– Elon Muskin hengessä
Olen viime vuodet elänyt digitaalisessa lukemisen maailmassa. Äänikirjat ovat laulaneet korvissani kävellessäni, laittaessani ruokaa ja jopa nukkuessani. Mutta nyt, ystävät, olen palaamassa osittain juurilleni. Olen astunut kirjastoon, lainannut taas fyysisiä kirjoja ja kokenut valaistumisen.
En aio lukea niitä kannesta kanteen. Se on aivan liian vanhanaikaista.
Olen kehittänyt uuden menetelmän: kirjallisen ilmatiedustelun, joka on saanut inspiraationsa itse Elon Muskilta. Muskin sanotaan lukevan "first principles" -ajattelulla, purkavan asiat osiin. Minä teen samoin, mutta kuvitteellisesti droonilla. Lennän kevyesti sivujen yllä, tarkkailen maastoa. Jätän väliin pitkät maisemakuvaukset, sivuutan sivujuonet ja kiidän yli kirjailijan vaikeat pohdinnat. Mutta kun huomaan kiinnostavan ajatuksen, teen täsmäiskun. Laskeudun, tutustun, otan oppia ja lennän taas.
Tämä vaatii tietenkin uudenlaista kurinalaisuutta. En tietenkään töhri lainakirjaa – en ole Bill Gates, joka raapustaa vihaisia kommenttejaan marginaaleihin. Sen sijaan minulla on käytössäni jotain paljon arvokkaampaa ja järjestelmällisempää: oma kortisto, aivan kuten filosofi Ryan Holidaylla.
Pöydällä on kortistolaatikko, joka pullistelee satoja merkintäkortteja. Kun laskeudun droonillani kirjan sivulle, kirjoitan havaintoni korttiin. Järjestelmä on täydellinen. Jos joku sattumalta eksyy työhuoneeseeni, hän luulee minun valmistelevan väitöskirjaa tai vähintäänkin salaliittoa. "Tässä, arvon rouva, on kortti numero 304, jossa kirjailija väittää väärin perustein, että suurennuslasi on turha kapistus."
Juuri tuo väittäminen on se suola. Olen joskus kirjailijan kanssa eri mieltä. Äänikirjaa kuunnellessa raivoaminen on vaivalloista, ja jotkut katsovat kieroon, jos huudan kuulokkeille. Fyysisen kirjan kanssa tämä hoituu sivistyneesti. Kirjoitan eriävän mielipiteen korttiin. Siitä syntyy eräänlainen "mikropakina", kirjailijan ja minun välinen hiljainen väittely, jota kukaan muu ei koskaan saa lukea.
Puuttuva kielitaito on rajoitteeni. Toisin kuin Thomas Jefferson, joka luki teoksia usealla eri kielellä rinnakkain, minä olen sataprosenttisesti suomenkielinen. Vieraskieliset teokset ovat minulta suljettu. Mutta en luovuta! Käyn ahkerasti läpi vierasmaalaisia valokuvateoksia. Katselen kuvia, tulkitsen tunnelmia ja muodostan niistä mielipiteeni. Ja arvatkaa mitä? Kirjoitan nekin asiat kortistoon. Drooni laskeutuu Ranskan maaseudulle, kuvatekstistä en ymmärrä sanaakaan, mutta korttiin tulee kommentti värien käytöstä ja sommittelusta.
Tässä olen minä: nykyaikainen, julkkisten inspiroima lukija, joka lentää korkealla, iskee syvälle ja arkistoi kaiken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti