sangon pohjalla ja sieniä, niitä on aika paljon, mutta pudistamisen jälkeen vasta vaimo saa päättää kelpaako niistä vain murto-osa talvisäilytykseen.

Tuikkulyhty

Meillä harrastetaan näitä pieniä kynttilälamppuja, joiden pääasiallnen hankintapaikka on kirpputori. Kuvassa olevan lampun löysin tänään. Se on kaunis hiottuine tähtikuvio ikkunoineen Huolella valmistettu, mutta sen alkuperästä tai iästä ei ole mitään tietoa. Lähes samanlaisia olen nähnyt Biltemassa, mutta tämä on kuitenkin erilainen.

Lampulla olisi oma tarinansa kerrottavana, mutta sitä sen henki ei kerro. Tarina alkaa tässä tapauksessa elokuun 12 päivä vuonna 2007. Mistä se on kotoisin, missä se on ollut, ennen kirpputoripöydälle saapumista? Uusikaan se ei ole.

Valoisan kesän jälkeen alkavat elokuun illat hämärtyä. Monissa perheissä tuikkulyhdyt etsitään nyt kaapeista esiin. Niitä ostetaan kaupasta, jotkut väsäävät omia persoonallisia malleja itse tehden.

Nyt minulla on tämä viehättävä pikku esine, jonka tulen säilyttämään hyvällä paikalla.

Aika entinen ei...

Muutos tapahtuu yleensä hitaasti ja sitä on vaikea omaksua pysyvästi. Aina tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä on myös nopeita muutoksia, jotka jysähtävät tajuntaan liiankin tehokkaasti.

Olen aina tykännyt kameroista, ja teknisistä laitteista yleensäkin. Ensimmäisen digikameran hankin noin 10 vuotta sitten. Sähköinen kuvaus kolahti kerralla niin, että senjälkeen en ole filmiä käyttänyt.

Jääkaapissa, pakastimessa, laukuissa ja hyllyissäkin on paljon valottamatonta vanhaa filmiä. On diafilmiä värifilmiä ja avaamaton 30 metrin purkillinen TriX mustavalkoista.

Laukut pullottavat myös vanhoja kombaktikameroita ja järjestelmäkamerarunkoja. Sen verran olen kuitenkin ollut viisas, että vanhat objektiivit ovat jatkuvasti digikamerakäytössä.

Varmaankin vanha filmi on hunnuttanutta, mutta olkoon. Lataan ainakin ensimmäiset rullat kameraan ja katsotaan sitten syntyykö, niillä kuvia. Aloitan nostalgiakokeilun ottaen käyttöön Beiretten , jostain -60 luvun puolivälistä. Sillä pitäisi syntyä ihan hyvää jälkeä, kunhan vielä etsin senaikaisen seleenikenno valotusmittarin kaapistani.

Kantarellit

Vanha puusto on hakattu neljä vuotta sitten, tilalle on istutettu kuusentaimet, joiden suojana ollut vesakko raivattiin viime talvena pitkään kantoon. Maasto on kivikkoista rinnettä, ja vaikeakulkuista, vatukon ja maassa olevien risujen vuoksi.

Iltapäivän aurinko paistaa kuumasti (+ 26 °C) kasvoihin tai niskaan. Taivallamme vaimon kanssa peltojen ylitse näkyvään hakkuuaukkoon. Vaimolla on sanko vattuja varten ja minä pidän taskussa muovipussia, jos vaikka löytäisin kantarellia.

Alueella on paikoittain peurojen polkemia uria, niitä pitkin on kantarellin etsijänkin helpompi kavuta rinnettä. Heinäkuun sateiden jälkeen elokuun helteet ovat kuivattaneet maaston ja heinäkasvusto on viiltävän terävää. Maassa on myös ensimmäiset keltaiset koivunlehdet.

Vatukkoon ei ole ihmisten tallaamia polkuja, punaisia marjoja on runsaasti, joskin alimpien oksien marjat eivät ole vielä kypsyneet. Vaimo jää poimimaan vattuja.

Kierrän kallion laitaa, kipuan rinnettä maahan tuijottaen. Kantarellit piiloutuvat keltaisten haavan- ja koivunlehtien sekaan. Niitä on todella vaikea huomata. Peuroille kantarellit eivät ole maistuneet, sillä aivan niiden tallaaman polun varrella on esiintymä. Ri

nteessä kasvavaa heinää ja pientä haapavesaa, joiden alla on suorastaan hyvin kantarelleja, mutta vain niin vähän, sillä esiintymän koko on neliö ehkä kaksi.

Sienipussiini kertyi 800 g noita etsimiäni herkkuja. Vaimokin sai pienen

sankonsa lähes täyteen vattuja, joten olemme tyytyväisiä hikiseen metsäretkeemme.

Kuusen kyljessä kasvaa komea pahka

Laajavuori

Jyväskylää huonosti tuntevia kesävieraita on tapana hieman ajeluttaa. Vakio reitiksi on tullut käydä Viherlandiassa ja sieltä Kuokkalan sillan kautta kaupunkiin. Laajavuorelta saa jonkinlaisen näkymän metsä- ja vesirikkaaseen ympäristöön.

Matinmäen hyppyritornin kylkeä peittävät telineet, remontoidaanko siitä hyppyrimäki, tai kaivattu turistikohde, sitä en tiedä.

Olisi toivottavaa, että Laajavuoren päällä olisi näkötorni, josta voisi katsella kaupunkia ja Maalaiskuntaakin ihaillen. Ilman näkötornia, näkymät jäävät liian aneemisiksi.

Lähes jokainen Jyväskylää Laajavuoren laella katseleva kysyykin: Miksi kaupunki ei ole minkäänlaista näköalapaikkaa tänne rakentanut? Minustakin se on aiheellinen kysymys.

Juhlallinen on kesämme

Suomen kesä on meille miellyttävää aikaa. Ehkä juuri sen vuoksi, kun säätilat vaihtelvat paljon. Lämpötila voi muuttua yöpakkasesta todelliseen helteeseen ja sadetta saadaan sopivasti välillä, joskun enemmänkin. Toisinaan on tuulistakin. Kaikki tämä yhdistyy pitkiin kesäpäiviin ja loppukesän lämpimiin, mutta pimentyviin öihin. Voiko ihminen kesältä enempää toivoa, kun vielä kaiken kukkuraksi ovat, romanttiset elokuun lämpimät kuutamoyötkin.

Luonto on nyt vihreimmillään, valmistuessaan sadonkorjuuseen. Tästä eteenpäin pellot värittyvät kullankeltaisiksi, ennen puintia. Puolukat punertuvat ja omenat rusottavat.

Syksyn saapuessa väri muuttuu ja kontrastit kasvavat, ennekuin lehdet lakastuvat ja lähtevät syyssateiden ja tuulien mukana iloiseen lentoon.

Niin lyhyt, mutta kauneudessaan lumoava on Suomen kesä.

Luonnon taidetta

Metsässä on kuljettava kunnioittavasti ajatellen, sillä jokaisessa oksassa, jokaisessa ruohonkorressa piilee jokin hahmo. Näkeminen on ajattelua ja ajattelu on näkemistä.

Metsä on toinen toistaan ihmeellisempien taideteosten galleria. Luonnossa voi tuntea yhteyttä todella suureen taiteeseen, sillä jokainen puu, kivi tai kanto on muotoiltu erilaiseksi.

Oravat ovat pitkäkyntisiä

Keskisuomalaisen (1.8.2007) mukaan:

-Näpistelevä varas vie lelutkin mennessään.

Minä tavoitin tänään varkaan itse teossa, mutta häirityksi tultuaan, sen saalis jäi saamatta. Turvakameran kuvasta päätellen kyseinen ”Riiviö” on opinhaluinen. Tämän päättelen siitä, että kaveri oli ilmeisen kiinnostunut kirjoista.

Tultuaan yllätetyksi orava oli hieman hätääntynyt, mutta kerrottuani rauhallisesti sille tiettyjä pelisääntöjä, pääsimme yhteisymmärrykseen.

Suoraan ulos vievän oven avattuani , riiviö katsoi minua hetken silmiin, tehden sitten pitkän loikan suoraan ulos, vapauteen.

Varmaan molemmat opimme tästä välikohtauksesta, että ovet ja ikkunat on pidettävä aina suljettuna, kun kotoa poistutaan. Uskon tämän oravan ottaneen saamansa vakavan nuhtelun tosissaan, eikä etsi uusia tilaisuuksia talon valtaukseen.

Marjat ja sienet

Oli se hienoa, kun saimme kunnolla sadetta ja sen perään sää on lämmintä. Sienillä on mitä otollisimmat kasvuolosuhteet. Sienestämään ei välttämättä tarvitse mennä kovin kauas keittiön ovesta. Monet sieniateriat olemme saaneet omasta pihasta, kuten tänäänkin taas herkkusieniä. Ainakin toistaiseksi uusia sieniä nousee päivittäin.

Kävin tarkistamassa vakio puolukkapaikkojani ja totesin, että ensi viikon lopulla alkavat marjat olla kypsiä. Toivottavasti kukaan ei ehdi niitä vielä puoliraakoina poimia. Onneksi tämä vuosi on hyvä puolukkasadonkin suhteen, joten marjaa varmasti riittää kaikille halukkaille poimijoille.

Sienestämässä

Se, että emme halua maistaa, ei johdu siitä, että sienet olisivat pahan makuista. Maut ovat vastenmielisiä siksi, että emme uskalla edes kokeilla.

Ajatusten erilaisuus

Blogiin on mukava kirjoitella, mutta vielä mukavampi niitä on lukea. Niissä päivittyy koko inhimillinen kirjo, kuten varmaan kaikki meistä tietävät. Olen kerännyt noin 30 erilaista blogia suosikeikseni. Luen niiden uudet päivitykset lähes kerran päivässä. Tuntuu, että blogien avulla voi hahmottaa ihmisten ajatusmaailmaa, eikä kahta lähellekään samanlaista blogia voi olla.

En tiedä ovatko naiset innokkaampia bloggaajia, mutta olen huomannut omassa suosikkilistassani naiskiintiön toteutuvan yllättävän voimakkaana.

Vähän kummastuttaa, että mistä se johtuu. Olen itse päätöksiini syypää, ja se todistaa sen, että naisten ajatusmaailma, tai taito kirjoittaa asioista monipuolisesti, viehättäisi minua. Ehkä bloggaavat naiset, vakaasti harkiten kirjoittavat juuri meille miehille?

Jyväskylä ralli alkaa huomenna

Jyväskylän MM-ralli käynnistyy huomenna, siinä sitten hiekka lentää ja kura roiskuu. Onneksi pahimmat sateet ovat ainakin säätiedotuksen mukaan ohitse.

Pystyykö Citroenin ässä Sebastien Loeb kiilaamaan suomalaisten rinnalle, se tullaan näkemään. Citroen on menestynyt hyvin rallimaailmassakin. Itse olen citikka fani, mutta kritiikkinä minua harmittaa, kun jo vanhasta autostani putosi kärkimerkki teille tietymättömille. Kyseessä on varmaankin tyyppivika, sillä olen viime päivien aikana sattunut näkemään monia muitakin Xsaroja, jolta kärkimerkki puuttuu. On se vähän hassun näköinen hampaattomana, eikä taida tuota logon osaa olla edes jokaisen merkkiliikkeenkään hyllyssä.

Toivon Citakalle rallimenestystä, mutta suomalaiset ovat aina vahvoilla Jyskälän teillä

Sateinen kesä alentaa hunajasatoa

Mehiläiset keräävät hunajasadon Juhannuksen jälkeisenä kesänä, jolloin tulisi vähäsateista ja aurinkoista.

-Keski-Suomessa on noin 200 mehiläistarhaajaa, joten hunajaa löytyy kyllä kauppojen hyllyiltä vaikka tämän kesän satotaso tulee olemaan huono.

Keskikesä oli poikkeuksellisen sateinen, joten se verottaa pahasti hunajasatoa. Mehiläisetkin ovat pitäneet sadetta, kertoi tänään Euromarketissa tapaamani mehiläistarhaaja.