Voisin kaapata repun selkään, ottaa mukaan kahvipullon ja kameran, kun sää on kerrankin suotuisa. Maassa ja puissa on jo alkavan ruskan tuomaa väriä. Ainakin metsässä tulee hyvä ja reipas mieli, sieltä jää pyörimään ajatuksia luonnon rauhasta. Tuumin myös vähiä ilojani, päiväunia ja minun teki mieli myös sieniä ja poimia marjojakin.
On se kumma miten mukavalta tuntuu, kun ihminen saa olla kerrankin rauhassa tämän normaalin tohinan keskellä ja istua kelon rungolla miettimässä miten asiat mielestäni maailmassa ovat, ja miltä ne minusta tuntuvat. Ei siinä tarvita tupakkia, mutta kahvi termoksen korkista maistuu, eikä tunnu ruisleipä siinä sivussa yhtään sopimattomalta. Tulee mieleen miten sitä voi auton äänien kuulumattomissa tuntea rauhaa, jopa jonninmoista olemisen riemua.
Tuumin kaikenlaista katsellessani syyskuista vanhaa metsikköä ja tätä suota, ajattelin sitä suota, josta minun olisi pitänyt tulla tielle, autoni luo. Kävelin päämäärättä kannolta kannolle ja puulta puulle ilmansuunnista piittaamatta. Minulla on mukana metsäretkillä autonavigaattori. Ei siinä ole maastokarttoja, mutta kyllä sen kanssa olen aina oman auton löytänyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi!