9.2.10
Avoimin mielin
—Aloita vuosi aktiivisesti, on ihan hyvä tavoite, joka kantaa pitkälle. Kaikki ihmisen toiminta vaatii jonkinlaista aktiviteettia, vakka työelämän ulkopuolella on pakko itse itseään johtaakin. Kukaan ei oikein kunnolla käske, vaimo kyllä käskee, mutta ei sitä oikein osaa hänen komenteluunsa suhtautua vakavasti. Tärkeitä talven tehtäviä ovat lumityöt, joita on tälle talvelle riittänyt melkein joka päivälle. Pakkaslumi on kevyttä, joten tehtävä on ollut helpohko. Takan pitäminen lämpimänä vaatii jonkin verran puiden kantamista sisälle ja toisinaan pitää tuhkat siivota, jotta hyvä veto säilyy. Yllättävin asia oli kun tulimme peränajetuiksi ja siinä rytäkässä auto meni romuksi ja me molemmat saimme niskaamme pahan tärähdyksen, joka aiheuttaa keljua päänkivistystä. Korvaavaa autoa ei ole vielä hankittu, sillä ei ole autokuume tarttunut, vaikka sitä olen odottanut. Huomisen jälkeen tulee täyteen ensimmäinen autoton kuukausi neljäänkymmeneen vuoteen. Herää kysymys onko se auto ollenkaan tarpeen? Millaista elämä olisi sitten jos ei kesälläkään olisi omaa autoa, mietin. Kauppaan pääsee monin eri keinoin, jos ei muuten niin kävellen, ja keskustaan pääsee bussilla. Kauempana oleviin ystäviin saa yhteyden Skypen videopuheluilla. Ehkä jonkinlaista auton tarvetta voisi tyydyttää vuorauksen avulla. Tämmöiset elämänmuutokset ovat hyviä, sillä ei kaikkiin kysymyksiin tulisi paneuduttua, ellei olisi pieni pakko. Paras puoli tässä meikäläisellä on, ettei ole minnekään kiire, sillä jos kiirettä olisi, tulisi myös stressiä, joka vie ajatukset harhaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi!