Tekniikka on ihmeellistä

MB-net uutiset:
— Stanfordin yliopistossa kehitetty, nanokokoisiin piilankoihin perustuva uudenlainen akkutekniikka saattaa parhaimmillaan mullistaa sähkön varastoimisen. Kannettavissa laitteissa suosittua litiumionitekniikkaa hyödyntävä nanolanka-akku kykenee tilavuuteensa nähden varastoimaan jopa yli kymmenkertaisen varauksen verrattuna tavalliseen litiumakkuun.

On se hienoa, kun tekniikka kehittyy jättiharppauksin. Tällainen ilmastonmuutos ja miksei öljyn väheneminenkin saavat aikaan vipinää keksijöiden kammioissa. Voi olla, ettei mene kovinkaan pitkää aikaa, kun saamme ostaa oman edullisen sähköauton.

Nyt ei pidäkään hätäillä nykyisen nokivasaran pois myyntiä, vaan odotetaan. Ehkä saamme ”Maalaisen” kanssa vielä ajella oman sähköauton ratissa. Näin ainakin haluan uskoa.

Ongelmadigiboksit

Kummastuttaa, kun monet ihmiset itkevät ja hammasta kiristävät noiden digiboksiensa kanssa. Onkohan niissä laitteissa vikaa, vai on onko vika yleisradiossa tai sitten boksien käyttäjissä? Omakohtaisesti olen ihmetellyt miten jo yli 5 vuotta palvellut boksi on edelleen toimiva ja käyttökelpoinen. Tosin oli siinä eilen kummallista häiriötä, sillä välillä signaali hävisi eikä kuva pimeni. Tänään taas kaikki on toiminut normaalisti. Ilmeisesti lähetyksessäkin oli vikaa. Lähetyshäiriöt saattavat jumittaa boksin.

Eräs asia, joka meillä on pelastanut monista ongelmista, on että boksiin ja telkkariin tulee sähkö välikatkaisimen kautta. Boksin mennessä jumiin on helppo katkaista virta koko systeemistä ja uudelleen käynnistys ja taas kaikki pelaa hienosti. Tämä sama temppu on tuttu myös näistä tietokoneista.

Olisipa autossakin tuommoinen systeemi, että sammutus ja uudelleen käynnistys pitäisi merkkikorjaamon loitolla.

Keskustelua: Suomi24

Eko vai ego

Mitä oikein on se ekologinen elämä, johon nyt jäätiköiden sulaessa pitäisi totuttautua. Onko siihen olemassa, jokin resepti, joka toisi varmuuden maailman pelastumisesta ja ennen kaikkea oman MINÄN hyvinvoinnista? Oma suu on kuitenkin meillä jokaisella kaikkein lähinnä.

Kaupassa käydessä joutuu aina valintatilanteeseen, sillä eipä taida olla mitään sellaista tuotetta, jolle ei olisi rinnakkaista valmistetta. Siinä sitten valintaa tehdään kotimaisen, EU alueella tuotetun tai jostain kauempaa tulleiden elintarvikkeiden kesken. Tarjolla on perunaa, bataattia tai kenties riisiä lautaselle. Lähiruokaa, tai luomua reilusta kaupasta. Pitäisi syödä ilmaston parhaaksi, omaa hyvinvointia hakien.

Minusta eräs suurimmista ympäristöteoista voikin olla, ettei tuhlaa ruokaa ylensyömällä, koska siten vain kasvattaa oman vatsan ihrakerrosta.

Katselin eilen mielenkiintoisen TV ohjelman, jossa selkeästi korostettiin, että paras keino vaalia omaa terveyttään tyytyä kulutusta vastaavaan syömiseen. Vaikea tuota ekologisuuttakaan muuten toteuttaa, kuin ajattelemalla pitkäjänteisesti eteenpäinkin yksinomaan omaa egoaan. Emme voi koskaan tulla kaikkien asioiden asiantuntijoiksi.

Ilman korttia

—Tietokoneen ajokortin on suorittanut jo yli 200 000 suomalaista. (Minä en). Näin kirjoitti ”Maalainen” tänään blogissaan.

Ilman ajokorttia minäkin konettani ajelen, aivan vain itseoppineesti. Ehkä etuna on se, että silloin 1970- 80 luvun vaihteessa nämä myllyt olivat hitaita. Ei ollut prosessoreissa paljoakaan tehoa, kun ensimmäiset Nokian MikroMikot olivat 2 megahertsin CP/M koneita. Näytöt olivat pieniä muutaman tuuman ruutuja.

Sitä on sitten oppinut koneita käyttämään aivan vain kantapään kautta. Itselleni parhaana oppina pidän sen, että hankin tyydyttävän konekirjoitustaidon jo kuusikymmenluvun alussa, hakkasin vanhaa Remingtonia ja sitten ostin itselleni Facit matkakirjoituskoneen. Varsinaisen näppäinharjoittelun sain ollessani alokasjan jälkeisen varusmiespalveluksen komppanian toimistossa. Sen olen huomannut monesti, miten tietokoneen tutuksi tulemiseen on esteenä huono konekirjoitustaito. Eräänkin kerran, kun yksi työkaveri sai henkilökohtaisen (286) pöydälleen, hän aloitti kirjoittamaan omaa nimeään näytölle. Kaikki meni hyvin kunnes (P E K ?) hän kysyi minulta, —hei missä se toinen K on? Niin on vielä painotettava, että tämä tarina on tosi.

Tänään helppoa oppia tietokoneen käyttö, kun kaikkialta saa neuvoja ja jos itsekin jotakin sentään ymmärtää.

Tosin tuttavapiirissäni on monia sellaisia, joille tietokoneen perusopetuksesta olisi suurta apua. Kaikilla, jotka haluaisivat käyttää tietokonetta tehokkaasti, ei riitäkään motivaatiota taitojen opettelemiseen . Eläkkeelle jäädessään heille ei enää ole apuna oman talon ATK tukitytöt, jotaka voisi pyytä kädestä pitäen antamaan neuvojaan, mutta tekemällä oppii.
Linkki blogiin: ”Maalainen”

Talvi-ilmoja

Ei voi olla kuin tyytyväinen tähän ilmastonmuutokseen, joka on tapahtunut muutaman päivän aikana. Neljä astetta pakkasta ja aurinko kuultaa pilviverhon lävitse, voiko olla mukavampaa ulkoiluilmaa? Olen yleensä kulkenut talvisin lumikengillä, mutta tämä vuonna ei niitä tarvita, kun 45 numeron maastojalkineet ja menoksi.

Metsissä voi kävellä missä vain, mutta mukavinta se on valmiiksi tallatuilla poluilla. Noilla harvemmin kuljetuilla reiteillä vastaantulijat ovat yleensä valmiita pieneen juttutuokioon vastaantulijan kanssa. Tänäänkin taisi kulua lähes ½ tuntia, kun paransimme maailmaa vastaan tulleen kanssa. Hän oli ollut työaikansa rakennuksilla töissä, ja nyt eläkeläisenä ihmetteli sitä, millaista laatua vielä vuosikymmen sitten tehtiin. —Tärkeintä oli saada äkkiä ja paljon valmista, ei siinä betonin kuivumista joudettu odottamaan ja joskus taisivat märät villatkin jäädä rakenteiden sisään. Nyt niitä sitten korjataan, koska ei se kosteus siltä peitteiden alta kuivu, kuin homehtuen. Näin hän muisteli.

Järvien jäilläkin oli tänään uhkarohkeita kulkijoita. Minä en jäälle kuitenkaan halua mennä, koska ei ole mitään todellista tarvetta, sillä maata riittää. Soilla sen sijaan tykkään kulkea, koska ei se mitään haittaa, jos jalka joskus rahkasammaleesta tavoittaa vesipaikan.

Metsissä alkaa jo kuulua myös keväisiä ääniä, kun ainakin varikset, korpit ja tiaiset, ennustavat kevättalven lähestymistä.

Säästöä

Pienistä pisaroista se merin on syntynyt

Pisarat bloginpitäjä miettii energian säästöniksejä, jotka varmaan kiinnostavat monia muitakin, niin myös minua.

1. Onko löylyhuoneessa oltava valo. En ollut edes huomannut, miten paljon mukavampi on istua löylyssä, kun lasioven läpi kajastaa suihkuhuoneesta valoa. Siis polttimo pois.

Ostin jokin aika sitten ensimmäisen E27 kannalla olevan led polttimon. Sen kulutus on vain 3 W. Meillä se on nyt löylyhuoneessa. Tosin ei se siellä paljoa säätä, koska löylyssä ollaan vain rajallinen aika.

2. Onko kattokruunussa syytä palaa neljä lamppua? kaksikin tuntuu riittävän.

Kattovalaisin on vieraan tuntuinen, jos siinä ei ole kaikkia lamppuja. Mutta energiasäästölamppu tai halogeenipoltin säästää energiaa, joskin ne ovat aika hintavia ostaa. Meillä on siinä Plantagesta ostetut (halpis) energialamput.

3. Voisinko joskus tiskata mukeja ja laseja käsin ? Lapset ovat innolla mukana.

Näin on, huuhtelu vettä säästäen onnistuu hienosti

4. Pakasteesta saan nopeammin lämmitettävää ruokaa, kun otan sen edellisiltana sulamaan jääkaappiin. Ja kotiin tullessani on rauhallisempi olo, kun on jo valmiiksi mietin mitä pöytään tarjoaa.

Juuri näin, sillä pakaste luovuttaa sulaessaan energiansa jääkaapin hyväksi.

Pisarat

Raskaana

Repäise tässä nyt sitten huumorikuva omista kansioista. Ei se olekaan niin helppoa, kuin aluksi luulisi. Netissä on hienoja huumorikuvia, mutta eipä ole tullut mieleeni kuvata mitään humoristista, niin vakavaa tämä elämä on. Harvanpa kuvan huumori avautuu ilman ajatuksen auttamista.

Olen kaiken aikaa pitänyt ”Valokuvatorstain” ideaa hienona, koska se panee ajattelemaan kuvaamista, mitä, miksi ja milloin kuvaan. Tärkeintä on itse kuvaaminen, koska tämä on tärkeä harrastus, kuten puutarhanhoitokin.

Harrastekuvaus

Tänään ilmestyneessä ”Tekniikan Maailma” lehdessä on vertailussa uusimmat järjestelmäkamerat, joiden rungon hinta on 1200 – 1700 euron hintaluokassa. Melkoisia tietokoneita nämä laitteet jo ovat, sillä tällainen kamera toimii monessa asiassa käyttäjän apuna. Tarkennusta, valotusta ja asioiden muistamista voi jättää kameran tehtäväksi. Onneksi vielä kohteen valinta ja sommittelu jää ihan itsenäisesti päätettäväksi. Toki nuo automaattiset toiminnot ovat vain avuksi, eikä niitä pidä päästää isännöimään koko hommaa. Kysymyksessä on kuitenkin edelleen harrastajan kamera. Omaksi huvikseen kuvaava nauttii eniten saadessaan pähkäillä erilaisten asioiden parissa. Harrastajan ensimmäinen tavoite ei ole ottaa sellaisia kuvia, joilla kustantaisi kameran hinnan muutamilla huippu otoksilla. Amatöörivalokuvaaja, kuten ei pilkkimieskään lähde luontoon saaliin määrän tai laadun vuoksi, vaan nauttiakseen.

Uudet kamerat alkavat olla monipuolisia, joiden mukana tulee useiden satojen sivujen käsikirja, että laitteen tärkeiden ominaisuuksien löytäminen vaatii aika paljon paneutumista asiaansa. Kameran kanssa on sama vaara, kuin monella varttuneemmalla kännykän käyttäjällä, ettemme tiedäkään mitä kaikkea sillä puhelimella voisi tehdä.

Suuri onni on, että nykyiset järjestelmäkamerat ovat pitkälle kehittyneitä luotettavia laitteita, joiden hinta on kohtuullinen verrattuna siihen mitä ensimmäiset digijärkkärit maksoivat 2000 luvun alkuvuosina. Nyt on sitten ongelmana, mitä sillä vanhalla rungolle tekee, kun uutta mielii?

Haluamme säilyttää entisen

Tupakoitsijan on vaikea luopua nautinnostaan, sen tiedämme mekin, jotka emme ole koskaan oppineet tupakoimaan. Tuttavapiirissä on monia "tupakan orjia", joten tunnemme kaikki tuon ongelman. Luulisi ettei tupakasta ole vaikea luopua monistakin syistä, mutta näin ei ole.

Sama on ongelma muidenkin opittujen nautintojen suhteen, sillä jopa makea, suolainen, ehkä rasvainenkin tai muu epäterveellinen ylensyönti ovat himoittavia asioita.

Sitten, jos pitäisi aloittaa työssä erilaisella toimenkuvalla, ei sekään tahdo luonnistua, ellei siinä tapahdu palkan ja muiden luontaisetujen huomattavaa paranemista. Joskus työssäkin olisi ollut hyväksi jos sen vaativuutta olisi alennettu.

Kotiin kertyy kaiken aikaa uutta irtainta, eikä sitä vanhaa laitetta malta viedä kierrätykseen vaan romua kasaantuu autotalliin tai ullakolle. Onnellisessa asemassa ovat ne joilla ei ole tarpeettomalle tavaralle varastotilaa.

Kirjahyllykin täyttyy lukemattomista kirjoista, sillä eihän rakasta kirjaa malta millään viedä kierrätykseen, jos sen kerran on ostanut. Siinä niitä sitten on hyllyt täynnä kerran luettua romaania tai kertaakaan lukematonta tietoa.

Auto on mielenkiintoinen, koska yleensä entinen menee vaihdossa, sillä uusi ajopeli on entistä parempi. Autot ovat nyt vähemmän kuluttavia, kuin muutamia vuosia takaperin. Vaihtaessa tosin himottaa ostaa vähän suurempi kärry, joka edelleenkin tarvitsee sen saman litramäärän satasella. Kuinkahan paljon polttoaineen hinnan todella tulee maksaa, ennen kuin se merkittävästi alentaa niiden myyntiä?

Puhelin asioissa on tapahtunut varmaankin siirtymistä parempaan, sillä lankaliittymistä on luovuttu kännyköiden hyväksi. Tämän päivän uutisissa kerrotaan että kymmenestä taloudesta enää vain 4 omistaa perinteisen lankaliittymän. Mitenkähän paljon puhelinyhteyden käyttökustannus on muuttunut, verrattuna 20 vuoden takaiseen aikaan?

Kulutustottumukset ovat kummallisia sillä niissä hamutaan aina uutta ja parempaa, vaikka ihminen itse tai ainakin ympäristö siitä kärsisi. Nyt on sitten kummat asiat edessä, kun pörssikurssit laskevat romahdusmaisesti ja energian hinta vain nousee.

Biovoimaa

Taidamme olla sellaisessa tilanteessa, että kaikki hinnat nousevat edelleen. Suomessa biopolttoaineiden osuus energiantuotannosta on nyt 28 % ja se pitäisi nostaa noin 40 prosenttiin. Tuommoinen muutos, kun se tehdään nopealla aikajänteellä, ei ole vaikuttamatta kohottavasti energian hintaan. Vaikuttako se siten että paljon energiaa kuluttava teollisuus etsii halvemman sähkön maita. Todennäköisesti, ja siitä seuraisi taas kasvavaa työttömyyttä.

Tavallisena eläkeläiskuluttajana harmittaa, että energianhinta vaikuttaa myös kotitalouksin jokapäiväiseen elämään, koska asumiskulut tulevat taatusti nousemaan, eikä ruuanhintakaan tästä halpene vaan nousukäyrä jatkaa kohoamista. Pörssikursseissakin on vaihe jossa kurssien lasku jatkuu, joten kaikki talouden merkit ovat murheellisia. Siitäkin huolimatta ei vielä ole tullut vakavasti mieleen muuttaa asumaan jonnekin halpojen hintojen maihin. Ei taida sellaisia enää ollakaan.

En usko, että mikään vastustaminen tässä jotenkin auttaisi, sillä se saattaa viedä kehitystä entistäkin vaikeampaan suuntaan. Sopeutuminen ja uusien eettisten innovaatioiden etsintä on monessakin mielessä hyvä ratkaisu edetä päivä kerrallaan eteenpäin.

Mustaa jäätä

Harmaiden talvipäivien kuvaaminen mustavalkoisin sävyin tuntuu luonnollisemmalta kuin värien kanssa. Niitä muita värejä on luonnossa nyt niukasti.
Värikuvasta saa mustavalkoisen, mutta värien jättäminen pois jo kuvatessa on hyvä oivallus, joka syntyi ”Mustavalkoinen” ajatuksen pohjalta. Onhan se sittenkin niin helppoa, kun digikamerassa ei tarvitse vaihtaa edes filmiä, kun vain nappia painamalla voi tehdä tällaisen valinnan.

Heikinpäivänä

Nämä keskitalven vesi- ja räntäsateiset päivät ovat jotenkin masentavia, sillä ei ulkona ole mukava olla. Säätila poikkeaa niin paljon siitä mitä sen odottaisi olevan. Tänään on Heikin ja Henrikin nimipäivä. Vuonna 1156 tammikuun 20 päivänä Lalli surmasi Köyliönjärvellä, piispa Henrikin. Joten tapahtumasta on kulunut 851 vuotta.

—Perimätiedon mukaan karhu kääntää kylkeään, nyt, kun talvi on puolivälissä. Mitenkähän rauhallista lienee kontioiden uni tällaisena lämpimänä ja märkänä talvena.
—Kun on helppo Heikkinä, niin paukkuu Paavalina, joten tämän vanhan tiedon mukaan tammikuun lopulla saamme pakkasia, ehkä myös jonkinlaisen lumipeitteen mustaan maahan.

Ajatus

Miksi minun pitäisi hiihtää, kun maassa ei ole lunta?
Jokaisella harrastukselle on omat pienet edellytyksensä. Paljon helpompaa on lähteä sauvalenkille omalta kotiovelta, kuin ajaa autolla kauas etsimään tekolumilatua.
- miksi tuhlata lumen etsintään kallista aikaa ja turhaa energiaa!

Kipupiste (75)

Kipua on monenlaista, mutta kipeimmin
saattaa koskettaa köyhyys!

Nastoja alle

Tämä eriskummallinen talvi on tehnyt tiet ja polut vaarallisen liukkaiksi. Viralliset jalkakäytävät ovat mielestäni ihan hyvin hoidettu ja hiekoitettu, mutta on paljon muitakin paikkoja joissa on liikuttava eikä kaikkialla ole sitä sepeliä. Liukastumisen vaaroista on varoiteltu lehdissä ja radiossa, mutta jos kyljelleen luikahtaa se sattuu pahasti, joten on sitä itsekin jotakin turvallisuuden eteen tehtävä.

Markkinoilla on monenlaisia kengän pohjan lisukkeita, mutta oikein hyvää en ole vielä tavannut, vaikka olen niitä erilaisia kokeillut. Kuvassa vasemmalla oleva on muuten hyvä, mutta nastat irtoavat tai sitten ne kuluvat ensimmäisellä 10 -20 kilometrillä pois. Keskimmäinen kannan alle tuleva on ehkä näistä paras. Oikealla oleva ei oikein hyvin pysy jalan alla paikoillaan, vaikka miten kiristäisi.

Kaikilla näillä on kuitenkin turvallisempaa liikkua, kuin ilman liukuestettä, ja ihan helposti ne kengän alle saa laitetuksi. En tiedä onko markkinoilla sellaista, joka olisi kudotun sukan kaltainen ja sen alla olisi metallinen joustava kudos. Tuntuisi, että näissä ei ole vielä sitä parasta löytynyt, joten tuotekehittelijöille tällaisia terveisiä.

Käyttövoimaa

Mikähän on halvin polttoaine tulevaisuuden autoissa? Varmaan sitä mietitään monien suunnittelupöytien äärellä. Uskoisin kuitenkin sähkön olevan niissä mukana tavalla tai toisella.
Paineilmalla kulkeva ajoneuvo ei ainakaan paljoa pörise eikä haise pahalta.
Linkki: Auto

Uusiokäyttöön

Lämmin talvi on jatkunut pitkään, joten se taitaa sellaisena jatkuakin. Ehtiikö enää kunnon lumitalvea tulla, jos kevätkin koittaa normaalia aikaisemmin?

Monet talven työkalut ja apuvälineet ovat nyt tarpeettomia, sillä edes lumikolalle ei ole ollut todellista tarvetta. Ei sitä kyllä kannata poiskaan hävittää, sillä viime kesänä vetelin sillä nurmikkoa pitkin mm. painavia lannoitesäkkejä.
Lumilapio on ihan tarpeeton, mutta se on muutenkin jo niin kulunut, että leikkelen sen muovisesta pesästä muutamia kappaleita uusien linnunpönttöjen katoksi.
Lumikengät käyvät kesällä märillä lettosoilla käyskentelyyn.
Suksista taidan yrittää tehdä jousen ja sauvat lyhennän sauvakävelyyn sopivaksi. Onneksi minulla ei ole lumilinkoa, joten sille ei tarvitse miettiä uusiokäyttöä.

Hyvästi Mansikki

Maailman muutos mietityttää mummoa.

—Navetta tyhjennettiin lehmistä, kun Euroopan Unioni uusine direktiiveineen teki muutaman lehmän lypsykarjataloudesta kannattamattoman. Vanhassa navetta on nyt vain tyhjää tilaa!

Valokuvatorstai 74

Aukkoja tiedossa

Tammikuun lähestyessä puoliväliä ovat suojasäät tavanomaisia, mutta kun maa on lähes lumeton ja lämpöasteet ovat jatkuneet päivätolkulla, niin se on jo tavatonta. Metsä on niljakkaan märkää, soilla mättäät tirskuvat vettä. Lumikengistä tai suksista olisi apua vain pahimpien lettokohtien ylittämiseen.

Vaikka harmaan talvipäivän taivaalla on kymmeniä sävyjä, tekee mieli tehdä jotakin muuta, normaalin sunnuntain luontolenkin sijaan. Voin suunnitella mullistavia innovaatioita tai miettiä vähittäisin muutoksin syntyviä uusia ajatuksia.

Tällainen vähäisen muutoksen ajatus heräsi kun katselin viime viikon lukemattomien lehtien kasaa. Siinä on päivälehteä, joista eiliset ovat jo vanhoja, on viikkolehteä, kolmen viikon välein ilmestyvää ja kuukausijulkaisuja.

Miksi:

1. jotkut lehdet jäävät lukematta
2. tilaan lehtiä, joita en lue
3. en peruuta tilausta

Luetteloa voisi jatkaa, mutta jo näiden perusteella oli helppo tehdä päätös lukea lehdet huolella, tai peruuttaa sellaisten lehtien tilaus jotka eivät jaksa kiinnostaa. Nyt minulla on luettelo tilatuista lehdistä ja myös ilmaisjakeluna tulevista. Tämä ei ole uudenvuoden päätös, jonka ei ole tarkoituskaan pitää, vaan harkittu valinta kahden vaihtoehdon väliltä:

1. luen lehdet tarkasti tai
2. peruutan tilauksen ensitilassa

Tulevaisuuden energiaa

Tuntuu, kuin energiaviisaat tekisivät hölmöläisen hommia, jos puuta, viljaa tai muuta tärkkelys- ja sokeripitoista tislattaisiin autojen tankkiin sopivaan muotoon.

Luulisi että puulle on muutakin käyttöä ja viljaa tarvitaan ihmisruuaksi. Biokaasu on erilainen ratkaisu ja sen suosiminen siirtymäkauden henkilöautojen energialähteenä voisi olla järkevä valinta, sitten siirrytään hybridi autojen kautta sähköautoihin.

Sähköä kannattaa tuottaa lähes keinolla millä hyvänsä, koska siihen on valmiit siirtoverkot ja teknologia muutenkin olemassa. Nyt on isojen akkujen kehittäjillä etsikkoaika, jotta sähköautosta saadaan tulevaisuuden menopeli.
Linkki: Bioetanoli

Motivaatiota ulkoiluun

Suomalaisten talvivaatteiden perustarkoitus lienee pitää keho lämpimänä ja estää pakkasen pureminen. Ilmaston lämpeneminen antaa varmaa uutta aihetta myös vaatesuunnittelijalle. Tämä talvena ei pakkapukeutumiseen ole ainakaan vielä ole ollut tarvetta. Ulkoiluvaatteilta on vaadittu pikemminkin syntyneen hien poistamiskykyä ja ulkopuolisen veden kastelun torjuntaa. Hyviä nykyiset mikrokuitu vaateet ovat enkä niitä voi mitenkään moittia, joskin ne saisivat olla halvempia, mutta silloin taas voisi joutua ojasta allikkoon, sillä eihän halvalla saa kunnon laatua.
On näillä suojasäilläkin omat hyvät puolensa, mutta vielähän tässä ehditään pakkasessa kärvistellä, ennekuin kevät koittaa.
Paradoksaalista on että meidän pullean vyötärön omistavien pitää liikkua enemmän ja tankata vähemmän energiaa. Joten ei muuta kuin, intoa ja motivaatiota ulkoiluun säistä riippumatta.

Kuuntelen luonnon ääniä

Saan itse valita,
mutta jokaisella valinnalla on merkitystä,
siksi on valittava oikein!

On niitä, jotka tekevät ja toisia,

jotka siirtävät sen huomiseen.

Vähemmällä energialla

Aikakauslehtien kestopuheenaiheena ovat ilmaston muutos ja suomalaisten ruokailutottumukset. Olemme kansana painavaa joukkoa ja sekös sitten aiheuttaa ongelmia myös kansantaloudelle. Sokerintuotantoakin, jatketaan Säkylän sokeritehtaalla, joten voimme jatkaa makeaa elämää kotimaisella ”imeläkivellä” höystetyillä eväillä.

En ole mistään löytänyt tilastoa siitä, mikä on suomalaisten keskipaino ikäryhmittäin. Itseäni kiinnostaisi, millainen elopaino on 50 60, 80 ja 90 vuotiaiden ikäryhmillä. Tuntuisi siltä että tuskin monikaan yli 100 kiloinen saavuttaa sadan vuoden ikää.

Monet meistä ovat ”juoppoja”, mutta syöppöjä taitaa olla prosentuaalisesti paljon enemmän. Ruuan himo on pirullinen sairaus ja kun siihen vielä liittyy tarve suolaiseen, makeaan ja rasvaiseen ruokaan.
Monella ihmisen ajasta suurin osa kuluu istumalla näytön edessä ja ainoat tehokkaassa toiminnassa olevat lihakset ovat etusormissa, joten kun ruoka maistuu ja haarukka käsi toimii, niin siitä ne kilot sitten tulevat. Minä en usko, että mikään mahdoton liikuntainnostus tilannetta korjaa, sillä samalla ruokahalu kasvaa, ja tulos on vain kipeä kroppa. Vähempää polttoaineen kulutukseen, sitä on vain totuttava, sillä siinä laihtuu kroppa, mutta hyvinvointi lisääntyy ja ehkä eroja säästyy terveenä kulutettaviksi.

Metsäpolulla

Lähes jokaisen suomalaisen juuret ovat maassa, ehkä juuri metsässä, siksi metsä tuntuu rauhoittavalta, kun vain keskityn kuuntelemaan metsän monia ääniä.
Metsäautotiet ja -polut ovat monipuolinen väylästö liikkua, sillä halutessaan voi piipahtaa myös polun varressa johonkin tutustumassa kohteeseen paremmin.

Lumisessa metsässä on monien metsänkulkijoiden jälkiä, joskin karhut nukkuvat talviuntaan, joten eipä niitä vastaan löntystä. Susista ei voi olla niinkään varma. Harvoin siellä tapaa myöskään ihmistä muualla, kuin hakkutyössä olevia metsäkoneen kuljettajia. Vanhassa metsässä tapaa elollisen kiertokulun kävyistä ja pienestä puuntaimesta alkaen maatuviin lahopuihin saakka. Pelkästään erilaisten puiden katseleminen voi meille kaupunkilaisille tuoda mieleen yllättäviäkin aatoksia. Toivottavasti maanomistajat myyvät lisääntyvässä määrin vanhoja metsiä suojelukäyttöön. Se on metsien moninaiskäyttöä.

Harkittuja valintoja

Kolmen ensimmäisen eläkevuoden aikana, minusta on tullut jonkinmoinen kokki. Ei niin, ettenkö olisi ollut sitä aikaisemminkin, mutta silloin en halunnut, enkä aina kerinnytkään astua vaimon reviirille.

Nyt on huvittavaa seurata miten ajatteluni on muuttunut, esimerkiksi ostoksia tehdessäni.

Kauppalistaa tehdessäni harkitsen:

• jauhoja vai leipää
• pastaa vai perunoita
• lihaa vai kalaa
• maitoa vai hanavettä
• luomua vai tehotuotettua
• jne.

Ruokavalinnoilla on merkitystä omalle kukkarolle, mutta myös ympäristölle ja omalle hyvinvoinnille. Tietenkin myös hintavertailu on käynyt tutummaksi, vaikka en edullisimpien tarjousten vuoksi ylimääräisiä kilometrejä halua ajaa.

Kanssaihmisten ostoksia syrjäsilmällä seuraillussa ihmetyttää, miten suomalainen ihminen kantaa kotiinsa "tarpeettomasti" nesteitä, vaikka kaikilla on edullista puhdasta vettä hanasta saatavana. Monien juomien mukana tulee elimistöön suuri annos tarpeetonta sokeria, jonka yhtenä seurauksena mm. aikuisiän diabetes on yleistynyt.

Linkki

Koiruutta

Jouduin tänään kunnolla haukutuksi, kun liikuin luonnossa kameralaukkuni kanssa. Ei minua siksi haukuttu, että olisin jotenkin toiminut jokamiehenoikeuksieni vastaisesti. En myöskään tallannut kenenkään hiihtolatua, sillä ei tässä maastossa näillä lumilla vielä hiihdetä. Nämä tapaamani haukun aiheuttajat, olivat kaksi mustaa koiraa.

Terhakasti ja tosissaan isot koirat tulivat kohti. Odotin niitä kyykkyasennossa ja antaen koirille tasapuolisen katselukulman. Siinä sitten neuvoteltiin. Koirat tajusivat, etten minä niitä pelkää, enkä tee niille mitään pahaa. Vähän taisivat kaverukset pettyä, mutta välikö tuolla sillä on mukava omata noita nelijalkaisia ystäviä.

Tunnen koirat jollakin tavalla, sillä perheeseemme on yli 20 vuoden ajan kuulunut oma koira, mutta nyt ei koiraa ole. Tällaisen satunnainen tapaamisen aiheuttaa vaaran, että ”koirakuume” saattaa jälleen iskeä. Pinseri voisi olla mukava rotu kuvauskaveriksi metsäpoluille.

Tulevaisuus on edessäpäin

Mustaa Joulu seurasi valkea talvi vaikka lumen vahvuus on vieläkin vain milleissä mitattavaa. Onneksi sentään on pakkasta ja ilma sen verran kirkasta, että savu nousee ylöspäin. Joulukuuset ovat hoitaneet virkansa ja ne joutavat uuniin tai muovikuuset odottamaan tämän vuoden Joulua.

Luin jostakin lehdestä juttua biopolttoaineista autokäytössä. Nykyosaamisella etanolin tai biodieselin valmistaminen ei ole kovin vaikeaa, mutta sittenkin tuntuu hassulta, jos ihmisravinnoksi kelpaavasta tavarasta tehdään polttoainetta. Vääjäämättä se nostaa ruuanhintaa ja saattaa aikaansaada jopa jonkinasteista ruokapulaa. Jätteistä tai vihermassasta tehtävä biokaasu tai nestemäinen polttoaine vaikuttaisi järkevämmältä.

Uskon kuitenkin eniten sähkökäyttöisen auton tulevaisuuteen, mutta se vienee aikaa, sillä voimanlähteen vaihtuminen edellyttää autokannan uusiutumista kokonaan. Samanaikaisesti akkuteknologiassa on varmaan kehittämisen mahdollisuuksia. Myös autojen energiatehokkuus paranee nykyistä kevyempien muovien ym. raaka-aineiden käytöllä.

Sähkön etuna on ympäristöystävällisyys, sillä saasteet syntyvät voimaloissa, eikä enää liikenteessä. Myös moottoriteknologia on ilmeisesti polttomoottoriteknologiaa edullisempaa ja toimintavarmempaa. Energian jakeluunkin on olemassa valmiit sähköverkot.

Linkki: Tesla motors

Tuotamme jätettä

Jos ostan vuodessa maitoa 1½ litran purkin joka päivälle kertyy tyhjistä purkeista paperijätettä 16,5 kiloa, mutta niiden tilavuus litistämättä on noin 550 litraa eli reilut ½ m³.

Tämä on vain yksi esimerkki siitä miten pakkaukset voivat viedä jätteissä paljon tilaa. Yleensä kaikki pakkaukset ovat suuria ja ne aiheuttavat jätesäiliöiden tarpeetonta täyttymistä. Käytännössä jäteautoilla kuljetetaan suuressa määrässä vain ilmaa.

Ihmetyttää, miten me ihmiset emme osaa ajatella, sillä usein harmitellaan miten se jäteastia on taas täynnä? Täyttyyhän se, koska jätepussit ovat kuin ilmaa täynnä olevat sammakot ja niiden paino on vain jokin sata grammanen. Pitäisihän ne tyhjät pakkaukset ainakin litistää ennen roskikseen vientiä. Näin joulun jälkeen roskiksissa näkyy myös ehjiä pahvilaatikoita viemässä säiliöiden tilavuutta.

Olen ajatellut oksasilppurin hankintaa, mutta se on toistaiseksi tuntunut hintaansa nähden tarpeettomalta. Nyt mietin, jos sillä voisi murskata silpuksi myös pahveja tai muuta paperipohjaista tavaraa, jota voi käyttää kompostissa tai sitten viedä murskan tiiviinä pakkauksena keräykseen.

Vihertävää

Onkohan ihmisen suunnittelussa käynyt jonkinlainen virhe. Tämä tulee mieleen siitä, että tuntuu, että kaikki ”maapollamme” saasteet ovat ihmisen aiheuttamia. En ole ainakaan huomannut että luonnoneläimet mitenkään merkittävästi saastuttaisivat ympäristöään. Joskus tosin harmittaa pieni linnunläjä auton ikkunassa tai lokkien likaamat rantakivet, mutta sittenkin ne ovat kuin hyttysenpaska Itämeressä.

Ihminen tuottaa kaikenlaista jätettä, josta osa päätyy lopulta vesistöihin ja sitten saattaa sattua kuten Nokialla kävi, että jätevesi menee suoraan puhtaan veden putkeen. Hyvin usein sattuu, että jokin putki halkeaa, ja puhdistamatonta jätettä pääsee järveen.

Kaikenlainen tarpeeton veden käyttö vaikuttaa järjettömältä, kun jokaisen vessakäynnin jälkeen sen päälle lasketaan puhdasta juomavettä. Taisi olla Hilavitkutin blogi, josta taannoin luin, että jossakin päin maailmaa vessa huuhdellaan kotitaloudessa käytetyillä pesuvesillä. Se vaikuttaisi järkevältä, jos sillä pienennetään likavesin määrää. Jos pessimistisesti ajattelee, niin saattaa pian tulla aika, jolloin puhtaasta vedestä ollaan valmiita maksamaan, kuten nyt autojen polttoaineista. Tuntuu, kuin jotain tarttis tehrä! Taitaa olla Mauno Koivisto joka jonkin tämän tapaisesti tapasi tokaista.

Osmo Soininvaara sanoo usein viisaita asioita blogissaan:
— Rehellisempää olisi sanoa, että vuorineuvoksia ei paskaakaan kiinnosta, mitä maailmalle tapahtuu, kun aika heistä jättää.

Turhaa

Polttoaineiden hinnat nousivat taas kerran, eikä vuoden alun korotus ole varmaankaan ainut tänä vuonna tuleva hinnannousu. Energian hinnan kohoamista vastaan ei voi taistella, kuin muuttamalla kulutustottumuksiaan.

Turhaa autolla ajoa on vältettävä, eräs harkinnan arvoinen asia saattaa olla sen ns. turhan ajon tekeminen esimerkiksi vaikka polkupyörällä. Ei polkupyöräkään ole ilmainen, ellei se ole jo valmiiksi hankittuna.
Minun pyöräni on tulossa jo vaihtoikään, joten kevään tullen voisin hankkia uuden, mikäli aion korvata sillä pidempiä turhia matkoja.

Tänä aamuna Polttoaine.net:n mukaan kallein diesel maksaa 1,299€/litra ja Helkaman keväällä markkinoille tulevan uutuuspolkupyörän hinta on 2490€. Diesel auto kuluttaa satasella n. 6 litraa polttoainetta, joten laskelman mukaan.

Uuden polkupyörän hinnalla saisi 1917 litraa polttoainetta, jolla voi ajaa lähes 32 000 km.

Mitä tästä opimme? Ainakin sen että kaikella huvilla on hintansa, joten korjailen nykyistä polkupyörääni.

Suutari

Uusivuosi

Vuoden vaihtuessa muistelen mennyttä ja ajattelen tulevaisuutta. Mielessäni on hahmotelmia, kuinka teen elämänmuutoksia, jotka ovat itselleni merkittäviä.

Elämä kaipaa johtamista, vaikka eläkkeellä olevana ei minua kukaan vieras johda, eikä ole myöskään huolta muiden tekemästä tuloksesta. Itsensä johtaminen on mielenkiintoista. On vain toteutettava jämäköitä päätöksiä, ja niin säilytän paremmin oman elämäni jäntevyyden.

Itsensä johtaminen on pienien tavoitteiden asettamista ja niiden toteutuksen seurantaa. Oma minä, on altis muutoksille ilman muutosvastarintaa, sillä itse ymmärrän helposti, mitä onnistunut muutos tuo tullessaan.

Muutoksen vaihtoehdot pitää selvittää ja rakentaa muutoksesta todellinen. Uudenlaisen toiminnan aikaansaanti vaatii määrätietoisuutta, mutta aikajänteen ei tarvitse sentään olla kokonainen vuosi, sillä pieniä osaprojekteja voi toteuttaa vaikka viikoittain. Vuodenkuluttua on nähtävissä, onko vuodenaikana mitään todellista tapahtunut.