Suosimme Suomalaista

Ruokakaupassa käydessä tulee usein mietittyä miten lähiruoka ajatus toteutuu. Tuntuu siltä ettei se kovin hyvin toteutuisi, sillä valikoimissa on niin paljon ulkomailta tuotua. Elintarvikkeet, jotka ovat valikoimissa täyttävät myös ostoskoreja. Hedelmät ovat jokseenkin kaikki tuontitavaraa. Tomaatteja ja kurkkuja on suomalaisia ja espanjalaisia. Vaikka suomalainen kurkku on kalliimpaa, ainakin tänään näkemäni espanjalainen kurkku oli hyvin huonoa, joten valinta oli helppo tehdä hintaerosta huolimatta.

Suomen sisällä kuljetetaan elintarvikkeita hyvin pitkiä matkoja. Vielä 1980 luvulla esim. liha-, maito ja leipä tulivat kauppaan lähimmästä laitoksesta. Se illuusio särkyi kun mm. lihatalot yhtiöittivät toimintojaan ja alkoivat kilpailla keskenään Tuottajain lihakeskuskunnan (TLK) purkamisen jälkeen v.1991.

Kuljetuskustannukset ovat nousseet ja kaupat kilpailuttavat tavarantoimittajia. Kaupanketjut rakentavat entistäkin suurempia keskuksia, mutta siltikään niiden kilpailu ei pudota hintatasoa, sillä kaikilla kaupparyhmittymillä on yhtä suuri voitontahto.

Kuluttaja haluaa ostaa ruuan entistä valmiimpana, jotta se on pöytään valmista vain nopean lämmittämisen jälkeen. Vanha kunnon emäntäkoulun käyneiden naisten määrä alkaa olla vähissä. Harvinaista on enää se, että leipä tehdään kotona, kun suurin osa leivistä, lihasta ja juustosta halutaan ostaa valmiiksi siivutettuna. Tosin eihän siinä mitään pahaa ole, kun siihen kerran on varaa. Toivottavasti kuitenkin jokainen edelleen haluamme suosia paikallista suomalaista ruokaa, sillä se on kansantalouden ja lopulta myös oma etumme.