Istuin hetken pihan penkillä ja katselin ylös koivuun. Yksi ensimmäisistä keltaisista lehdistä irtautui oksasta ja leijui hitaasti kohti maata. Se
on kuin pieni lentolehtinen, värikäs hyvästijättö kesälle.
Lehden laskeutuessa maahan tunsin syksyn kosketuksen.
Kellastuvat lehdet ovat ensimmäinen konkreettinen merkki siitä,
että vuodenaika vaihtuu jälleen. Luonnon syklit ovat aina
kiehtoneet minua. On kiehtovaa seurata, miten ympäristö muuttuu
ympärillämme kuukaudesta toiseen, mutta myös vuodesta toiseen.
Syksy tuo mukanaan oman kauneutensa: lehtien väriloiston, viilenevän
ilman ja raikkaan tuulen ja syyssateet. Tuskin tälle vuodelle enää
hellepäiviä riittää. Eilinen sunnuntai olikin jo tämän ennätys-vuoden 69-hellepäivä.
Mutta syksyn saapuminen herättää minussa myös muita ajatuksia.
On haikeutta, kun kesä jää taakse. Toisaalta syksy on myös uusien
alkujen aikaa. Se on aikaa sisäänpäin kääntymiselle, lämpimille
juomille ja pitkille pimeille illoille. Syksy on vuodenajasta,
jolloin voi pysähtyä hetkeksi kaiken keskellä ja nauttia elämän
pienistä iloista. Television syyskausi on alkanut, TTK-ohjelma pääsi
eilen hyvään vauhtiin, myös monia muita sarjoja on alkamassa.
Valokuvaamisessa ruska tarjoaa aina oman värinsä kuviin.
Ensimmäiset hallayöt ovat kohta edessä ja sekös tuo luontoon oman
värilisän. Sitä odottaessa!
Keltainen lehti
koivusta maahan leijui.
Syksyn merkkinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi!