Heräsin aamulla siihen, että auringonsäteet kutittivat kasvojani tavallista voimakkaammin. Kun menin ulos, ymmärsin heti miksi - nurmikko! Sitä ei ollut leikattu! Sen sijaan se kasvaa nyt korkeana ja rehevänä, täynnä kukkia ja heinäsirkkojen sirinää. Koko juhannusviikon luonto on hereillä. Huonokuuloisena en heinäsirkkoja kuule, mutta tiedän niiden äänen. Ehkä jotkut ohikulkijat järkyttyvät, mutta uskon, että luonnon vapaus on hyvä asia. Mehiläiset ja perhoset surisivat iloisesti kurjenpolven ja rönsy- ja niittyleinikkien keskellä. Ehkä naapurit kurkistivat ulos ikkunoistaan hämmentyneinä. Kukaan ei kuitenkaan ole uskaltanut kysyä minulta, miksi en leikkaa nurmikkoa. Hymyilen ja sanoisin: "Nurmiksemme on nyt vapaa!"
 |
| Kedon kukkia |
Ehkä pian "ruohokapina" leviää koko maahan. Ihmiset alkavat ymmärtämään, ettei nurmikko ei ole vain vihreä matto, joka on leikattava ja leikattava, vaan elinvoimainen ekosysteemi, joka tarjoaa elinympäristön monille eri eliö- ja kasvilajeille.
Ruohokapinan myötä ihmiset voivat arvostaa luontoa uudella tavalla. Voimme istuttaa puita ja kukkia pihoille ja luoda pieniä keitaita asutuksen keskelle. On tärkeää ymmärtää, että meillä on vain yksi planeetta, ja meidän on huolehdittava siitä. Oman pihan ei tarvitse olla golfkentän tapaan täydellisesti viimeistelty, vaan tila, jossa luonto viihtyy ja voimme elää sovussa. No, ehkä pieni alue pihasta voi silti olla tuo pieni vihreä "green".
Syyskesällä kedot niitetään ja kuollut heinä kerätään kompostiksi. Osa myös Bokashiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi!