Aurinko paistaa kirkkaasti juhannusaattona ja keväällä konfirmoitu pojanpoika viettää pari viikkoa Mummon ja isoisänsä luona. Isoisä katsoo häntä hymyillen ja muistelee omaa nuoruuttaan.
"Huomenna juhannuspäivänä tulee kuluneeksi tasan 64 vuotta omasta ripillepääsystäni", isoisä sanoi. Se tapahtui Lavian kirkossa vuonna 1960. Muistan sen kuin eilisen. Poika kuunteli kiinnostuneena. Nykyään Poriin kuuluva Lavia ei ollut hänelle kovin tuttu paikka.
He katsoivat ulos pihalle, jonne isoisä oli pystyttänyt vanhan Haltin retkeilyteltan. Teltta oli hieman pölyinen ja kulunut, mutta näyttää silti hyvältä.
"Muistan, että telttailu oli silloin nuoruudessani suosittu kesäharrastus", isoisä jatkoi. "Mutta siitä on vuosia, kun viimeksi nukuin teltassa."
"Aloin miettiä, pitäisikö meidän yöpyä tuossa teltassa tänä juhannuksena?" isoisä ehdotti. "Mitä mieltä sinä olet?" Pojan silmät loistivat. "Se olisi mahtavaa!" hän huudahti. "Olen aina halunnut kokeilla telttailua."
Isoisä hymyili. "No, laitetaan sitten teltta valmiiksi ja tehdään siitä viihtyisä yöpymispaikka", hän sanoi.
Osan juhannusaaton illasta he käyttivät teltan varustamiseen ja yöpymis varusteiden pakkaamiseen. Kun kaikki oli valmista, he laittoivat makuupussit ja tyynyt sisälle ja sytyttivät kynttilän sekä kaksi aurinkokennolla toimivaa lyhtyä.
Teltassa oli lämmin tunnelma. Poika istui makuupussissaan ja katsoi ulos teltan aukosta. He kuuntelivat tuulen huminaa ja lintujen laulua tuntien itsensä onnellisiksi.
"Tämä on mukavaa", hän sanoi isoisälle. "Kiitos, että ehdotit minulle tätä."
Isoisä hymyili. "Tervetuloa", hän sanoi. "Olen iloinen, että teemme tämän ulkona nukkumisen harjoittelun."
Pian he nukahtivat ja heräsivät juhannusaamuna auringonpaisteeseen. He nauttivat mummon laittaman aamiaisen teltan edessä ja iloitsivat kesäisestä luonnonrauhasta.
Mukava juhannustelttailu teillä!🤗
VastaaPoista