Elämme digitaalista aikaa, jossa tiedon määrä kasvaa räjähdysmäisesti. Kaikki tallennetaan pilveen, tietokoneille ja puhelimiin. Mutta kuinka pysyvä onkaan tämä digitaalinen omaisuutemme? Pidempi sähkökatko, virheellinen tallennus tai yksinkertainen ohjelmistopäivitys voivat hävittää vuosien työn hetkessä. Silloin jää vain tyhjä kansio ja katkera makea tunne siitä, että kaikki on mennyt hukkaan.
Verratessa tätä tilannetta historiaan, ei voi välttyä miettimältä, kuinka paljon kestävämpää vanhat kulttuurit olivat. Egyptin pyramidit, Inkojen ikiaikainen historia ja lukemattomat muut muinaismuistot ovat säilyneet tuhansia vuosia. Nämä ovat todisteita ihmiskunnan kekseliäisyydestä, taidosta ja kyvystä luoda jotakin, joka kestää aikaa kauemmin.
Miksi siis emme miettisi enemmän sitä, kuinka voisimme luoda myös omalla elämällämme jotain pysyvää? Ehkä se ei olekaan aina helppoa tai ehkä ei edes mahdollista. Mutta voimme ainakin pyrkiä siihen, että jälkeemme jäisi muutakin kuin someprofiili ja joitakin sähköposteja. Voisimme esimerkiksi osallistua työhön, opettaen taitojamme seuraaville sukupolville tai luoda asioita, jotka inspiroivat muita.
Ehkäpä tässä digitaalisessa maailmassa tarvitsemme enemmän muistutuksia siitä, että tärkeimmät asiat eivät ole aina niitä, jotka voi mitata bitteinä tai tallentaa muistilevylle tai pilvipalveluuun. Toivottavasti emme unohda, että myös meillä voi olla mahdollisuus luoda jotakin sellaista, joka kestää kauemman aikaa.
Mitä ajattelet tästä aiheesta? Olisiko sinulla jotain lisättävää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi!