Ei jumankauta, olenko minä näin rapakunnossa? Aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta. Eilisen sateen jälkeen maa on vielä kostea. Olenko minä nyt saunassa, kun hiki tunkee jokaisesta huokosesta. Risut piiskaavat niskaa oksat repivät paljaita käsivarsia.
Onko minun pakko kiertää näitä metsiä vain ajankulukseni. Ei kai, mutta tästäkin voi nauttia. Kannon nokassa istuessani ajattelen niitä lenkkeilijöitä, jotka juoksevat asvaltilla henkensä edestä, polkupyöriä ja mopoja kevyenliikenteen väylillä väistellen. Välillä siinä tulee hiihtäjä tai rullaluistelijakin pitkine sauvoineen. Sittenkin tunnen tavallani olevani oikeassa, kun kuljen metsässä omaan tahtiini keräten marjoja tai sieniä, joskus molempia.
Ihmiskeho tarvitsee liikuntaa, sillä joutenolo saa nivelet ruostumaan. Jos olisin pari viikkoa liikkumatta, pääsisinkö enää sohvalta ylös? Ainakin polven natina häiritsevästi kuuluisi.
Suomen talouselämälle on hyväksi, että meillä on pyöräilijöitä, sauvakävelijöitä, soutajia, golfareita jne. He pyörittävät talouselämää, aivan toisella tavoin kuin tällainen metsänkulkija, joka kerää keväällä yrttejä, ja myöhemmin kesällä talven tarpeisiin suuren osan ravinnostaan. Metsässä liikuntaan ei tarvitse edes muotivaatetta, mutta kengät, niiden tulee olla hyvä, jos metsässä meinaa tervein jaloin liikkua.
Nappaan kuvan kärpässienistä. Pyyhkäisen loput hikikarpalot pois otsaltani, jatkan kävelyä kotiin. Minulla on muutama litra vattuja sangon pohjalla ja sieniä, niitä on aika paljon, mutta pudistamisen jälkeen vasta vaimo saa päättää kelpaako niistä vain murto-osa talvisäilytykseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi!