Etsin tiheiköksi kasvaneesta järvenrannasta sopivaa onkikiveä, toki löysin montakin kiveä, mutta monet olivat kaukana, enkä uskaltanut niille hypätä. Monet kivet taas kuusien kätkössä, jossa ei vapaa ja siimaa voinut oikein vapaasti käyttää. Löysin toki sopiviakin paikkoja tällä rannalla, jolla ei ollut muiden kalamiesten valmiiksi tallaamia polkuja. Iltasyönti oli kuumimmillaan ja lähes kaikki tarttuivat pieneen koukkuun. Joku salakka ja särki pääsi onnellisesti putoamaan takaisin omaan elementtiinsä. Minulla oli jopa kiire, kun kalaa tuli sen kun kerkisin ylös nostamaan ja uutta matoa pieneen koukkuun pujottamaan. Aika riensi kuin siivillä, en siinä tohinassa tainnut muuta keritä ajatella, kun sitä minne nämä kalat laitan, kompostiinko vai naapurin kissalle. Reilu kaksi tuntia ongella tuntui todella lyhyeltä ajalta, se on poissa mitä todennäköisimmin telkkarin töllöttämisestä. Saattaa olla, että minulla on aikaa käydä kalalla useampinakin kesäiltoina. Seuraavan kalareissuun lähden veneellä, joten sitten on parempaa tilaa huitoa vavalla, eikä ole vaaraa siiman takertumisesta pusikkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi!