Ilman korttia

—Tietokoneen ajokortin on suorittanut jo yli 200 000 suomalaista. (Minä en). Näin kirjoitti ”Maalainen” tänään blogissaan.

Ilman ajokorttia minäkin konettani ajelen, aivan vain itseoppineesti. Ehkä etuna on se, että silloin 1970- 80 luvun vaihteessa nämä myllyt olivat hitaita. Ei ollut prosessoreissa paljoakaan tehoa, kun ensimmäiset Nokian MikroMikot olivat 2 megahertsin CP/M koneita. Näytöt olivat pieniä muutaman tuuman ruutuja.

Sitä on sitten oppinut koneita käyttämään aivan vain kantapään kautta. Itselleni parhaana oppina pidän sen, että hankin tyydyttävän konekirjoitustaidon jo kuusikymmenluvun alussa, hakkasin vanhaa Remingtonia ja sitten ostin itselleni Facit matkakirjoituskoneen. Varsinaisen näppäinharjoittelun sain ollessani alokasjan jälkeisen varusmiespalveluksen komppanian toimistossa. Sen olen huomannut monesti, miten tietokoneen tutuksi tulemiseen on esteenä huono konekirjoitustaito. Eräänkin kerran, kun yksi työkaveri sai henkilökohtaisen (286) pöydälleen, hän aloitti kirjoittamaan omaa nimeään näytölle. Kaikki meni hyvin kunnes (P E K ?) hän kysyi minulta, —hei missä se toinen K on? Niin on vielä painotettava, että tämä tarina on tosi.

Tänään helppoa oppia tietokoneen käyttö, kun kaikkialta saa neuvoja ja jos itsekin jotakin sentään ymmärtää.

Tosin tuttavapiirissäni on monia sellaisia, joille tietokoneen perusopetuksesta olisi suurta apua. Kaikilla, jotka haluaisivat käyttää tietokonetta tehokkaasti, ei riitäkään motivaatiota taitojen opettelemiseen . Eläkkeelle jäädessään heille ei enää ole apuna oman talon ATK tukitytöt, jotaka voisi pyytä kädestä pitäen antamaan neuvojaan, mutta tekemällä oppii.
Linkki blogiin: ”Maalainen”