Kiireinen tuoksina ja kadonnut rauha
Joulu. Sen pitäisi olla valon, lämmön ja rauhan aikaa, eikö niin? Niin meille ainakin Black Friday ja muuta mainokset kertovat. Mutta kun astun marraskuun lopussa ulos ovesta, iskee vasten kasvoja se todellinen joulun henki: kiireen tuoksina.
Tämä ei ole se romanttinen, piparin- ja glögin tuoksuinen kiire, josta elokuvissa nautitaan. Tämä on jotain paljon primitiivisenpää. Se on se kollektiivinen, hampaat irvessä puristettu pyrkimys suorittaa Joulu, ja suorittaa se täydellisesti.
😵💫 Kiireen todellisuus
Mihin se rauhallinen joulukuun alku hävisi? Ennen kuin ehtii sanoa "adventti", on jo kalenteri täynnä:
Pikkujoulut: Pakko mennä, "verkostoitua" ja esittää hauskaa, vaikka mieluummin olisi viltin alla.
Lahjahankinnat: Paniikki sahausta kauppakeskuksessa muiden samalla tavalla epätoivoisten sielujen kanssa. Kaikki etsivät sitä yhtä, täydellistä, uniikkia asiaa, jota kukaan ei oikeasti tarvitse. Ja mikä pahinta, aikaikkuna tilaamiseen Kiinan Temusta on jo ummessa.
Joulusiivous: Miksi juuri nyt? Kuka on sanonut, että kodin pitää olla mikro siisti juuri kaamosajan pimeimpään hetkeen mennessä? Tiskaus ja perus siivous riittää mulle!
Tämä "jouluhössötys" ei synny itsestään. Se on itseaiheutettua, yhteiskunnan ja sosiaalisen median paineiden ruokkimaa villitystä. Me juoksemme, raahaudun ja sählätään, vain jotta voisimme jouluaattona romahtaa sohvalle ja huokaista: "Selvisin taas tästäkin!"
🎁 Lahjakierre luo ahdistusta
Lahjat ovat kiireen polttoainetta. Kuka keksi, että meidän pitää ostaa kymmeniä lahjoja ihmisille, jotka ovat jo ilmoittaneet toivovansa vain rauhaa maahan ja suklaata?
Lahjojen miettiminen vie aikaa.
Lahjojen metsästäminen kuluttaa hermoja.
Lahjojen paketoiminen vie hermot.
Ja kaikki tämä vain siksi, että voimme istua aattona jännittyneinä katsoen, hymyileekö saaja tarpeeksi vakuuttavasti. Jos hymy ei ole täydellinen joulu hymy, koemme epäonnistumisen tuskan. Ei, en halua nähdä sinun hymyilevän. Haluaisin vain, että saisin sen kolme tuntia, jotka käytin sen käsityöläis-saippuan etsimiseen, takaisin elämästäni.
🛑 Joulurauha, mikä se on?
Joulun pitäisi olla stop. Sen pitäisi olla tauko vuoden kiireestä. Sen pitäisi olla hetki, jolloin istumme alas, syömme liikaa ja annamme aivojen levätä.
Sen sijaan se on turbovaihde. Tammikuussa olemme kaikki uupuneita, köyhtyneitä ja turvonneita – valmiita uuteen, stressaavaan vuoteen.
Joten, kun kuulet seuraavan kerran Tv-mainosten kalkatuksen; älä tunne iloa. Tunne pieni, kylmä tuskanhiki. Sillä se tarkoittaa, että kiireen tuoksina on taas päällä. Ja sille emme voi mitään, vai otetaanko vähän rennommin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi!