Vehka

Kesäkuun 29 päivänä vuonna 2008 katselin KooTeen kuvablogista kaunista ja herkkää kuvaa ”vehka” suokasvin kukinnosta. Mieleeni syntyi halu mennä itsekin läheisen järven rämeikkörantaan, jossa tiedän olevan runsaasti tätä kasvia.

Seuraavana päivän iltana, siis tänään, hieman kello 17 jälkeen kävelin rämeikölle kamera kainalossa kantaen. Ylitin ojia ja kipusin aitojen ylitse, menin hetteikköiseen niemeen ja saarekkeeseen. Tunsin kasvoillani puista putoilevat vesipisarat ja hien, sekä hyttysten armadan joka verenhimoisesti inisi ympärilläni. Runsaiden sateiden jälkeen järven ranta on märkää upottavaa ja kaikkialla kasvaa tuota vehkakasvia, mutta kukkivaa yksilöä oli vielä vaikea löytää. Viikon päästä, ehkä hieman enemmänkin, sitten kukintoja on paljon ja ne ovat kookkaampia. Käyn silloin uudestaan niitä kuvaamassa tai sitten retkilläni keskityn aiheeseen jossakin päin Suomea, toisella suolla.

Ötökkä?

Onko tiedossa mikä on tämän kulkijan nimi?

Hartolasta tuli viesti:

—Hei! Meillä oli keväällä puutarhassa tuon näköisiä kanssa ja vielä viime viikollakin kun oli ovet auki niin yksi tuli huoneeseen, otin sen paperille ja se käpertyi kuorensa sisään ja kesti kauan kun se totesi, että ei vaaraa ja tuli ulos kilpensä sisältä ja lähti rapulta lentoon. On kait kirjan mukaan nimeltään kultakuoriainen.
Kiitos tunnistajalle!

"Kaupunkilainen" ehdotti sitsontiaista?

"Hänet" on tunnistettu kultakuoriaiseksi!

Tuulta, tärinää ja värinää

Valokuvausta käsitteleviä blogeja on paljon, joten siitä aiheesta on turha kirjoittaa, ellei ole todella painavaa asiaa.

”Kerroskiisseli” on minusta käsitellyt kuvausaiheita hyvin, harmi vain, että päivityksiä tulee niin harvoin.

Minä kuljen luonnossa aika paljon ja ulkoilutan samalla kameraa. Suurin ongelma on kameran tukeminen riittävän vakaasti. Raskasta jalustaa en viitsi aina kantaa mukana, monopod tuntuu myös hankalalta ja hernepussissa on omat hankaluutensa. Ilman kunnollista tukea ei ainakaan illan hämärässä valossa otetut kuvat onnistu terävinä.

Eihän ongelmaani ole mitään vippaskonstia, sillä kunnollista jalustaa ei korvaa mikään. Pulmani on, kun kuvaukseen joutuu panostamaan paljon rahaa, sillä hyvä hiilikuitujalustan hinnalla saa paljon mansikoita torilta.

Kuiskaus — ääni luonnossa

Hiljaa kuiskattua sanomaa tärkeämpi on se, miten siihen suhtaudumme. Metsän elämää kannattaa katsoa aina positiivisesti ­- vihreiden silmälasien lävitse.

Suomen kesä

Tämä kesä on ollut ainakin toistaiseksi vähäluminen, mutta riivatun kylmää ja kosteaa säätä. Olimme eilen Karstulassa Wanhat-Wehkeet areenalla, Hongan 50 v. juhlakonsertissa. Kari Tapio hoiti homman hienosti. Koleasta säästä huolimatta ja väkeä oli kesäteatterin katsomo ääriään myöten täynnä.

Meillä on Suomessa monia hyviä ”entisten nuorten” suosimia artisteja, joista Kari Tapio kuuluu mielestäni ehdottomasti kärkikaartiin, mutta ulkoilmatilaisuutta parempi musiikinkuuntelutilaisuus on kesäinen tanssilava. Tanssiessa tulee ainakin lämmin, eikä tarvitse pelätä kastuvansa äkillisen sadekuuron sattuessa.

Sen tästä opin, että kesäteatteriin pitää pukeutua talvitamineisiin ja varata mukaan sadeasusteet tai ainakin sateenvarjo. Riittävästi pukeutuneena voi nauttia tilaisuuden annista täysin siemauksin, jos lämmin yllättää ei mikään estä keventämästä vaatetusta.

Roskaa

Teen usein niin, että jätän auton tienposkeen ja lähden samoilemaan siitä lähimetsään. En tiedä miksi niin teen, mutta on jotenkin mielenkiintoista katsoa mitä kumpareen takana on. Yleensä ei mitään ihmeellistä, joskin luonto on aina erilaista, sillä ei taida olla kahta samanlaista kiveä, kukkaa tai puuta.

Samanlaista ainoastaan on, että lähes aina tienvarressa on roskia. Yleensä ne ovat muovia, jonka ohikulkija on sinne hylännyt.

1. Miksi emme kaikki heitä törkymme tuonne tienpenkan taa?
2. Miksi minä en, kun monet muutkin niin tekevät?

Ehkä roskaajia on vain vähän, jos ajattelemme kaikkia tiellä liikkujia, mutta roskaajan jäljet saattavat harmittaa meitä, muka enemmän luonnon arvoja vaalivia.

Ajatuksia

Päässä liikkuu monenlaisia mietteitä. Ajatukset ja mielipiteet syntyvät käsittämättä. Tarvitsemme virikkeitä, sillä ellei tiedä mitä haluaa, ei osaisi tehdä päätöksiä. Mielikuvitus myllertää, jotta keksin mitä teen, puhun tai kirjoitan. Tiedostamatta monenlaiset kuvat vilistävät pääkopassa. Pystyisipä niitä ohjaamaan ja päättämään miten tunneohjelma toimii.

Aikojen saatossa koemme iloisia ja surullisia päiviä, juhlaa ja arkea. Lapsuuden ja vanhuuden väliin mahtuu, työtä, lomaa ja eläkeaikaa. Kaikkein parasta on tämä käsillä oleva aika, sillä taaksepäin ei pysty palaamaan, tuleva on vielä esiripun peitossa, siksi tuntematon.

Haluaisin vaikuttaa omiin tunteisiini ja mielikuviini, mutta ne tulevat ja menevät kysymättä mitään. Media voi niihin vaikuttaa, sillä mainonta ja lööpit ovat mainiota manipulaatiota. Silti kaikki mitä ajattelen, nousee mieleeni tiedostamatta. Voin vain havaita oman tunnetilani olemalla, iloinen, vihainen, surullinen, masentunut – tyytyväinen tai tyytymätön ihminen.

Arkiaskareisiin

Pyhien jälkeen koitti arki, vaikkei eläkeläisen arki paljoa pyhistä erotukaan. Mitään sellaista työtä ei ole, joka olisi pakko tehdä, ulkoisen aikataulun mukaan. Tehtävien aikatauluttamista tarvitaan. Jos annan itselleni vallan, että huomenna minä sen teen, niin huomaan, ettei huomista tule. Tehtävä siirtyy päivästä toiseen, eihän niin voi toimia.

Erilaisista kulttuureista lähtöisin olevin ihmisten tapaaminen on mielenkiintoista. Meillä kävi eilen Bosniassa syntynyt ja nykyisin Kanadassa asuva Aida. Suoraa puheyhteyttä yhteisellä kielellä ei ollut, mutta kun ranskankielen tulkkina toimi pojan vaimo, ei kommunikaatio ongelmia ollut.

Ensi käynnillä Suomeen, hän ihasteli suomalaisten väljää asumista lähellä luontoa. Mahdammeko me aina itsekään ymmärtää miten onnellisia saamme olla?

Juhannuksen jälkeen

Seuraavaan Juhannukseen on taas paljon aikaa, sillä taakse jäänyttä juhlapäivää pitää odottaa kokonainen vuosi. Juhannuksen kesä jatkuu, kun luonto iloitsee lämmöstä ja maan kosteudesta.

Katselin aamulla ikkunasta miten punarinta pomppii pensaiden alla ja kirjosieppo ruokkii pöntössä vikiseviä poikasiaan. Rastailla on suorastaan juhlallista, sillä kosteassa nurmikossa on paljon kastematoja. Rastaat kuuntelevat, ja pian niillä on kiskottavana suuri kastemato. Poikasetkin ovat vanhempiensa opissa miten ravintoa hankitaan.

Oravapariskunnalla on neljä poikasta, jotka seuraavat vanhempiaan kuusen oksistossa. Oravauroksesta on tullut melkein lemmikki, sillä pihalla kulkiessani se seuraa, minua kuin koira. Sitten se katsoo silmiin, kuin kysyen, ”eikö minulle olisi auringonkukan siemeniä?” Pitäähän pojalle antaa kourallinen, jonka se kuorii nopeasti antamatta puolisolleen vuoroa. Sitten toisesta kourallisesta jo riittää molemmille. Toistaiseksi poikaset eivät ole ruokintapaikalle ennättäneet.
Vaimon keräämät juhannusaaton päivänkakkarat, (Leucanthemum vulgare), ovat oudolla tavalla lakastumassa. Kukinnon alta varsi on taittunut, siitä on nestejännitys hävinnyt ja kukka on painunut surulliseksi. Nestevirtaa kukkaan ei enää ole joten maljakkoon on haettava tuoreita luonnonkukkia.

—Suolaa suolaa...

Me suomalaiset syömme yli tarpeemme ja sen lisäksi suolaamme itsemme. Vähäinen ongelma ei myöskään ole aikuisiän diabetes, joka paljolti johtuu ylipainoisuudesta, siis ravintotottumuksista. Tästä kaikesta johtuu, että veronmaksajalle tulee hyvin rajuja paineita, kun sairaanhoitokulut kasvat.

Jos jotakin pitäisi osoittaa sormella, niin kait se on elintarviketeollisuus, joka syöttää meille tuotteissaan tarpeettoman paljon suolaa, sokeria ja rasvaa. Eihän tässä ole mitään uutta, koska jokainen sen tiedämme, mutta silti ostamme noita säilöntäaineilla ym. lisäaineilla kyllästettyjä tuotteita. Evira on aiheellisesti huolissaan. Ensimmäinen, jonka he voisivat vaatia, olisi selkeämmät elintarvikkeiden pakkausmerkinnät. Kyllä niissä on kaikki tarpeelliset asiat merkitty, mutta miksi niiden pitää olla niin epäselvästi ja pienellä, ettei tekstiä ilman suurennuslasia näe edes normaalilla näkökyvyllä?

—Pakkausmerkintöjen tulee olla:

• helposti havaittavia
• riittävän isokokoisin kirjaimin tehtyjä
• helposti luettavia
• ymmärrettäviä
• pysyvällä tavalla tehtyjä
  Lähde: EVIRA

Nyt on Juhla ja Juhannusaatto

Bensan hinta jo 1,80 €/litra

Hinnat nousevat päivittäin ja inflaatio hyrrää. Muistuu mieleeni -70 luku, jolloin inflaatio oli todella korkealla. Harmittaa, kun silloin en uskaltanut tehdä reilusti velkaa, koska inflaatio hoiteli silloin velkapääoman.

Polttoaineiden hinnat lähtivät nousuun, ja puhuttiin energiakriisistä. Opeteltiin ajamaan kevyellä pintakaasulla ja autoihin tuli alipainemittareita, joilla opittiin varovaisia kiihdytyksiä ja tasaista ajotyyliä. Nuo opit ovat pysyneet selkäytimessä ja uskon osaavani ajaa jokseenkin taloudellisesti.

Eräs autonvalmistaja, olikohan se Fiat, mainosti kysymällä: ”Millä aiot ajaa, kun bensa maksaa 5 markkaa?” Tänään kalleinta bensaa on Laukaan, Leppävedellä, jossa 95 oktaaninen maksaa 1,80 €/l. Sehän on ylittänyt jo mummonmarkoissa kympin haamurajan?

Juhannusliikenteessä palaa menovettä, mutta ajetaan säästeliäästi, sillä ennakoiva ajotapa on myös turvallisuustekijä.

Elektronisen kirjan suosio kasvanee

Blogikirjoittaja ”Maalainen” näyttää olevan elektronisen kirjan ystävä. Minäkin uskon tuollaisen lukulaitteen käytön yleistyvän, mutta tuskin se tulee syrjäyttämään perinteistä kirjaa ainakaan lähitulevaisuudessa. Silti on hyvä, kun kirjalle on kelvollisia vaihtoehtoja.

