Näppäinten tuttavuudesta tekoälyn aikaan:

 

Henkilökohtainen matka kotitietokoneiden kehityksessä

Minun matkani tietokoneiden parissa alkoi hyvään aikaan, sillä näppäimistö oli minulle jo tuttu ja turvallinen. 1960-luvun alussa ostamani  Facit Privat -kirjoituskone ja konekirjoitus kurssit eivät tuoneet vain teknisiä taitoja; ne olivat pohja sille, miten vuorovaikutus tulevien vuosikymmenten ihmeiden kanssa jatkui. Kotiin astui ensimmäinen mikrotietokone (1984) – se oli  Commodoren VIC-20   malli – sen näppäimistö oli minulle tuttu. Minä tunsin näppäimistön se teki hypystä uuteen teknologiaan paljon pehmeämmän.

1970-luku: Harrastajien kipinä

Varsinainen kotitietokoneiden kausi käynnistyi 70-luvulla, mutta meille varhaisille harrastajille se oli aikaa, jolloin koneet olivat pääasiassa leikkisiä ja opettavaisia laitteita. VIC-20, Commodore 64, olivat esimerkkejä tästä aikakaudesta. Ne olivat mustan ruudun ja vilkkuvan kursorin maailmoja, joissa muisti mitattiin kilotavuissa ja ohjelmat ladattiin nauha kaseteilta – usein tuskastuttavan piitkän musiikin säestyksellä. Ne olivat silti portteja rajattomiin mahdollisuuksiin, ja opimme niillä ohjelmoinnin perusteet: kirjoitimme poikani kanssa BASIC-koodia, ja koodimme toimi!

1980-luku: Työkalu koneen sisällä

Todellinen mullistus työelämän ja vakavamman harrastamisen kannalta tapahtui siinä vaiheessa, kun siirryttiin pelkistä "kotitietokoneesta" työasemiin. Tämä kiteytyi minulle dramaattisesti oman Kaypro II -hankinnassa. Se ei ollut lelu, vaan "Business Machine" – iso, kantolaukun näköinen laite, jonka pieni vihreä 9” näyttö sädehti lupausta tuottavuudesta.

Kaypro II:n myötä käytössäni oli se, mistä olin vuosikymmeniä unelmoinut: kokonainen toimisto samassa laitteessa. Sain ne kuuluisat "kolme kovaa":

1. WordStar tekstinkäsittelyyn – kirjoituskoneen korvike, joka salli rajattoman muokkauksen.

2. SuperCalc taulukkolaskentaan – laskentavallankumous, joka teki kynä-paperi-laskennasta historiaa.

3. dBase tietokantaohjelmaan – järjestelmän luomiseen henkilökohtaisille tiedoille.

Nämä ohjelmistot olivat kalliita sijoituksia, mutta niiden tuoma tehokkuus oli hintansa väärti. Ne olivat ensimmäiset todelliset ammattilais ohjelmistot kotioloissa, jotka osoittivat mikrotietokoneiden todellisen potentiaalin.

Tästä CP/M-maailmasta siirtymä MS-DOS PC -koneisiin oli luonnollinen, joskin Kaypron käyttäjälle hieman raskassoutuinen siirtymä. DOS-aikakausi vakiinnutti IBM PC -standardin ja toi lisää nopeutta, kapasiteettia ja lopulta graafisia käyttöliittymiä.

1990-luku: Grafiikka, verkottuminen ja multimedia

90-luku toi mukanaan Windowsin ja lopulta myös internetin massoille. Vihdoin pääsimme eroon komentoriviltä ja DOSin muista rajoituksista, ja tietokoneen käyttökokemus muuttui graafiseksi ja intuitiiviseksi. Samalla muisti- ja tallennuskapasiteetti kasvoivat räjähdysmäisesti, mikä mahdollisti multimedian (ääni ja video) ja CD-ROMien käytön.

Internetin tulo oli toinen Kaypron kaltainen mullistus. Yhtäkkiä kotiin ilmestyi ikkuna koko maailmaan.

2000-luvulta eteenpäin: pienuus, liikkuvuus ja yhteys

Vuosituhannen vaihteen jälkeen kehitys on kiihtynyt huimasti:

• Kannettavista tietokoneista tuli valtavirtaa, vapauttaen meidät työpöydän äärestä.

• Älypuhelimet ja tabletit mullistivat käsityksemme tietokoneesta. Nyt taskussamme on enemmän tehoa kuin ensimmäisissä PC-koneissa.

• Pilvipalvelut siirsivät tiedostot ja ohjelmat pois paikallisilta kiintolevyiltä.

• Laajakaista teki reaaliaikaisesta video puhelusta ja tiedon jakamisesta arkipäivää.

• Tekoäly antaa uusia rajattomia mahdollisuuksia.

Olemme edenneet kapeakaistaisesta, yksinäisestä komentorivikoneesta jatkuvasti verkottuneeseen, saumattomaan ja mobiiliin ekosysteemiin. Se on ollut uskomaton matka, joka on kuljettanut mekaanisen kirjoituskoneen kopsahduksesta tekoälyn kuiskaavaan logiikkaan.

Olen etuoikeutettu, kun olen päässyt kokemaan tämän kehityksen jokaisen vaiheen: tuntenut näppäimet Facitissa, Kirjoittanut sähkökirjoituskoneilla, vääntänyt koodia VIC-20:ssä, tehnyt työtä Kaypro II.  ja nyt katselen, kuinka tekoäly voi kirjoittaa puolestani. Se on osoitus siitä, että oppimisen ja uteliaisuuden liekki ei sammu, kun teknologia muuttuu – se vain saa uutta polttoainetta.