28.2.08

Ei sataan vuoteen

—Suomalainen ei usko ennen kuin näkee, sen tiedämme jokainen omasta kokemuksestamme. Kaikki eivät usko edes näkemäänsä. Joka tapauksessa kulunut talvi on ollut lämmin ainakin helmikuun loppuun saakka. Millaisena sää jatkuu maaliskuussa sen tulemme näkemään. Vanha totuus kuitenkin on lähes aina pitänyt paikkansa, ”maaliskuu maata näyttää". Varma totuus on myös se: ”Jos Vapun päivänä on lunta katolla, sitä on varmasti maassakin".

Lämpimällä talvella on oma viehätyksensä, sillä erilaisuus on mielenkiintoista. Kalliin energian aikana saattaa jotakin jäädä säästöön, kun lämmitystä tarvitaan vähemmän, eikä toppatakkiakaan ole tarvinnut kuluttaa. Viime talvena loppuun kuluneet sukset ovat vielä autotallissa, joten niillä voi vielä kokeilla maaliskuussa hiihtoa ainakin järven jäällä. Nyt kevään koittaessa varmaan saisi talviurheiluvälineitä edullisesti, mutta jos tämä ilmastonlämpeneminen onkin pysyvää, niin voi olla parempi antaa olla vain kaupassa.

Olen selaillut vuosia sitten ostamaani ja lukemaani Al Goren kirjaa Maapallo vaakakupissa (WSOY 1984)

Ellei ymmärryksemme lisäänny[1], menetämme kykymme lunastaa vapauden lupauksen.
Uuden ajattelutavan turvin voimme epäilemättä onnistua yhteisen päämäärämme toteuttamisessa, mutta tämä edellyttää hallituksilta jopa syvempää kunnioitusta yksilön poliittisia ja taloudellisia oikeuksia kohtaan. Se edellyttää myös voimakkaita toimia, joilla varmistetaan, että yksilöt saavat sekä tiedon, jonka varassa he pystyvät käsittämään haasteen valtavat mitat, että riittävää poliittista ja taloudellista vaikutusvaltaa, jotta he voivat hoitaa niitä seutuja, joilla he asuvat ja toimivat.
Yksin jätettyinä hyvin motivoituneilla yksilöillä ei ole toivoa voittaa kamppailua, mutta niin pian kuin kyllin monet suostuvat tekemään siitä keskeisen päämääränsä, menestys on mahdollinen ja edistys nopeaa.
Silti niidenkin maiden, jotka jo pitävät itseään vapaina, on täytettävä myös toinen poliittinen ennakkoehto. Yksilön oikeuksien korostamisen ohella jokaisen yksilön yhteiskunnallisen vastuun ymmärtämistä on syvennettävä, jos yhteiskunta aikoo pyrkiä yhteiseen päämäärään.
[1] Lainaus kirjan sivulta 324

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro mielipiteesi!