Rastaiden pesintäpuuhat antoivat keväällä mielenkiintoista seurattavaa. Emot ruokkivat poikasiaan ja kuuntelevat nurmikolla matojen ääniä päät kallellaan. sitten sen suuren kastemadon kiskominen irti ja kuljetus pesäpuussa odottaviin nälkäisiin suihin. Seuraavaksi katselin, pesästä hypänneiden poikasten avuttomuutta, ja niiden terhakkaa lentoharjoittelua. Pian nuoria räkättäjiä ei juuri erota vanhemmistaan.Kehittyvien poikasten ruuan tarve on suuri, eikä niille riitä enää pelkät madot, mutta nyt onkin puutarhassa kypsiä mansikoita, ja viinimarjat punertuvat. Rastailla on onnen päivät, mutta keväämmällä rastaiden elämää seurannut luonnonystävä kiroilee. Mansikat ovat koloisia ja punaherukkapensaissa on kussakin ainakin kaksi perhekuntaa aterioimassa.
Tänä kesänä mustikkaa on luonnossa niukasti, mutta pihassa rastaille riittää ruokaa, mutta mitenkähän mehua riittää tulevana talvena omaan käyttöön?
Just joo tuo jäi tekemättä minulta mikä on kuvassa, eli linnunpelättimet puskille ja rastaat söi kaikki pun.viinimarjat. Ja jee kohta alkaa taas valokuvatorstain haasteet. Hyvää loppukesää toivottaen !
VastaaPoistaHienoja rastaan pelokkeita olet laitellut. Onko niistä apua?
VastaaPoistaPuutarha on oikea terapiapaikka kesällä ja sieltä saa aina jotain suuhunpantavaakin, kun näkee vähän vaivaa.
Kipasepa blogissani, siellä pikku juttu sinulle.