Kevättä kuunnellessa

Karkauspäivä on vain kerran neljässä vuodessa ja nyt naiset saavat kosia. Monille nuorillemiehille se tietää vaikeuksia, ellei muuta niin joillekin syntyy asiaa kangaskauppaan, tai kultakauppaan.

Maaliskuu alkaa ja aurinko on jo pidempään näkösällä. Kesäaikakin lähestyy, mutta vasta 30.3.kello 3:00 siirretään ajanratasta tunnilla lähemmäksi kesää.

Lintujen aktiivisuus lisääntyy ja nyt jo kuuluu monenlaista sirkutusta. Metsälenkillä pidän usein mukana digitallenninta, sillä on ilo taltioida kevään ensikonsertteja MP3 tiedostoksi.

Lievä koirakuumekin haittaa, enkä tiedä vielä, hellittääkö se ilman uuden perheenjäsenen hankintaa, kas kun vaimo ei ole kanssani aivan samaa mieltä. Hänellä on kuitenkin taatusti viimeinen sana tällaiseen asiaan.

Kevät herättää hormoneja muillakin elollisilla, eikä vain kasveilla. Tulevan kesän vihersuunnitelmat ja muutkin kujeet surisevat jo päässäni.

Pian ne kypsyvät

Raakaa ei valita! (Coma Ruga)

Ei sataan vuoteen

—Suomalainen ei usko ennen kuin näkee, sen tiedämme jokainen omasta kokemuksestamme. Kaikki eivät usko edes näkemäänsä. Joka tapauksessa kulunut talvi on ollut lämmin ainakin helmikuun loppuun saakka. Millaisena sää jatkuu maaliskuussa sen tulemme näkemään. Vanha totuus kuitenkin on lähes aina pitänyt paikkansa, ”maaliskuu maata näyttää". Varma totuus on myös se: ”Jos Vapun päivänä on lunta katolla, sitä on varmasti maassakin".

Lämpimällä talvella on oma viehätyksensä, sillä erilaisuus on mielenkiintoista. Kalliin energian aikana saattaa jotakin jäädä säästöön, kun lämmitystä tarvitaan vähemmän, eikä toppatakkiakaan ole tarvinnut kuluttaa. Viime talvena loppuun kuluneet sukset ovat vielä autotallissa, joten niillä voi vielä kokeilla maaliskuussa hiihtoa ainakin järven jäällä. Nyt kevään koittaessa varmaan saisi talviurheiluvälineitä edullisesti, mutta jos tämä ilmastonlämpeneminen onkin pysyvää, niin voi olla parempi antaa olla vain kaupassa.

Olen selaillut vuosia sitten ostamaani ja lukemaani Al Goren kirjaa Maapallo vaakakupissa (WSOY 1984)

Ellei ymmärryksemme lisäänny[1], menetämme kykymme lunastaa vapauden lupauksen.
Uuden ajattelutavan turvin voimme epäilemättä onnistua yhteisen päämäärämme toteuttamisessa, mutta tämä edellyttää hallituksilta jopa syvempää kunnioitusta yksilön poliittisia ja taloudellisia oikeuksia kohtaan. Se edellyttää myös voimakkaita toimia, joilla varmistetaan, että yksilöt saavat sekä tiedon, jonka varassa he pystyvät käsittämään haasteen valtavat mitat, että riittävää poliittista ja taloudellista vaikutusvaltaa, jotta he voivat hoitaa niitä seutuja, joilla he asuvat ja toimivat.
Yksin jätettyinä hyvin motivoituneilla yksilöillä ei ole toivoa voittaa kamppailua, mutta niin pian kuin kyllin monet suostuvat tekemään siitä keskeisen päämääränsä, menestys on mahdollinen ja edistys nopeaa.
Silti niidenkin maiden, jotka jo pitävät itseään vapaina, on täytettävä myös toinen poliittinen ennakkoehto. Yksilön oikeuksien korostamisen ohella jokaisen yksilön yhteiskunnallisen vastuun ymmärtämistä on syvennettävä, jos yhteiskunta aikoo pyrkiä yhteiseen päämäärään.
[1] Lainaus kirjan sivulta 324

TV-Maksu

Ajankohtaisen kakkosen eilinen lupamaksukeskustelu oli mielenkiintoinen, ja miten mielenkiintoinen se olisikaan ollut ilman luvattomia poissaoloja? Mielenkiintoinen tulee olemaan myös päättäjien tehtävä muuttaa TV-maksukäytäntö ja YLE:n ohjelmapolitiikka paremmin mykypäivää palvelevaksi.

Sen johtopäätöksen tekeminen on jo helppoa, että muutoksella alkaa olla kiire. TV:n salakatselu lisääntyy päivittäin, joten siitä tulee kohta kansallisurheilua. Laitteita on kaikilla, joten olet auttamattomasti epäilty, jos lupamaksua ei ole maksettu. Näitä luvattomia on varmaan kaikissa kansalaisryhmissä nuorista vanhuksiin saakka. Ehkä vähemmän kuitenkin ikääntyvän väestön keskuudessa, joille digivirittimet ja tietokoneet ovat muutenkin ongelmallisia.

Ohjelmien uusinnat ovat monen toivomaa materiaalia joka jakaa mielipiteitä. Oma käsitykseni uusinnoista on se, että se erittäin hyvä, jos se jäi silloin aikaisemmin katsomatta. Sellaiset uusinnat taas ovat tarpeettomia, jotka olen jo katsonut. Kait se on kuitenkin niin, että uusintojen määrää voisi hyvinkin vähentää.

Urheiluohjelmat voisi huoletta siirtää YLE:n puolelta muille kanaville. Joku huippu mäkikisakin kun on yhtämittaista "uusintaa". Kaikilla mäkimiehillä on rautaiset hermot ja jokainen laskee suorituksensa tyylikkäästi, liitäen ilmassa kotkan lailla ja liukuvat sulavasti loppuun. Hetken päästä seuraava hyppääjä tekee suunnilleen samanmittaisen hypyn, joten sehän on jatkuvaa uusintaa, jossa vain on toinen hyppääjä. En minä katsele sellaista, mutta katson mielenkiintoisen koosteen urheiluruudusta. Urheiluruutu riittää minulle myös monien muiden lajien kohdalla.

Ruokaohjelmat palvelevat ennen kaikkea kauppaa tulevat ne miltä kanavalta hyvänsä. YLE:n puolella voisi olla sellaisia ruokaohjelmia, joissa lähdetään liikkeelle laadukkaista suomalaisista ruuan raaka-aineista. Tässä muistuu mieleen positiivisesti Jaakko Kolmonen ja Veikko Vanamo joka, opettivat suomalasia käsittelemään lihaa ja kalaa oikein, sekä välttämään makkara, sinappi ja kalja-aterioita. Perustietoa on nykyään liian vähän, joten toivoisin paluuta Jaakon luomalle terveelliselle ja taloudelliselle linjalle.

Mielipiteeni on, että TV-maksu pitää poistaa mahdollisimman pian. YLE:n toiminta on hoidettava verovaroin, silloin kansaa kohdellaan oikeudenmukaisesti.

Metsäpolulla

Olin aamulla ihmeissäni, vaikka eihän se mitenkään tavatonta ole, että eilisen suojasään jälkeen pakkasaamuna tiet ja polut ovat liukastuneet. Lipsahtelevat kengät ovat suuri turvallisuusriski. Jos metsässä kompuroi ja rikkoo luunsa, niin kuka silloin tulee yksinäistä auttamaan? Onneksi en kuitenkaan liukastunut, joten säilyin mustelmitta ja pysyin muutenkin ehjänä. Tunsin metsää samoillessani suurta rauhaa, mieleni rentoutui, lintujen kevätlaulua kuunnellessa. Oikein piti pysähtyä huoletonta sirkutusta kuuntelemaan. Olisi se outoa, jos ei noita pikku tirriäisiä luonnossa olisi. Pitääkin taas värkätä muutamia uusia pönttöjä pihapuihin.

Yhden vastaantulijankin tapasin ja niin hänellä oli kultainen noutaja, joka haukkuen pelkäsi minua. Ei uskaltanut edes haistaa, vaikka polvistuin koiralle tuttavuutta tekemään. Keltaturkin ulkoiluttajaan tutustuin, mutta koiraressukka arkaili yksinäistä kulkijaa. Metsässä seikkailu aurinkoisena aamupäivänä on todella rentouttavaa. Se on erilaista kuin, hiihtäminen kieli vyön alla. Kävellessä saattaa nähdä ja kuulla paljon sellaista jota hiihtäjä ei huomaa.

Kylläiset tintit

Ostin syksyllä säkillisen auringonkukan siemeniä lintujen talviruokintaa varten. Syksyllä ne kelpasivat jonkin aikaa, mutta jo ennen joulua niiden kysyntä loppui tyystin. Nyt on sitten syykin selvinnyt, että lämmin talvi on tähän vaikuttanut. Eipä tuota ole ollut vaikea arvata, mutta nyt on saatu tutkittua tietoa, niin siihen sitä pitää tukeutua. http://tinyurl.com/2jdgwl Kunhan kevät koittaa niin, silloin käytän nuo auringonkukansiemenet kylvämällä ne kesäpaikan pellon muhevaan multaan. Auringonkukka antaa suuren vihermassasadon ja maahan kynnettynä se parantaa maan ilmavuutta ja ravinnetaloutta.

Tässä taannoin kasvatin auringonkukkaa noin 30 aarin alueella ja sehän oli komea pelto, kun silloinen lajike oli korkeudeltaan jopa kaksimetrinen ja isoimmat kukat tuommoisia jälkiruokalautasen kokoisia. Siinä sitten annoimme niitä ohikulkijoiden poimittavaksikin.

Syksyllä puhuin naapurin isännän kanssa kukkapellon murskaamisesta Taarupilla. Mennessäni viikon kulutta katsomaan työ olikin tehty, tosin Taarupin lisäksi isännällä oli ollut peräkärry, johon vihermassa oli kerätty ja tietenkin hän oli vienyt hyvät tavaran lehmilleen appeeksi.

Minun tarkoitukseni oli toinen, eli saada tavara murskattuna kynnöksen alle. Eipä siitä sen kummempaa, naureskeltiin molemmat sattuneelle väärinkäsitykselle.

Raja-aita

Aita takana

Roskapostia

Niin mukava ja hyödyllinen vehje tämä tietokone on, niin piruttaa oikein kunnolla mitä harmeja tähän käyttöön liittyy. Viruksentorjunta toimii jokseenkin hyvin, vaikka ylimääräistä haittaa niiden ja haittaohjelmien torjumisesta on.

Ehkä harmittavin haitta on saada päivittäin lukemattomia Viagra tarjouksia! Onkohan se jotenkin saatu selville käyttäjäprofiilista, että tuo mies tarvitsee mainittua valmistetta. Toistaiseksi en kuitenkaan ole tuotetta ostanut, en edes netin kautta. Normaalit roskapostit joihin nuo lääkemainoksetkin kuuluvat pystyy suodattamaan, mutta kaikesta uusimpana on oma sähköpostiosoite valjastettu lähettämään minulle itselleni roskapostia. Miten sellaisen voisi torjua, siihen en ole mistään vielä löytänyt ohjetta.

Vekotinhulluus

—Pojat ovat aina poikia, tuo vanha sanonta saattaa tarkoittaa, ettemme me miehet aikuistu koskaan. Minusta tokaisussa on sisällä paljon positiivista, sillä mikä harmi olisi menettää kiinnostuksensa uusiin asioihin jossakin iässä. Olen itseäni tarkkaillessa huomannut, että olen todella kiinnostunut monista ”härpäkkeistä”, kuten tietokoneista, kameroista, autoista. Luettelo on pakko lopettaa, sillä niitä kiinnostuksen kohteita olisi vaikka kuinka paljon. Miesten poikamaisuuteen liittyy suuri hinku noihin leluihin, mutta kun niillä on aikansa leikkinyt niin niiden viehätys katoaa. Hyvänä esimerkkinä on vaikka sykemittari. Se tuntui niin tarpeelliselta, mutta ei sitä lähetintä viitsi aina laittaa paidan alle lenkille lähtiessä. Se on jäänyt johonkin laatikkoon, sama on käynyt monille muille laitteille, kuten MP3 soittimellekin. Nokian pitäisi kännykän tekijänä integroida kaikki mahdolliset toiminnat samaan kapulaan, sillä sen sentään kulkee useimmin mukana. Siinä voisi olla sykemittari ja askelmittarikin. En tosin tiedä vaikka jossakin mallissa jo olisikin.

Mitenkähän vähän tällaisia miesten leluja myytäisiinkään, jos miehet aikuistuisivat vaikka 25 vuoden ikäisenä, eikä sen jälkeen olisi enää semmoista vetoa uusiin tekniikan ihmeisiin. Ei olisi digikameroiden myynti kovinkaan kummoinen. Nyt kun valmistajat uudistavat ja parantavat mallien ominaisuuksia ainakin kolmen vuoden välein niin markkinat jauhavat rahaa sijoittajien pussiin, liikenee siinä sivussa jotakin ropoja myös kauppiaille. Näin toimii markkinatalous säästämättömällä innolla.

Etsitkö uusia blogituttavuuksia

Sain haasteen Timolta

1. Laita viisi linkkiä viiteen aikaisempaan blogipostaukseesi. Niiden tulee liittyä seuraaviin teemoihin: Perhe, Ystävyys, Rakkaus, Minä itse, Mitä tahansa.
2. Haasta viisi muuta bloggaajaa tekemään saman. Yritä löytää ainakin kaksi uudempaa tuttavuutta, joihin voit näin tutustua paremmin.
3. Lue postaukset, ja jätä halutessasi kommentteja.
   
   Tässä viisi arkistolinkkiäni:
   o Perhe: Polkupyörän peräkärry
   o Ystävyys: Rauhallista Ystävänpäivää!
   o Rakkaus: Lahjat
   o Minä itse: Askelmittari motivoi
   o Mitä tahansa: Veitikoita
   
   Haastan edelleen:
   1. Bela kava-država
   2. Pisarat
   3. Maalainen
   4. Halo Efekti
   5. Kuplia

Oma auto

Isojen yritysten saneerauksessa suljetaan osastoja tai kokonaisia tehtaita tarkoituksena on kannattavuuden parantaminen. Ei kait mikään estä yksityistäkään kansalaista ulkoistamasta jotakin toimintoja. Sellainen voisi olla hyvin esimerkiksi se rakas auto.

AKE:n tilaston mukaan Suomessa autojen keski-ikä oli viime vuonna 10,7 vuotta, joten vanhemmasta päästä niitä voisi hyvin saneerata suoraan romuttamoon.

Ihminen on rakastunut autoon, joten siitä poisoppiminen on vaikeaa, sillä auton on totuttu antavan vapautta ja aikatauluista riippumattomuutta. Toisaalta se on riippakivi, joka vaatii määräaikaista huoltamista, katsastamista ja sille on oltava oma yksiö autotalli. Se on pidettävä hyvissä kengissä ja sen peltien pitää olla puhtaat ja kiiltävät. Autoilijan on pakko noudattaa liikennesääntöjä ja olla muutenkin kohtelias, silti poliisisetä saattaa sakottaa liian kovista menohaluista tai jopa liikennevalorikkomuksista. Kaupungeissa on kiellettyjä ajosuuntia, jopa kävelykatuja, joille autolla ei saa mennä. Luvallisellakin paikalla on oltava pussukallinen kolikoita, jotta tuon rakkaan menopelin voi jättää tunniksi pysäkkiin.

Autosta on maksettava käyttömaksua ja dieselistä myös käyttövoimaveroa. Vakuutukset tulee olla kunnossa ja vuosikatsastuskin maksaa. Tämän statussymbolin omistaminen maksaa rahaa, vaikka sillä ei juuri ajaisikaan. Pelkästä omistamisesta tulee monia kustannuksia.

Viime vuoden lopussa autoja oli rekisterissä 2,55 miljoonaa yksilöä, mikä on 2,6 % edellisvuotista enemmän. Polttoaineen hinnannousu, saasteiden lisääntyminen, eivätkä muutkaan asiat näytä vaikuttavan Suomen yliautoistumista hillitsevästi. On se vain niin, että kahdesta minäkään en luovu toinen on televisio ja se toinen on oma auto.

Kävelykadulla

YHDESSÄ

Ihminen, - ei robotti

Kone joka on hankittu vuosikymmeniä sitten, mutta vain vähän käytetty, on uudenveroinen ja toimintavarma aina tarvittaessa. Kummallista miten helposti se käynnistyy ja toimii muutenkin. Samaa ei voi sanoa ihmisestä, joka pakkaa vähällä käytöllä ollessaan suorastaan rappeutumaan, nivelet jäykistyvät ja selkää särkee. Omalle kropalle on tärkeää jatkuva käyttö, sillä muuten ajatuksen valo himmenee ja nivelten toimivuus jäykistyy .

Eläkkeenmaksaja ei aseta työ- ja tulostavoitteita, joten ne on asetettava itse antaen ajatuksen mielitekojen ohjata toimintaa. Riittävän liikunnan hoitaminen on helppoa, kun omalta pihalta alkaa lenkkipolku kesät talvet. Kesällä riittää puuhaa myös puutarhassa ja normaalitalvisin on lumityötäkin riittänyt, mutta tänä talvena on ollut puutetta kolaamisesta. Aamuisin on lähdettävä vain metsään lenkille mahdollisimman pitkälle.

Riittävän liikunnan järjestäminen on vain itsestä kiinni, eikä siihen tarvita pitkiä automatkoja yhteiskunnan kalliilla ylläpitämiin liikuntapaikkoihin, jos vain osaa aivojaan käyttää. Pilkkiminenkin olisi mukavaa talvista hyötyliikuntaa, mutta jostain todella kiusallisesta pitää syyttää tällaista normaalia lämpimämpää talvea. Onneksi Ilmatieteen laitos lupaa ensi yöksi yli 10° pakkasta, joten jäätkin vahvistuvat.

Suur-Jyväskylä

Selailin vanhaa Suomenkuvalehteä helmikuulta 1961. eli lehdellä on ikää 47 vuotta. Jutut ovat mielenkiintoisia mm. ”Lumumba on kuollut” ja ”Tällainen on Hammarskjöld” sekä ”Näin tutkitaan Holmström”. Tuttuja nimiä meille suurten ikäluokkien ihmisille, mutta kaikki nuoremmat eivät näistä asioista paljoakaan tiedä.

Ehkä artikkelejakin mielenkiintoisimpia ovat sen ajan mainokset, joiden kieli on nykyisin aivan toisenlaista, kuin silloin ennen. Monet vahvat mainostajat ovat enää vain entisiä nimiä, kuten Yhdyspankki, Pohja-Yhtymä, Kansallis-Osake-Pankki, tai Osuuskassat.

Kaikki tämä todistaa vain maailman muuttuneen. Sama muutos ja kehitys jatkuvat, sillä viime päivien uutinen Jyväskylän Keljon suuresta kauppakeskuksesta on ajankohtainen. Samalla ruuan hinta nousee, kun kaupan ketjut investoivat. Onkohan näillä asioilla jotakin yhteistä, sitä en tiedä, mutta vahvasti epäilen, että kuluttajien maksettavaksi kaupan suurinvestoinnit koituvat. Jyväskylässä tulee olemaan kaupanneliöitä aivan ruhtinaallisesti.

Joku jo heitti keskustelupalstalla, että seuraavaksi tarvitaan metro Suur-Jyväskylään. Se olisikin tarpeen kuljettamaan eläkeläisiä, Palokan, Seppälän ja Keljon kauppakeskuksien tarjouksia noukkimassa. Omalla autolla noita ei mitenkään kaikkia ehtisi, eikä kannata käydä hakemassa.

Onnea ja menestystä

Televisiosta on tullut kumma kone, kun monissa ohjelmissa tarjotaan mahdollisuutta päästä nauttimaan rikkauden huumasta pelaamalla. On "Tuplaa ja kuittia", tuntemattomien tunnistamista ja ties mitä muita pelejä. Voi myös saavuttaa nopeasti tien tähtiin, joko tanssien, laulajana, mallina tai melkein minä vain. Taitavalle nuo ohjelmat tarjoavat mahdollisuuden toteuttaa haaveensa voittamalla jonkin rahasumman, tai päästä muuten julkisuuteen ja menestyksen makuun.

Päävoittoon on vain harvoilla riittävää tiedollista- tai taidollista mahdollisuutta. Monet menettävät saamansa välivoiton ahnehtimalla vielä enemmän. Siinä se onkin noiden ohjelmien viehätys, kun ei koskaan tiedä, miten helppo tai vaikea seuraava porras on. Riskinhallinta on vaikea laji, johon on lähes mahdotonta oppia.

Minä seuraan mielelläni noita visailu- tai muita kilpailuohjelmia, mutta sittenkään en pidä reality ohjelmia parhaina TV ohjelmina. Kuitenkin television pitää tarjota mahdollisimman monipuolisia ohjelmia, jotta meistä jokaisella olisi jokin painava syy arvostella niitä.

Polku

Auton poikanen

Todellinen beibi tämä auto on, sitä katsellessa tulee väistämättä mieleeni, millaiseksi se voisi kehittyä kasvaessaan aikuiseksi? Tosin eihän pieni auto ole mikään ihme, sillä niitä oli yleisesti mm. kuusikymmenluvulla. Silloin oli kolmipyöräisiä Mersesmittejä, Goggomobiilejä ja vähän isompia Fiat 500 ja 600 malleja.

Polttoaineen hinnan noustessa monille tulee mieleen miten voisi pakollisen liikkumisen suorittaa saasteettomammin ja halvemmalla. Lyhyisiin matkoihin mopoautokin saattaa olla ratkaisu, mutta jos matkan pituus olisi 100 tai peräti 300 kilometriä, voisi tuollaisessa pikkuautossa tulla ikävä.

Niin ja eihän mopolla voi ajaa moottoritiellä, joten reititkin pitäisi siksi valita pidemmän kaavan mukaan. Toistaiseksi pienimoottorinen kulkuneuvo saattaa käryttää enemmän kuin kunnollinen iso menopeli.

Voi sulaa

—Neljännes pohjoisnavan jäästä suli viime vuoden aikana pois, kertoo Jyllands-Posten-lehti verkkosivuillaan.

Jää sulaa pohjoisnavalla, kuin voi kuumalla paistinpannulla. Kaipa sitä nyt jo pitää alkaa uskoa, että jonkinlainen ilmastonmuutos on tapahtumassa, sillä tänäänkin on lumi vain sohjoa ja ilmassa sateen suhmuraa, mittarin näyttäeesä kolmen – neljän asteen lämpölukemia.

Muutos on ainut vakio, sen kaikki tiedämme, mutta onko se muutos on todella näin nopea? Jatkuuko muutos pysyväisluonteisena, vai ovatko lämpimät tuulet vain tilapäisiä. Muutos voi säästää meitä lämmityskuluissa, mutta se voi tulla myös arvaamattoman kalliiksi, jos merien pinta nousee metri tolkulla, jolloin vesi valtaa alaa kuivalta maalta ja samalla tulevat monet alavat seudut asumiskelvottomiksi.

Ihmiskunta haluaisi sopeutua kaikenlaiseen muutokseen, se on sisäänrakennettuna ihmisluonnossa, mutta jos muutos on hyvin nopea, siihen sopeutuminen ei olekaan helppo tehtävä.

Miksi ilmasto lämpenee, siitä on erilaisia teorioita olemassa, mutta useimmat niistä päätyvät samaan loppu tulemaan, että vaikeuksia tulee kasaantumaan väistämättömästi. Toimet muutoksen hidastamiseksi saattavat olla jo myöhässä. Odotetaan nyt kuitenkin, että saisimme alkavalle viikolle uutta lunta ja pakkassäitä.

Koivu on kallista

Leuto oli viime talvi, mutta näihin aikoihin viime helmikuussa oli pakkasta. Pakkaslukema taisi käydä alimmillaan jopa -35° tuntumassa. Tänään mittari näyttä kahta lämpöastetta, joten lämpötilaero vuodentakaiseen on 37 astetta. Melkoinen ero, - johtuu sitten aivan mistä tahansa. Tosin voihan pakkasia tulla vielä tällekin talvelle.

Energian hinta on vain niin korkea, että mielellään näiden lämpöisten säiden toivoisi jatkuva. Aamulla jossain TV ohjelmassa kerrottiin, että Suomesta rahdataan koivuklapia arabimaihin, joten kohta alkaa saunapuut olla Suomessa arvokkaita. Nytkin puhutaan koivuklapikuution hinnan olevan noin 50 euron paikkeilla. Muistan hyvin kun -60 luvulla hakkasin halkoja ja niiden hinta tienvarren pinosta myytäessä oli 7 mk/pm³. Silloin koivulla ei ollut juuri mitään arvoa ja sitä pidettiin metsän roskapuuna, joka olisi pitänyt kokonaan tuhota pois Suomen metsistä.

Näin sitä muuttuu aika ja ajatukset, sillä nyt on koivu arvossaan muutenkin kuin saunapuuna.

Suosimme Suomalaista

Ruokakaupassa käydessä tulee usein mietittyä miten lähiruoka ajatus toteutuu. Tuntuu siltä ettei se kovin hyvin toteutuisi, sillä valikoimissa on niin paljon ulkomailta tuotua. Elintarvikkeet, jotka ovat valikoimissa täyttävät myös ostoskoreja. Hedelmät ovat jokseenkin kaikki tuontitavaraa. Tomaatteja ja kurkkuja on suomalaisia ja espanjalaisia. Vaikka suomalainen kurkku on kalliimpaa, ainakin tänään näkemäni espanjalainen kurkku oli hyvin huonoa, joten valinta oli helppo tehdä hintaerosta huolimatta.

Suomen sisällä kuljetetaan elintarvikkeita hyvin pitkiä matkoja. Vielä 1980 luvulla esim. liha-, maito ja leipä tulivat kauppaan lähimmästä laitoksesta. Se illuusio särkyi kun mm. lihatalot yhtiöittivät toimintojaan ja alkoivat kilpailla keskenään Tuottajain lihakeskuskunnan (TLK) purkamisen jälkeen v.1991.

Kuljetuskustannukset ovat nousseet ja kaupat kilpailuttavat tavarantoimittajia. Kaupanketjut rakentavat entistäkin suurempia keskuksia, mutta siltikään niiden kilpailu ei pudota hintatasoa, sillä kaikilla kaupparyhmittymillä on yhtä suuri voitontahto.

Kuluttaja haluaa ostaa ruuan entistä valmiimpana, jotta se on pöytään valmista vain nopean lämmittämisen jälkeen. Vanha kunnon emäntäkoulun käyneiden naisten määrä alkaa olla vähissä. Harvinaista on enää se, että leipä tehdään kotona, kun suurin osa leivistä, lihasta ja juustosta halutaan ostaa valmiiksi siivutettuna. Tosin eihän siinä mitään pahaa ole, kun siihen kerran on varaa. Toivottavasti kuitenkin jokainen edelleen haluamme suosia paikallista suomalaista ruokaa, sillä se on kansantalouden ja lopulta myös oma etumme.

Tapakoulutusta eduskuntaan

Kaikenlaisilla uutisilla lehtiä myydään ja mitä pienemmästä asiasta suuri kohu nousee sen parempi myyntilukujen kannalta. Sitä luulisi, että vastakkainasettelun aika on ohi, mutta eipä niin taida olla, kun Niinistökin joutuu puhemiehenä toppuuttelemaan miesten ja naisten kärhämässä.

Varmaan miehissä on pientä vikaa, sillä ainahan me miehet olemme naisista kiinnostuneita, mutta luulisi että eduskuntaan päässeillä olisi hyvän käytoksen taito olemassa. Harmittaa, että edustajaa, jolle minä olen antanut ääneni, uhkaa kenties jalkapuu, sillä ainakin hänen nimensä näkyy lehdessä julkaistulla syntisten listalla. Tosin luottamukseni häntä kohtaan ei ole horjumassa.

Se nyt sitten on todella kumma asia, jos tällaista asiaa tullaan vielä puimaan neuvostoissa ja mahdollisesti jopa lakituvassa. Ovat siinä sitten syyllisenä lehdistö tai naiset/miehet niin, niin turhalta tuntuu.

Minusta olisi parasta, jos eduskuntaan palkattaisiin joksikin aikaa Kaarina Suonperä tapakoulutusta antamaan. Olenpahan minäkin saanut olla mukana hänen kurssillaan ja niiden oppien mukaisesti sujuvat myös poskisuudelmat.

Miksi kirjoitat blogia

Toisinaan tulee mieleen googlata jotakin aivan tavallista asiaa. Usein niihin saa vastauksen, ainakin jonkinmoisen mielipiteen, jonka joku on kirjoittanut. Heitin äsken kysymyksen ”Miksi kirjoitan blogia?” Olihan siellä mielipiteitä, toisten bloggarien tunnustuksia, joita me muut saamme tirkistellä. Blogissa jokainen tavallaan paljastaa jotakin itsestään tahtomattaan tai sitten vain halutessaan kertoa itsestään. Jokainen osaa parhaiten kirjoittaa omaa itseään lähellä olevista kysymyksistä, kun säätilastakaan ei aina jaksa kirjoittaa. Harrastukset ovat varma aihe, mutta kuka niistäkään määrättömästi löytää uutta ja lukijoita kiinnostavaa. Monille on tullut mieleen panna luukku kiinni, mutta ei sekään näytä aina onnistuvan, sitä sitten taas käynnistetään mylly vaikka vähän muutettuna.

Ammattilaiset näyttävät näyttävästi kirjoittavan omalla nimellään. Ehkä blogi lisää julkisuutta ajaen heidän asiaansa eteenpäin. Sitten olemme me, jotka kirjoitamme ilman sen suurempaa kunnianhimoa tai tavoitetta, kun on aikaa tehdä jotakin vaikka se olisi vähän hassuakin.

Blogikirjoittaminen on minulle, kuin kompostin teko pihan perälle, sillä vaikka kaikki menisi pieleen, kompostista syntyy ajan kuluessa kelvollista multaa.

Askelmittari motivoi

En muista, teinkö jonkinlaisen uudenvuodenlupauksen, mutta tänä vuonna olen pitänyt itseäni reippaalla asenteelle liikkeessä. Olen halunnut kiinnittää huomiota liikuntaan, luonnossa ulkoiluun. Sauvakävely ja ilman sauvoja yli 10 000 askelta päivässä. Erän motivoiva asia on Omron askelmittari, jonka lahjomattomat tiedot voin tallentaa suoraan mittarista tietokoneen muistiin. Nyt en pääse pettämään itseäni arvioimalla väärin kävelymatkan. Toistaiseksi tämä 10 000 askelen tavoite on tullut helposti täyteen, sillä aikaa minulla on, enkä halua liikkua tiukasti aikaa ottaen.

Tästä hyvästä alusta eteenpäin pääsee vain pitämällä oppimani asiat mielessäni. Laiskuuden puuskaa ei saa tulle väliin. Hieman pelottaa, jos vaikka saisin odottamaton kevätflunssan, joka aiheuttaisi pakollisen ulkoilutauon. Tiedän, että sellaisen jälkeen voisi olla jonkinlainen kynnys päästä uuteen vauhtiin.

Uudet asiat tallentuvat muistiin vain käyttämällä niitä, niin se toimii liikunnan kanssa, kuin myös uusien tietokoneen käyttökikkojen suhteen. Sitten kun asioista tulee rutiinia, niin kaikki käy joustavasti.

Tärkeänä apuna kaikissa asioissa on hyvät oppikirjat, sillä ei sitä kuitenkaan mitään henkilökohtaista personal traineria tarvita. Supertiistai kului ilman torttuja ja pullaa!

Talven taikaa

Tammikuun alussa, kuukausi sitten tuntui vielä, että nyt saadaan lumeton talvi. Leutohan tämä on ollut aivan tänne saakka. Taitaa viimeöinen -15°C pakkanen olla tähän mennessä talven kylmin yö.
Luntakin on maassa jo aika mukavasti. Tuosta kuvasta voisi arvella kannonpäässä olevan noin 25 sentin lumikerroksen.

Viikonvaihteen suojaisten päivien jälkeinen pakkasyö, sai aikaan kirsikerroksen. Pienemmät jänikset, ovat tänään pystyneet kevyesti pomppimaan, hangen kuorella.

Vielä vähän lisää lunta ja pikkupakkasia niin tulossa on kiva kevättalvi.

On voima, mi mielet nuorentaa…

Kuvattu Riiassa

Olemmeko tuhlareita

ME lehti 2/2008 pysäytti minut otsikollaan ”Syökö roskis perheen lomakassan?” Tuossa jutussa kerrotaan, että ostamme ruokaa 500 kiloa vuodessa henkilöä kohden, josta määrästä 20% menee biojätteisiin.
Ajattelemaan pistää se, että tuosta hukkaan heitetystä puolet on syöntikelpoista kunnon ruokaa. Sehän merkitsee sitä, että haaskaamme vuodessa enemmän kuin yhden kuukauden ruokalaskun aivan omaa huolimattomuuttamme tai ajattelemattomuudesta.

Mikäli heittäydyn tarkaksi niin joulukuun ruokalasku kinkkuineen ja viineineen on mahdollista saada bonuksena itselle. Tässä on vielä sekin seikka että haaskatessamme haaskaamme yhteisiä luonnonvaroja ja kuormitamme jopa ilmastoa. Tämä pistää taas asioita uuteen järjestykseen ainakin meidän perheen taloudessa.

1. Ruokaa ei pidä valmistaa kerralla liikaa
2. Ei pidä syödä liikaa, sillä rasvan varastointi vyötärölle ei ole taloudellista, eikä terveellistä
3. Pitää huolehtia ruuan kylmäketjusta myös kotona
4. Huolellinen ruuanlaitto on säästäväisyyttä
5. Suunnittele kerralla viikon ruokalista
6. Käyttökelpoista ruokaa ei kanneta biojätteisiin
   

Ajattelun muuttaminen on mielenkiintoista, etenkin jos ajatukset myös muuttuvat konkreetisiksi teoiksi.

Tietokoneen avulla aika kuluu

—Paljonko kukaan on säästänyt aikaa tietokoneen avulla?

Tumpelo ei säästä omaa- eikä muiden aikaa tietokoneen avulla, sillä monet osaamattomat tarvitsevat ohjelmien käytössä muiden tukea, jolloin he saattavat olla todellisia ajan ja tehokkuuden tuhlaajia.

Paljon puhutaan tietokoneen ajokortista. Ajokortti tai vastaavat tiedot ja taidot tulee olla edellytys tietokoneen itsenäiseen työkäyttöön. Eihän töissä muitakaan koneita saa käyttää henkilöt, jotka tekevät enemmän vahinkoa ja vaaraa, kuin tuottavaa työtä.

Osaavan henkilön käytössä tietokone on korvaamaton, samoin se on osaavan eläkeläisen tärkeä yhteys asioihin- ja ihmisiin ympäri maailman.

Tietokoneiden käyttökö välttämätöntä?