— jo näkyy merkkejä keväästä
Heräsin tänään ensimmäisiä kertoja keväiseltä vaikuttavaan aamuun, joka oli täynnä auringonpaistetta. Kevään tunne oli niin voimakas, että hetken mietin, olenko unohtanut - nyt on vielä helmikuu. Mutta ei - talvi alkaa vihdoin väistyä ja pieni valonkipinä sai minut hymyilemään. Auringonpaiste tuntui pieneltä lahjalta keskellä talven harmaita päiviä.
Kiinnostukseni heräsi, kun avasin uutisen ja törmäsin tarinaan, jossa joku kasvatti täysin mustaa tomaattia. Musta tomaatti! Kuulostaa melkein mystiseltä. Mietin, maistuuko se erilaiselta vai olisiko se vain tavallinen tomaatti uudessa asussa. Tällaiset omituiset uutiset saavat aina mielikuvitukseni liikkeelle. Ehkä minun pitäisi yrittää kasvattaa ensi kesänä jotain epätavallista - mustaa tomaattia, violettia porkkanaa tai kelta-vihreää kurpitsaa? Minun täytyy selvittää, mistä saan mustan tomaatin siemeniä!
Ulkoilu, kevättöiden tekeminen, kuten polttopuiden pilkkominen, tuntui hyvältä idealta. Aurinko paistoi, ja vaikka oli vielä kylmää, tunsin pakottavan tarpeen nauttia talven hetkistä. Ajattelin, että kävely metsätietä pitkin voisi olla hyvä tapa virkistää mieltä. Otin kameran mukaan toivoen saavani kuviin kauniin metsämaiseman ennen kuin lumi sulaa pois.
Pukeuduin lämpimästi, nappasin kameran olalle ja lähdin kävelylle. Kävelin metsätietä pitkin, hengitin raitista ilmaa ja katselin auringonvalon leikkimistä puiden oksilla. Lumi alkoi jo pehmentyä iltapäivällä ja pieniä eläinten jälkiä lumessa - kenties rusakko, orava ja kettu -näkyi. Otin muutaman kuvan, mutta parasta oli vain hetken hiljaisuus ja luonnon rauhasta nauttiminen. Tänään tuntui, että talvi väistyisi pikkuhiljaa kevääseen, ja se tuntui mukavalta.
Päivät ovat täynnä pieniä hetkiä, jotka muistuttavat meitä siitä, että jokaisessa päivässä on jotain mieleen jäävää - jos vain osaamme nähdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi!