Muutos tapahtuu yleensä hitaasti ja sitä on vaikea omaksua pysyvästi. Aina tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä on myös nopeita muutoksia, jotka jysähtävät tajuntaan liiankin tehokkaasti.
Olen aina tykännyt kameroista, ja teknisistä laitteista yleensäkin. Ensimmäisen digikameran hankin noin 10 vuotta sitten. Sähköinen kuvaus kolahti kerralla niin, että senjälkeen en ole filmiä käyttänyt.
Jääkaapissa, pakastimessa, laukuissa ja hyllyissäkin on paljon valottamatonta vanhaa filmiä. On diafilmiä värifilmiä ja avaamaton
Laukut pullottavat myös vanhoja kombaktikameroita ja järjestelmäkamerarunkoja. Sen verran olen kuitenkin ollut viisas, että vanhat objektiivit ovat jatkuvasti digikamerakäytössä.
Varmaankin vanha filmi on hunnuttanutta, mutta olkoon. Lataan ainakin ensimmäiset rullat kameraan ja katsotaan sitten syntyykö, niillä kuvia. Aloitan nostalgiakokeilun ottaen käyttöön Beiretten , jostain -60 luvun puolivälistä. Sillä pitäisi syntyä ihan hyvää jälkeä, kunhan vielä etsin senaikaisen seleenikenno valotusmittarin kaapistani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi!