Metsäautotiet ja -polut ovat monipuolinen väylästö liikkua, sillä halutessaan voi piipahtaa myös polun varressa johonkin tutustumassa kohteeseen paremmin.
Lumisessa metsässä on monien metsänkulkijoiden jälkiä, joskin karhut nukkuvat talviuntaan, joten eipä niitä vastaan löntystä. Susista ei voi olla niinkään varma. Harvoin siellä tapaa myöskään ihmistä muualla, kuin hakkutyössä olevia metsäkoneen kuljettajia.
Vanhassa metsässä tapaa elollisen kiertokulun kävyistä ja pienestä puuntaimesta alkaen maatuviin lahopuihin saakka. Pelkästään erilaisten puiden katseleminen voi meille kaupunkilaisille tuoda mieleen yllättäviäkin aatoksia. Toivottavasti maanomistajat myyvät lisääntyvässä määrin vanhoja metsiä suojelukäyttöön. Se on metsien moninaiskäyttöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi!