Se oli siihen aikaan, kun maatalous ei ollut vielä tehoviljelyä. Heinä niitettiin väärävarsiviikatteella niityiltä, joihin jalka painui lähes polveen saakka. Lettoisimmilla joenvarsien suoniityillä tarvittiin lumikengän kaltaista suokenkää, jotta siellä yleensäkään pystyi liikkumaan. Saraheinä ja korte niitettiin ja haravoitiin takkavitsoihin, joilla heinät kannettiin kuivemmalle maalle pystytettyyn routtoon kuivumaan. Tuoksuvat kuivat heinät kiskottiin miesvetoisilla sapilailla pieniin olkikattoisiin hirsilatoihin.
Niittyheinä oli ravintorvoltaan köyhää, mutta ei silloin lehmänkään tarvinnut lypsää 10 tonnia vuodessa, kun
Ajat ovat muuttuneet eikä maatalous ole enää elämänmuoto, vaan mitä rajuinta yritystoimintaa. Luonto ei vain oikein tahdo pysyä mukana tehomaatalouden vaatimuksissa.
Heinäaikaan kiiasi suuret laumat sudenkorentoja ja paarmoja, heinäväen hikeä kärkkymässä. Nyt ei sellaisia määriä sudenkorentoja enää tapaa, mutta eihän nyt ole missään kesällä tulvivia puroja eikä luhtaniittyjäkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi!