vai pelkkää jäniksen paskaa hangella?
Sanotaan, että silmät ovat sielun peili, mutta nykyään se peili taitaa löytyä kameran etsimestä. Harrastelijakuvaajalle jokainen tallennettu otos on nimittäin vähemmän dokumentti todellisuudesta ja enemmän todistusaineistoa omasta arkisesta mielentilasta. Kun suuntaan kamerani kohti tarhassa seisovaa suomenhevosta, en minä hevosta kuvaa, minä kuvaan omaa kaipuuta nuoruuden vapautta, villiyttä tai kenties vain sitä tosiasiaa, että keitin iltapäiväkahvista tänään turhan vahvaa.
Tämä on valokuvauksen hienous: kaksi ihmistä voi seistä saman kauramoottorin edessä, ja lopputuloksena on kaksi täysin eri maailmaa. Siinä missä toinen näkee jylhää melankoliaa ja vastavaloon piirtyvän yksinäisen sankarin, toinen tallentaa pörröisen turvan ja lämpimiä värejä. Valinnat valosta ja rajauksesta eivät ole teknisiä suorituksia, vaan sisäisiä huokauksia. Meitä vetävät puoleensa asiat, joissa tunnistan jotain tuttua. Jos sielussa myrskyää, löydät takuulla ne synkimmät pilvenhattarat, vaikka pakkaspäivänä aurinko paistaisi täydeltä terältä ja sormet palelevat.
Mutta malttakaa nyt. Kaikki eivät suinkaan osta tätä syvällistä analyysia. Viereisellä tarhalla kyykkivä kaveri nimittäin tuhahtaa koko ajatukselle ”sisäisestä tuntemisesta”. Hänelle valokuvaus on harrastus siinä missä halkojen hakkuu: se on mekaanista suorittamista, jossa sielu pidetään kaukana muistikortista. Hänen mielestään hevonen on hevonen, ja jos kuva on tärähtänyt, se johtuu liian pitkästä valotuksesta, ei suinkaan tekijän ”epävakaasta minäkuvasta”. Hänelle kamerakännykkä on työkalu ulkoiseen maailman arkistointiin, ei mikään leposohva.
Ehkä totuus löytyy jostain sieltä välistä, tai sitten ei. Itse uskon, että valokuvaus on silta. Kun etsimme sopivaa kohdetta, etsimme todellisuudessa jotain itsestämme. Joskus se on kauneutta, joskus rosoa, ja joskus vain se kadonnut linssisuojus. Minä haluan entistä useammin ottaa minimalistisia kuvia, olkoon vaikka jäniksen papanat valkoisella hangella, jos valo on sopiva.
Mutta yksi on varmaa: vaikka kuinka väität, että kuvaat vain kohteita, sinunkin kuvissasi näkyy aina se tietty kurinalaisuus, joka paljastaa kuvaajasta enemmän kuin hän arvaakaan.
Tämä tammikuu on jo 5 tunnin kuluttua ohi, joten on hyvä hetki katsoa millainen se tämän kuukauden kuvakokoelma on?
(em 31.1.2026 19:00)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti