Oma auto

Isojen yritysten saneerauksessa suljetaan osastoja tai kokonaisia tehtaita tarkoituksena on kannattavuuden parantaminen. Ei kait mikään estä yksityistäkään kansalaista ulkoistamasta jotakin toimintoja. Sellainen voisi olla hyvin esimerkiksi se rakas auto.

AKE:n tilaston mukaan Suomessa autojen keski-ikä oli viime vuonna 10,7 vuotta, joten vanhemmasta päästä niitä voisi hyvin saneerata suoraan romuttamoon.

Ihminen on rakastunut autoon, joten siitä poisoppiminen on vaikeaa, sillä auton on totuttu antavan vapautta ja aikatauluista riippumattomuutta. Toisaalta se on riippakivi, joka vaatii määräaikaista huoltamista, katsastamista ja sille on oltava oma yksiö autotalli. Se on pidettävä hyvissä kengissä ja sen peltien pitää olla puhtaat ja kiiltävät. Autoilijan on pakko noudattaa liikennesääntöjä ja olla muutenkin kohtelias, silti poliisisetä saattaa sakottaa liian kovista menohaluista tai jopa liikennevalorikkomuksista. Kaupungeissa on kiellettyjä ajosuuntia, jopa kävelykatuja, joille autolla ei saa mennä. Luvallisellakin paikalla on oltava pussukallinen kolikoita, jotta tuon rakkaan menopelin voi jättää tunniksi pysäkkiin.

Autosta on maksettava käyttömaksua ja dieselistä myös käyttövoimaveroa. Vakuutukset tulee olla kunnossa ja vuosikatsastuskin maksaa. Tämän statussymbolin omistaminen maksaa rahaa, vaikka sillä ei juuri ajaisikaan. Pelkästä omistamisesta tulee monia kustannuksia.

Viime vuoden lopussa autoja oli rekisterissä 2,55 miljoonaa yksilöä, mikä on 2,6 % edellisvuotista enemmän. Polttoaineen hinnannousu, saasteiden lisääntyminen, eivätkä muutkaan asiat näytä vaikuttavan Suomen yliautoistumista hillitsevästi. On se vain niin, että kahdesta minäkään en luovu toinen on televisio ja se toinen on oma auto.