Luonto, oli se sitten lehtoa, kangasmetsää tai ahonlaitaa, antaa samoilijalle jonkinlaisen esteettisen kokemuksen. Luonnossa kuuluu monia erilaisia ääniä, joita on hyvä kuunnella kannolla istuen. Jotkin äänistä ovat tuttuja, mutta on siellä paljon tuntematonta viserrystäkin. Tuulen suhina ja hyttysen ininä ovat nekin omalla tavallaan ajatuksia antavia. Ihminen muuttaa luontoa hyvin rajulla kädellä. Tehokas metsähoito aukkohakkuineen on aika rajun näköistä ensimmäisenä kesänä, mutta kun kasvusto pääsee alkuun ja uudet puuntaimet on istutettu, tilanne muuttuu nopeasti. Luonto on eletty tila johon kuuluu ihmisen lisäksi kaikki muu elollinen. Näin lämpimällä säällä metsässä liikkuja saa todella tehokasta kuntoilua, kun hiki virtaa ja hyttyset rokottavat paljasta ihoa. Onneksi minulla on kyseessä vain harrastus katsella kasveja ja kuunnella luonnon ääniä. Kiire pilaisi kaiken, joten se on jätettävä pois siitä repusta, jonka otan mukaan metsään mennessäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi!