Tänään

Marraskuu on kuvaajalle kuin taiteilijan tyhjä kangas, johon luonto maalaa joka päivä uudet mestariteokset. Metsä on aina värikäs paletti, nyt ruskan kirkkaat sävyt ovat jo hävinneet, vaihtuen syvän punaisesta kullankeltaisen kautta ankeaan ruskeaan. Jokainen askel kuhisee löytöjä: lehdet, jotka ovat muuttaneet väriä kuin taikurin käden käänteessä, puiden rungot, jotka ovat kuin veistoksia, ja sammalet ja jäkälät, jotka peittävät kiviä ja kantoja pehmeällä vihreällä matolla.

Linnut, ne pienet musiikin taiturit, laulavat viimeisiä säveliään ennen talven tuloa. Niiden äänet ovat  vaimeita, enkä huonon kuulon vuoksi niitä juuri kuule, mutta metsässä ne luovat harmonisen kokonaisuuden tuulen huminan ja lehtien rapinan kanssa. Jos onni suosii, voi metsässä nähdä myös muita eläimiä, kuten oravia jotka jättävät kävyn jäänteet maahan tai näkyvät vain hetken vilauksena silmäkulmassa. 

Metsän vähäinen valo on nyt pehmeää ja lämmintä, ja se luo mystisen tunnelman. Auringon säteet siivilöityvät havupuiden  läpi, ja varjot tanssivat maassa kuin elävinä olentoina. Pilvet liikkuvat taivaalla kuin suuret valkoiset laivat valkein purjein, ja ne heijastuvat metsälampeen luoden surrealistisen näkymän. 

Metsän tuoksu on voimakas ja sekoitus kosteutta, mätäneviä lehtiä ja havupuiden pihkaa. Se on tuoksu, joka jää mieleen pitkäksi aikaa, vaikka sitä ei voi tallentaa. Metsässä liikkuessa kaikki aistit ovat valppaina: näkö, kuulo, tunto, haju ja maku. Kamera ja äänitallennin ovat kulkijan ahkerassa käytössä. 

Metsä on paikka, jossa unohtuvat arjen ja huolet. Siellä voi vain olla ja nauttia luonnon rauhasta ja kauneudesta. Marraskuu on ehkä vuoden synkin kuukausi, mutta metsässä se on täynnä elämää ja väriä. Se on taiteilijan unelma, joka tarjoaa myös valokuvaajalle loputtomasti inspiraatiota. 

 Metsä humisee,

Tuuli siivoaa lehdet.

On aurinkoista.