13.1.10

Kiitän niskatukea

Autovahinko aiheuttaa monia huolia, joita liikennevakuutus ei ehkä korvaa. Syyttömällekin syntyy kärsimyksiä ja kuluja, jotka jäävät vain kärsittäviksi.

Soitin vakuutusyhtiön asiakaspalveluun, johon jouduin odottamaan pitkään, siellä ei annettu aika-arviota, eikä ilmoitettu monentenako olen jonossa. Tämä on mielestäni huono asia, vaikka musiikki oli oikein hyvää! Asiakaspalvelu oli ystävällistä, jopa hyvin myötätuntoista. Minun ei tarvitse tehdä kirjallista vahinkoilmoitusta ja vakuutus ja käyttövoimavero katkeavat kolaripäivästä, kunhan ajoneuvo on tarkastettu ja asianmukaiset päätökset on tehty. Tunnen jännitystä siitä, maksetaanko mahdollisessa lunastuksessa odottamaani auton käyttöarvon mukaista korvausta, sillä auto on jo vanha mutta erittäin vähänajettu. Jälkikäteen ajatellen se olisi pitänyt myydä jo silloin kun jäin eläkkeelle. Elämä on armotonta rahapeliä, jossa on mukana myös korkeita inhimillisiä panoksia. Ylivoimaisia vastustajia vastaan ei useinkaan tunne olevansa riittävän taitava.

Eilispäivänä loputkin maanantaina syntyneet mustelmat ja lihassäryt nousivat esiin. Voimme olla hyvin onnellisia, ettei vakavia henkilövahinkoja sattunut kenellekään. Ainakin sen tunnen oppineeni, että auton niskatuki on tärkeä, sen tulee olla oikealla kohdalla jokaisella ajoneuvossa olijalla. Auton perään tulleessa törmäyksessä turvavyö ei turvaa, joten elämä on penkin ja niskatuen varassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro mielipiteesi!