Ne ovat ahmatteja

Pihan oravat olivat tänään nälkäisiä, ne tulivat pyytämään ruokaa, ne kerjäsivät kuin ihminen, kädet ristissä. Ei siitä voinut kieltäytyä. Pähkinöitä ei nyt ollut kaapissa, mutta ranskanleipäkin kelpasi. Tuntui että toinen noista veitikoista ahnehti liikaa. Se söi ja söi ja ajoi kumppaninsa kauas pois, jos se rohkeni samalle apajalle. Kummallekin kurrelle piti kattaa oma pöytä. Varmaan ne tulivat kylläisiksi, sillä ei niitä sen jälkeen ole näkynyt. Eiköhän ravinto riitä ainakin huomiseksi, ehkä kauemmaksi, koska se kantoivat osan eväistä omiin kätköihinsä, jos nyt sitten enää huomenna muistavat missä ne kätköt ovat.

Mukavia ovat oravat, vaikka haittaa ja harmia noista vekkuleista on jos niitä liiaksi kesyttelee.