Diabeetikon digitaalinen orjuus

– vai onko se sittenkin vapauttava kokemus?

Kuulun kai jonkinlaiseen 2-tyypin diabeetikoiden kerhoon. Onneksi mukana tulee jäsenkortti, joka oikeuttaa mm. täysjyväleivän alennukseen. Vitsit sikseen, tämä tauti on opettanut arvostamaan tasaista ateriarytmiä ja kuitujen merkitystä.

Muistan lapsuudesta, kuinka isoäitini jauhoi itse viljat käsikivillä. Nykyäänkin välillä käy mielessä, että pitäisikö minunkin hankkia oma pieni mylly. Silloin tietäisi varmasti, mitä syö. Mutta toisaalta, kaupan hyllyillä on niin paljon erilaisia täysjyvätuotteita, että silmät pyörivät päässä. Lukeepa tuoteselosteita miten tarkkaan tahansa, aina tulee epäilys, että onko tuo nyt sitten täysjyvää vai ei. Siksi tuo myllyn osto tulee mieleen, mutta mistä niitä jyviä saa?

Onneksi on olemassa muutakin kuin viljat. Marjat, hedelmät, palkokasvit ja juurekset ovat myös oivallisia kuidun lähteitä. Niitä syödessä voi ainakin kuvitella olevansa terveellisellä polulla.

Elintapahoito on nykyään tärkeä osa diabeteksen hoitoa. Ruoka, liikunta ja uni ja paino ovat avainsanoja. Ja tietenkin verensokerin mittaus. Muistan, kun aikoinaan piti kirjoittaa kaikki mittaustulokset ylös ruutuvihkoon. Nykyään homma on paljon helpompaa, kun on älypuhelin ja siihen yhdistettävä verensokerimittari. Mittaus, tallennus ja analyysi hoituvat muutamalla klikkauksella. Samoin verenpaineen mittaus. Minulla on vielä vanha verenpainemittari, joka pitänee vaihtaa nykyaikaiseen. Sitten on vielä Polarin Ignite hyvinvointimittari ranteessa, joten tuntuu, kuin olisi jonkinlainen terveystietokanta puhelimessa.

Kaiken tämän mittaamisen ja kirjaamisen myötä alkaa miettimään, että onko tämä nyt sitten vapauttavaa vai orjuuttavaa. Onko koko elämä pelkkää mittaamista, laskemista ja suunnittelua? Toisaalta, kun näkee, miten elämäntapamuutokset vaikuttavat hyvinvointiin, niin ei voi kuin olla tyytyväinen.

Ehkä tämä diabeteksen aiheuttama rutiini onkin lopulta hyvä asia. Se pakottaa meidät kiinnittämään huomiota omaan terveyteen ja tekemään aktiivisia valintoja. Ja vaikka välillä tuntuu, että koko elämä on yhtä suurta tasapainottelua, niin tärkeintä on kuitenkin se, että voi hyvin.