Muistan vielä ne ajat, kun kunnan kirjastonhoitaja oli auktoriteetti, jonka neuvoilla navigoitiin hyllyjen viidakossa. Nyt tuntuu, että tieto ei enää hyllyillä piileksi, vaan se vyöryy päälle kuin vesiputous. Kuulin, että ihmiskunnan tietomäärä tuplaantuu nopeammin kuin minä opin käyttämään uutta puhelinta!
Tuntuu vähän siltä kuin olisin jatkuvasti myöhässä. Juuri kun olen saanut jonkun tietokoneohjelman perusperiaatteet jotenkin haltuun, joku on jo keksinyt siitä monta uutta houkuttelevaa versioita. Eikä auta, vaikka yrittäisi pysyä kärryillä tietoja päivittämällä. Internet on kuin loputon buffet, jossa on tarjolla kaikkea mahdollista ja mahdotonta – jopa paistettua keinolihaa ja kvanttifysiikan perusteita samassa kulhossa. Ja uusia 'herkkuja ilmestyy pöytään nopeammin kuin ehdit sanoa 'algoritmi'.
Välillä mietin, onko tämä kaikki saatavilla oleva edes hyväksi? Kasvaako viisaus samassa suhteessa kuin datamäärät? Vai hukummeko me kiinalaisen tavaran tulvaan, jossa emme enää erota olennaista epäolennaisesta? Ehkä pitäisi alkaa opetella turhan tiedon ja tavaroiden tiukkaa siivilöintiä – ja yritän muistaa, missä ne minun silmälasit taas ovat. Siinäpä vasta haaste!
Toisaalta, onhan se hurjaa ajatella, miten paljon mahdollisuuksia valtava tietomäärä tuo tullessaan. Ehkä jonain päivänä minustakin tulee huippukokki, kun kaikki reseptit ovat netissä – tosin lopputulos saattaa silti olla liian mausteinen ja siksi syömäkelvoton. Tai sitten meillä on vain enemmän syitä ylpeillä nopealla unohtamisella.
Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä seuraavat vuodet tuovat tullessaan. Toivottavasti ainakin sen, että joku keksii tietokoneen, joka osaa tehdä täydellisen itsestään. Se olisi kapine, jolla oikeasti tekisin jotain! Niin, minun pitää kohta päivittää tämä tietokone uuteen ja parempaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi!