Luminen metsä, juuri kun sataa uutta pehmeää lunta, silloin metsä on parhaimmillaan. Metsässä on talvellakin paljon sinne tallattuja polkuja, joita on helppo kävellä. Minä pidän hitaasta kävelystä, sillä silloin on aikaa katsella ja kuunnella luontoa. Latukoneella valmiiksi ajetuilla laduilla hiihtäjät ovat eri joukkoa, jotka nauttivat aivan erilaisista asioista, kuin minä.
Kävelen usein tallattuja metsäpolkuja, mutta liikun myös lumikengillä aivan umpihangessa. En kaipaa hiihtämisen vauhtia, mutta on jotakin muuta, onko se vapaus katsella kiviä, kantoja, peuranjälkiä tai kuusen taimen päälle paakkuuntunutta lunta? Mäkien ja kumpareiden pehmeitä muotoja, joita talven valot ja varjot sävyttävät. Kevättä kohden hanget saavat kuoren, joka helpottaa kulkemista. Tunti tai kaksi metsässä kävelyä nostaa hien pintaan, vaikka välillä kaivan kameran repusta. Näin ainakin kunto pysyy hyvänä ja mieli virkeänä.
............................................................................
”Mikä ihana onni, vapaalla povella salojen vapaissa
jylhissä saliissa käyskennellä. Se onni olkoon aarteeni aina!"
Aleksis Kivi
............................................................................................
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi!