Koen syksyn tunnelmia metsässä

Kameran salama välähtää hämärässä kuusimetsässä, maailma näkyy kokonaan uudessa valossa linssin läpi. Pienet yksityiskohdat, jotka arjessa usein unohdan, nousevat esiin: sammaleen peittämä kanto tai kivi, pudonneiden lehtien värien hienovarainen vaihtelu, auringon säteiden lävistämä hämärä, himmeä kuusikko. Painan laukaisinta ja tallennan nämä hetket kameran muistiin.

Hengitykseni ja lehtien kahinan vangitsemisen lisäksi Olympus-audio tallentaa myös puhumani ajatukset. Mitä nämä minimalistiset kuvat, jotka näen, kertovat? Ehkä ne toimivat muistutuksena siitä, kuinka pieniä me ihmiset olemme luonnon edessä. Tai ehkä ne ovat vain yksinkertaisia ​​hetkiä, jotka haluan säilyttää muistoissani.

Kävellen polkua pitkin, tunnen syystuulen kasvoillani. Tämä tekee hyvää verensokeri tasolle. Uteliaisuudesta minulla on pieni ranneverenpainemittari mukana ja kannolla istuen katson kuinka metsä vaikuttaa minuun. Tienoo on hiljaista, linnut ovat lentäneet pois etelään, ja ainoat äänet ovat omien askelten- kahina ja kameran sulkimen ääni. Tässä hiljaisuudessa on jotain syvästi rauhoittavaa, eikä edes Tikkakoskelta nouseva Hawk juurikaan häiritse. 

Aloittaessani paluumatkan, tunnen oloni rauhalliseksi, ikuistan vielä pieniä minulle tärkeitä havaintoja metsässä. Olen löytänyt hetken, jossa voin vain olla.

Pieniä muistutuksia elämästä
Jokainen tallenne on kuin pieni muistutus siitä, että elämä on täynnä yksinkertaisia ​​tuntemuksia ja näkymiä. Sammaleen peittämä kallio tuo mieleen ajan kulumisen, syksyn ohikiitävän pudonneiden lehtien värit. Nämä kuvat ja äänet ovat osa päiväkirjaa -blogia, johon tallennan vuodenaikojen vaihtelua ja ajatuksiani, sisäistä minääni. Polkuja kulkiessani tunnen yhteyden luontoon, joka tarjoaa turvapaikan ihmisille ja metsän eläimille, paikan, jossa voimme irrottautua hälinästä ja stressistä. Täällä metsäluonnossa  on paljon mystistä!

Kävelystä on monia etuja!

Kävely on yksi parhaista liikuntamuodoista iästä riippumatta, mutta erityisesti meille ikääntyneille ihmisille siitä on monia terveyshyötyjä:

1. Sydän- ja verisuonisairauksien ehkäisy: Kävely parantaa sydämen terveyttä, alentaa verenpainetta sekä alentaa verensokeri- ja kolesterolitasoja.
2. Lihasten ja luuston vahvistaminen: Säännöllinen kävely vahvistaa lihaksia,  mikä vähentää kaatumisriskiä ja ylläpitää kehon liikkuvuutta.
3. Verenkierron parantaminen: Kävely parantaa verenkiertoa koko kehossa auttaen ongelmissa, kuten jalkojen turvotuksessa.
4. Aineenvaihdunnan tehostaminen: Kävely kiihdyttää aineenvaihduntaa ja auttaa painonhallinnassa.
5. Henkinen hyvinvointi: Kävely vähentää stressiä, ahdistusta ja masennusta sekä parantaa unen laatua.
6. Sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen: Kävely kumppanin kanssa tarjoaa mahdollisuuden sosiaaliseen vuorovaikutukseen.
   
   
   
   Kuinka aloittaa kuntokävely?

Jos olet ollut passiivinen jonkin aikaa, aloita lyhyillä, noin 30 minuutin kävelylenkeillä ja lisää vähitellen sekä kestoa että nopeutta. Vaihtelevat, hyvin valaistut ja tutut reitit ovat turvallisin vaihtoehto.
Kokeile sauvakävelyä!
Käytä hyviä kenkiä: Hyvin istuvat kengät vähentävät jalkojen rasitusta. Kuuntele kehoasi, jos tunnet kipuja, pidä tauko tai lopeta kävely. On tärkeää muistaa, että jokaisen tilanne on erilainen.

Muita hyödyllisiä vinkkejä:

Monet kunnat järjestävät kävelyryhmiä vanhuksille, jotka voivat olla hauska tapa seurustella. Luonnossa liikkuminen on miellyttävä tapa liikkua ja nauttia ulkoilman rauhasta. Kävely on erinomainen tapa ylläpitää terveyttä ja liikkuvuutta iästä riippumatta. Tunnin kävely voi tuoda terveyshyötyjä, mutta on tärkeää aloittaa hitaasti ja kuunnella kehoaan.

Polar Ignite tms. on loistava työkalu kävelyharjoitteluun.

Trump on menossa jatkoon

 Suuret skandaalit eivät riittäneet estämään rikoksista epäiltyä iäkästä Trumppia pääsemästä presidentiksi. Voimme odottaa Ukrainan sodan nopeaa loppua ja monia muita hienoja asioita, joita uusi presidentti lupasi amerikkalaisille ja koko maailmalle! Oi, mikä ihana tulevaisuus!

Syksy vai kevätkö se on?

Kuva on kuin pieni palanen taidetta, joka on suoraan repäisty hetki marraskuun luonnosta. Keskellä talvista valkoisuutta pilkistää kaksi herkkää lehteä, kuin pieni toivon kipinä. Ne ovat kuin sanomat siitä, että elämä voittaa aina. Mutta onko tämä varmasti kevään ensimerkki? Vai onko leppä vain päättänyt tehdä pienen pilan alkavalle talvelle?

Lehtien vihreä väri on niin vahva, että se melkein hyppää kuvasta esiin. Se on kuin muistutus siitä, että vaikka ulkona on jo räntää, tuulia ja pakkasia, niin sisällä meissä kaikissa on pieni siemen, joka odottaa itämistä.  Lehdet näyttävät niin hauraita, että tekisi mieli puhaltaa niihin varovasti lämpöä, etteivät ne lentäisi pois. Samalla ne ovat uskomattoman vahvoja, sillä ne ovat selvinneet alkutalven tuulien tuiverruksista.

Kuva saa miettimään sitä, miten pieni asia voi tuoda paljon iloa. Kaksi lehteä keskellä lumista maisemaa, ja silti ne saavat aikaan hymyilyn. Se on kuin pieni muistutus siitä, että luonnon kauneutta löytyy kaikkialta, jos vain osaamme katsoa tarkkaan.

Kuvankäsittelyn historiaa

 Muistia virkistävä löytö kirpputorilta saa minut pohtimaan teknologian kehityksen huimaa vauhtia. Deke McClellandin Photoshop 6 -kirja, vuodelta 2001, houkutteli minua kuin magneetti. Hinta oli naurettavan alhainen, vain yksi euro. Mutta oliko kyseessä kulta-ajan reliikki vai roskakoriin joutava 938 sivuinen tiiliskivi?

Kirjan kunto on priima, kuin olisi eilen painettu. Edellinen omistaja ei ollut ehkä edes avannut sitä, joten kaikki tiedot olivat vielä koskemattomat. Mutta, entä niiden käyttökelpoisuus nyt? Photoshop 6 on jo kauan sitten jäänyt historiaan, ja minulla itselläni on käytössä vain parin vuoden takainen Photoshopin Elements-versio.

Aluksi olin skeptisesti suhtautunut kirjan hyödyllisyyteen. Neljännesvuosisadan aikana kuvankäsittelyohjelmat ovat kehittyneet valtavasti, joten vanhat opit voivat tuntua vanhentuneilta. Toisaalta, perusteet ovat yleensä samat, ja ehkä kirjasta löytyisi jotain hyödyllisiä vinkkejä tai tekniikoita, joita voisin soveltaa nykyisiin ohjelmiini.

Päätän antaa kirjalle mahdollisuuden. Aloitan selailemalla sitä huolella. Yllätyksekseni huomasin, että monet käsitteistä ja työkaluista olivat minulle ennestään tuttuja. Vaikka käyttöliittymä oli erilainen, periaatteet olivat samat.

Vaikka en ole vielä löytänyt mitään täysin mullistavaa, uskon saavani tästä kirjasta iloa ja hyötyäkin. Se on kuin pieni aikamatka kuvankäsittelyn historiaan ja samalla muistutus siitä, kuinka paljon teknologia on parantunut. Jos en itse löydä kirjalle käyttöä, voin aina lahjoittaa sen kirjastoon, jossa joku muu voi löytää siitä inspiraatiota.

Yhteenvetona voin sanoa, että kirpputorilöytöni osoitti, että vanhentuneetkin kirjat voivat olla arvokkaita. Ne tarjoavat meille mahdollisuuden ymmärtää paremmin nykyisiä teknologioita ja samalla arvostaa niiden muuttumista. Ja mikä parasta, ne voivat olla myös hauska tapa viettää aikaa.

PS:

Kuvankaappaus Finlandiakirjan sivustolta

Lumen aika alkaa

Talven loistoa

hiipii hiljaa talvi vaan.

 Luonto hiljenee

-kuusten valkea huntu.

On ensilumen päivä. 

Runokuvia

Lumi pöllyää
kuntopolku vai latu?
Kaudet vaihtuvat.

.

Olemme kaikki kuulleet sanonnan, että "kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa". Mutta entä jos yhdistämme kuvan voiman japanilaistyylisen runon tiiviiseen kauneuteen? Olen itse viime vuosina löytänyt mielenkiintoisen yhdistelmän valokuvaamisesta ja japanilaisista runomuodoista, haikuista ja tankoista.

Siitä on aikaa yli kaksikymmentä vuotta, kun innostuin kirjoittamaan näitä (5 - 7 - 5 haiku) ja (5 - 7 - 5 - 7 - 7 tanka) tavun ajatuksia. Yleensä liitän runon valokuvan tekstiksi.

Haiku on kuin välähdys, hetken tallennus, kuten valokuvakin. Se pakkaa 17 tavuun kokemuksen, tunteen tai havainnon. Tanka taas on laajempi, se kertoo jopa tarinan. Molemmat kuitenkin pyrkivät tiivistämään paljon sanoihin. Yhdistettynä valokuvaan ne luovat monitasoisen teoksen.

Mielestäni löydän sanat jo kuvatessani tai sitten vasta kun katson valmista valokuvaa tietokoneen näytöllä? Valitsen kuvan ja runon, jotka mielestäni toimivat yhdessä ja ehkä saavat myös katsojan ajattelemaan; ei välttämättä samoin kuin minä, mutta kuitenkin?

Tämä yhdistelmä on minulle tapa syventää suhdetta luontoon ja minun omiin kokemuksiini. Se on myös haastava ja palkitseva, luova aivovoimistelun prosessi. Kun yhdistän kuvan ja runon, syntyy uusi kokonaisuus, joka on enemmän kuin osiensa summa.

Oletko sinä koskaan yhdistänyt valokuvia ja runoja? Millaisia kokemuksia sinulla on ollut?

Syksyn lehdet maan
peittää, luonto hiljenee.
Tuuli huokaa, vie.
Lehdet tanssivat, leikkien.
Syksyn kauneus vallitsee.

Windows kymppi saa tekohengitystä

 Windows 10 käyttöjärjestelmä alkaa olla ikäloppu, sehän on ollut tiedossa siitä saakka kun 11 versio julkaistiin. Microsoft lopettaa maksuttomien päivitysten toimittamisen ensi vuoden syksyllä. Nyt

kuitenkin on tiedossa, että kympin käyttö olisi mahdollista vielä pidempään Opatch niminen toimija jakaa minimipäivityksiä ainakin kriittisiin tietoturva-aukkoihin. Ilmaista tämäkään ei tule olemaan, sillä päivityksistä veloitettaneen  25 dollaria vuodessa ja päivitykset jatkuisivat 2030 saakka. 

Minulla saattaa tämä tulla Opatch apu kysymykseen, sillä tähän koneeseen ei saa vaihdettua 11 järjestelmää, joten joutuisin ostamaan uuden koneen, joka muuten ei olisi tarpeen. No aika näyttää milloin kone on pakko vaihtaa. Mielelläni jättäisin koko 11 version väliin, mutta milloin se 12 sitten tuleekaan saataville?

Kuusen kuiskaus

Elämää metsän kätkössä

Lenkkipolkuni varressa syvässä metsässä seisoi komea korpikuusi. Se oli kuullut vuosien vaihtuessa, tuulten huminan ja lintujen laulun. Mutta nyt se oli vanha ja väsynyt. Sen kuori oli ryppyinen kuin minulla, vanhan miehen käsi ja sen latvus taipui maata kohti.

"Miksi minä lahoan?", kuusi kuiskasi tuulelle. "Olen seissyt täällä niin pitkään, olen nähnyt niin paljon."

Tuuli hymyili viisaasti ja vastasi: "Kaikki elollinen kuolee, kuusi! Sieniset ovat luonnon siivoojia, ne hajottavat vanhan ja antavat tilaa uudelle. Rungon puuaines menettää kimmoisuutensa ajan saatossa, ja silloin tuuli tai myrsky voivat kaataa sinut."

Kuusi ajatteli hetken. Se muisti kaikki ne kesät, jotka se oli viettänyt metsän vihreässä maailmassa. Se muisti talvet, kun lumi peitti sen oksat kuin valkea peitto. Se muisti linnut, jotka olivat rakentaneet pesiä sen oksiin ja eläimet, jotka olivat etsineet suojaa sen rungon juurella.

"Olen elänyt hyvän elämän", kuusi huokaisi tyytyväisenä. "Olen antanut kodin monille olennoille ja varjon kulkijalle. Olen ollut osa tätä metsää."

Vanha kuusi tiesi, että sen aika oli tullut vaikka puu oli vasta nähnyt 60 - 80 kesää. Se oli ollut osa tätä korpea niin kauan kuin kukaan muisti. Nyt se oli valmis palaamaan takaisin maahan ja antamaan ravinteensa uusille puille.

"Kiitos, tuuli", kuusi kuiskasi. "Olit minulle hyvä ystävä."

Tuuli puhalsi hellästi kuusen latvaa ja kuiskasi sen viimeiset sanat metsän halki. Kuusi kaatui rysähtäen maahan, ja nyt uusi elämä jatkuu sen ympärillä.

Miksi kuusi on lahonnut?

Puiden lahoaminen on luonnollinen prosessi, joka alkaa, kun puu viottuu. Sienet ovat tässä prosessissa keskeisessä roolissa. Ne erittävät entsyymejä, jotka hajottavat puun solukkoja. Puuaineksen solukko menettää vähitellen kimmoisuutensa, mikä tekee puusta hauraamman ja alttiin lahoamiselle. Myös muut tekijät, kuten, hyönteisten toiminta ja sääolosuhteet, voivat nopeuttaa lahoamisprosessia.

Mitä puiden lahoaminen tarkoittaa?

Puiden lahoaminen on tärkeä osa luonnon ekosysteemiä. Lahoava puu tarjoaa ravintoa ja elinympäristön monille lajeille, kuten sienille, hyönteisille ja linnuille. Samalla lahoavasta puusta vapautuu ravinteita maahan, mikä edistää muiden puiden kasvua.

Ajatuksia

 Olen aina halunnut ilmaista itseäni kirjoittamisen ja valokuvauksen kautta, mutta toisinaan sanat eivät tunnu löytyvän? Ehkä haluamme vain kehittää kirjoitustaitoja entisestään? Älä huoli, olet oikeassa paikassa! Tässä blogissa jaan sinulle viisi tehokasta vinkkiä, joiden avulla voit parantaa kirjoitustaitoja ja löytää oman ainutlaatuisen äänesi.

Siemeniä ajatuksiin

1. Kirjoita joka päivä – vaikka vain vähän

Säännöllinen kirjoittaminen on kuin lihasten treenaamista. Mitä enemmän harjoittelet, sitä paremmiksi tulokset tulevat. Aloita vaikka viiden minuutin kirjoituksella päivittäin. Kirjoita mistä tahansa tulee mieleen – ajatuksista, tunteista tai päivän tapahtumista. Tärkeintä on, että saat kynän liikkumaan paperilla tai sormet näppäimistölle.

2. Lue monipuolisesti

Lukeminen on kirjoittamisen paras ystävä. Kun luet kirjoja tai kuutelet paljon äänikirjoja, opit tuntemaan erilaisia kirjoitustyylejä, sanavalintoja ja rakenteita. Tutustu niin klassikkoihin kuin nykykirjallisuuteen, sekä fiktioon että non-fiktioon. Huomaat pian, kuinka kirjallisuus rikastuttaa omaa kieltäsi ja ajatteluasi.

3. Käytä erilaisia tekniikoita

Älä pelkää kokeilla uusia asioita! Kirjoittamisessa on lukemattomia erilaisia tekniikoita, joita voimme hyödyntää. Kokeile esimerkiksi kuvailuja, vapaata kirjoittamista, tarinankerrontaa tai runoutta. Erilaiset tekniikat auttavat löytämään oman ainutlaatuisen kirjoitustyylin ja pitämään kirjoittamisen hauskana.

4. Hae palautetta ja analysoi sitä

Älä jää yksin kirjoitusharjoitustesi kanssa! Pyydä ystävääsi tai blogin lukijoita kommentoimaan ja antamaan palautetta. Liity kirjoitusryhmään tai osallistu kursseille. Muiden ihmisten näkökulmat voivat auttaa sinua havaitsemaan vahvuutesi ja kehityskohteesi kirjoittamisessa.

5. Aseta itsellesi tavoitteita

Aseta itsellesi konkreettisia tavoitteita kirjoittamiseen. Haluatko kirjoittaa pöytälaatikkoon tarinan, blogipostauksen tai jotakin muuta? Kun on selkeä tavoite, pysyt motivoituneena ja voit seurata edistymistäsi.

Yhteenveto

Kirjoittaminen on taito, joka kehittyy harjoittelemalla. Näiden viiden vinkin avulla voit ottaa isoja askeleita kohti parempaa kirjoittamista. Muista, että tärkeintä on nauttia tekstin tekemisestä!

Mitä sinä haluaisit kirjoittaa? Jaa ajatuksesi kommenttikentässä!

Diabeetikon digitaalinen orjuus

– vai onko se sittenkin vapauttava kokemus?

Kuulun kai jonkinlaiseen 2-tyypin diabeetikoiden kerhoon. Onneksi mukana tulee jäsenkortti, joka oikeuttaa mm. täysjyväleivän alennukseen. Vitsit sikseen, tämä tauti on opettanut arvostamaan tasaista ateriarytmiä ja kuitujen merkitystä.

Muistan lapsuudesta, kuinka isoäitini jauhoi itse viljat käsikivillä. Nykyäänkin välillä käy mielessä, että pitäisikö minunkin hankkia oma pieni mylly. Silloin tietäisi varmasti, mitä syö. Mutta toisaalta, kaupan hyllyillä on niin paljon erilaisia täysjyvätuotteita, että silmät pyörivät päässä. Lukeepa tuoteselosteita miten tarkkaan tahansa, aina tulee epäilys, että onko tuo nyt sitten täysjyvää vai ei. Siksi tuo myllyn osto tulee mieleen, mutta mistä niitä jyviä saa?

Onneksi on olemassa muutakin kuin viljat. Marjat, hedelmät, palkokasvit ja juurekset ovat myös oivallisia kuidun lähteitä. Niitä syödessä voi ainakin kuvitella olevansa terveellisellä polulla.

Elintapahoito on nykyään tärkeä osa diabeteksen hoitoa. Ruoka, liikunta ja uni ja paino ovat avainsanoja. Ja tietenkin verensokerin mittaus. Muistan, kun aikoinaan piti kirjoittaa kaikki mittaustulokset ylös ruutuvihkoon. Nykyään homma on paljon helpompaa, kun on älypuhelin ja siihen yhdistettävä verensokerimittari. Mittaus, tallennus ja analyysi hoituvat muutamalla klikkauksella. Samoin verenpaineen mittaus. Minulla on vielä vanha verenpainemittari, joka pitänee vaihtaa nykyaikaiseen. Sitten on vielä Polarin Ignite hyvinvointimittari ranteessa, joten tuntuu, kuin olisi jonkinlainen terveystietokanta puhelimessa.

Kaiken tämän mittaamisen ja kirjaamisen myötä alkaa miettimään, että onko tämä nyt sitten vapauttavaa vai orjuuttavaa. Onko koko elämä pelkkää mittaamista, laskemista ja suunnittelua? Toisaalta, kun näkee, miten elämäntapamuutokset vaikuttavat hyvinvointiin, niin ei voi kuin olla tyytyväinen.

Ehkä tämä diabeteksen aiheuttama rutiini onkin lopulta hyvä asia. Se pakottaa meidät kiinnittämään huomiota omaan terveyteen ja tekemään aktiivisia valintoja. Ja vaikka välillä tuntuu, että koko elämä on yhtä suurta tasapainottelua, niin tärkeintä on kuitenkin se, että voi hyvin.