Kantarellit

Vanha puusto on hakattu neljä vuotta sitten, tilalle on istutettu kuusentaimet, joiden suojana ollut vesakko raivattiin viime talvena pitkään kantoon. Maasto on kivikkoista rinnettä, ja vaikeakulkuista, vatukon ja maassa olevien risujen vuoksi.

Iltapäivän aurinko paistaa kuumasti (+ 26 °C) kasvoihin tai niskaan. Taivallamme vaimon kanssa peltojen ylitse näkyvään hakkuuaukkoon. Vaimolla on sanko vattuja varten ja minä pidän taskussa muovipussia, jos vaikka löytäisin kantarellia.

Alueella on paikoittain peurojen polkemia uria, niitä pitkin on kantarellin etsijänkin helpompi kavuta rinnettä. Heinäkuun sateiden jälkeen elokuun helteet ovat kuivattaneet maaston ja heinäkasvusto on viiltävän terävää. Maassa on myös ensimmäiset keltaiset koivunlehdet.

Vatukkoon ei ole ihmisten tallaamia polkuja, punaisia marjoja on runsaasti, joskin alimpien oksien marjat eivät ole vielä kypsyneet. Vaimo jää poimimaan vattuja.

Kierrän kallion laitaa, kipuan rinnettä maahan tuijottaen. Kantarellit piiloutuvat keltaisten haavan- ja koivunlehtien sekaan. Niitä on todella vaikea huomata. Peuroille kantarellit eivät ole maistuneet, sillä aivan niiden tallaaman polun varrella on esiintymä. Ri

nteessä kasvavaa heinää ja pientä haapavesaa, joiden alla on suorastaan hyvin kantarelleja, mutta vain niin vähän, sillä esiintymän koko on neliö ehkä kaksi.

Sienipussiini kertyi 800 g noita etsimiäni herkkuja. Vaimokin sai pienen

sankonsa lähes täyteen vattuja, joten olemme tyytyväisiä hikiseen metsäretkeemme.

Kuusen kyljessä kasvaa komea pahka