Minun suosikkini on edelleen perinteinen kirja, kuten 45 % muillakin ”Maalaisen” kyselyyn tähän mennessä vastanneista. Kuitenkin elektroninen kirja kiinnostaa, enkä pidä sitä edes hulluna ajatuksena. Saatan hankkia jossain vaiheessa lukulaitteen, kunhan suomalaisten kirjojen valikoima kasvaa. Tuskin kuitenkaan ennenkuin lukulaitteella saa myös luontokirjojen kuvat loistavina näkyviin.

Luen perinteisiä kirjoja, mutta niitä täydentävät sopivasti äänikirjat, joita kuuntelen autossa, joskus sängyssäkin, mutta iltakuunteluun ne sopivat huonosti, sillä usein uni yllättää ja herään aamulla kuulokkeet korvilla.

En seurustele lehtimyyjän kanssa

Monet kokevat lehtimyyjien soitot kiusallisina. Minä en, vaikken tilaa heiltä mitään. Yleensä myyjä kysyy: ”Onko hetki aikaa?” Tiedustelen mitä on kysymys, jos langalla on lehti- tai TV-kortin myyjä tms. vastaan, että aikaa ei ole!

Teen selkeästi selväksi, että tarjous ei kiinnosta, enkä halua tietää, mitä lehteä hän tarjoaa.

Ei ole ainuttakaan poikkeusta, ettei puhelu loppuisi alkuunsa. En ole töykeä, mutta täysin varma siitä, että jatkaessaan myyjän aika kuluu hukkaan. En lyö luuria korvaan, vaikka en kannata lehtien puhelinmarkkinointia.

Luen lehtiä, tilaankin niitä, mutta löydän tarjoukset netistä, josta lehden voi tilata ihan rauhassa, ja lopettaa tilaus silloin, kun se aika on.

Kurren kanssa kasvimaalla

Puutarhaharrastus keventää kummasti kesää, kun voi kokeilla kaikenlaista, jopa sellaista, joka ei onnistu. Joskus käy halla pihalla ja silloin taimet, joita on vaalittu kasvihuoneessa aikaisesta keväästä alkaen, muuttuvat kompostimullan raaka-aineeksi. Epäonnistumiset kuuluvat tähän harrastukseen, jos toisin olisi, kyseessä olisi ammattimainen toiminta. Epäonnistumiset opettavat kantapään kautta ja sillä hyvä.

Tänään lapioin vielä viimeisiä kasvipenkkejä saviselle maapohjalle, Hiekkaa, kompostia Kekkilän puutarhamultaa, sekä kiviä. Suuret kivet varaavat itseensä lämpöä päivällä ja luovuttavat sitä kylmään aikaan vieressä kasvaville herkille kasveille.

Siinä multaa lapioidessani tuli viereeni orava ja katsoi anovasti silmiin. Ruokaa oli Kurre vailla, niinpä annoin kourallisen auringonkukan siemeniä. On se vain niin hellyttävä tuollainen ison hännän varjossa siemeniä nakertava. Oravien puuhia on mukavaa seurata, kun vanhemmat kiertävät kuusta neljän pikkuoravan kanssa.

Hollandin testi

• Hollandin testi on vain yksi tapa luokitella kiinnostuksen kohtaita. Testi ei siis kerro mitään "yhtä ainoaa totuutta". Jokin toinen testi voi painottaa eri asioita ja antaa siten toisenlaisia tuloksia.
• Tulokset perustuvat omiin arvioihin, joten ne ovat sitä luotettavampia mitä harkitummin vastaat kysymyksiin. Mielipiteesi voivat kuitenkin ajan myötä muuttua, jolloin tuloskin muuttuu. Tulosta voidaan pitää siis vain viitteellisenä ja se kuvastaa tämänhetkistä tilannettasi.
• Harvat ihmiset kuuluvat vain yhteen tyyppiin. Useimmissa ihmisissä on monen tyypin piirteitä.

Minun tulokseni:

• Sosiaalinen 54%
• Tieteellinen 46%
• Systemaattinen 45%
• Yrittävä 57%
• Taiteellinen 59%
• Käytännöllinen 38%

Vastauksiesi perusteella olet taiteellinen ja yrittävä.

Ammatteja, joissa voit parhaiten hyödyntää näitä ominaisuuksia:

• Suhdetoimintahenkilö
• Mainospäällikkö
• Kukkakauppias
• Näytelmäkirjailija
• Mainostensuunnittelija
• Kriitikko
• Kirjailija
• Editori
• Sisustussuunnittelija
• Kuvittaja
• Kuvituksen suunnittelija
• Valokuvaaja
• Valokuvatoimittaja

Koska olen jo vanhuueläkeläinen en kommentoi tulosta muuten, kuin sanomalla:
Tulos ei ole mielestäni mitenkään virheellinen!

Löysin testin tämän linkin kautta:
http://www.mtimagine.com/blog/

Kaappien kätköistä

Sateiset kesäpäivät ovat mukavia siksi, että suunniteltu päiväohjelma menee uusiksi. Sateella voi enemmän käyttää aikaa tietokoneella tai sitten vain siivota pöytää, kaappeja ja komeroita.

Miten paljon sitä huushollista löytyykään sellaista, jonka on autuaasti unohtanut. Mielenkiintoista on löytää lukemattomia kirjoja tai vaatteita, joita ei ole kaivannut moniin vuosiin. Varttuneempi miespuolinen tulee varmaan toimeen vuosikausia käyttämällä vanhoja asusteita. Itselläni se edellyttää tosin siirtymistä terveellisempiin elämäntapoihin, mikä taas tuo säästöä myös ruokalaskussa.

Pakkasimme eräitä itsellemme tarpeettomia löytöjä muutamiin muovipusseihin, jotka veimme Punaisenristin Monitoriin, josta he kierrättävät niitä tarvitseville. Kävimme samalla itsekin kirpputoriostoksilla, mutta se olisi sitten kokonaan eri tarina, sillä ostimme uusia tuotteita.

Sattumankauppaa

Kierrätystä

Vanhasta makuuhuoneen kalusteesta luopuessa tuli eteeni se vaihe, jolloin on mietittävä, mitä hyödyllistä noilla hylätyillä materiaaleille oikein tekisin?

Vesisängyn hylättyäni jäljelle jäi patjan raato. Vuotavan patjan pystyisi paikkaamaan, mutta sen sisällä oleva vaimentava materiaali on jo kasassa, joten muhkuraisella patjalla ei enää kukaan voi nukkua.

Jonkinlainen pressu siitä avattuna syntyy, sillä en vie patjaa ainakaan heti jätekeräykseen. Myös monenlaista pohja- ym. levyä ja pinnoitetta jää uusikäyttöä odottamaan. Kertaalleen käytetty lastulevy on tosin huono materiaali, josta ei oikein saa mitään hyödyllistä aikaiseksi, sillä varastohyllynäkin sen kantavuus on kyseenalainen.

Ehkä helpointa olisi, kun malttaisin vain pilkkoa levyt pieneksi ja panna sekajätteenä eteenpäin.

Sänky

Kiistaton totuus on, että me olemme sängyssä suunnilleen 8 tuntia vuorokaudessa. Se on 30 % elämästä.

Minä olen lapsuudessa nukkunut ruisolkipatjalla ja sittemmin natisevalla hetekalla ja vaahtomuovipatjalla, myöhemmin jousipatjalla, ja nyt 21 vuotta hyvässä vesisängyssä.

Joulukuussa vesisänky alkoi oireilla, eli siihen tuli pieni vuoto. Se oli varoitus, että pian vesisänky hylätään. Paikkauksen jälkeen puoli vuotta on harkittu uuden sängyn ostoa. Monien myyjien puheilla olenkin ollut ja kerännyt tietoa nykyaikaisista hyvistä sängyistä.

Havaitsin, että laadukkaat ovat kalliita, mutta kannattaako halpaan sänkyyn vierähtää. Vaikka vuoteeseen sijoittaisi käytetyn auton hinnan saako sillä tyytyväisyyttä, sitä on vaikea tietää. Tänään teimme vaimon kanssa valinnan ja tilasimme sängyt, joilla on 25 vuoden takuu, paitsi sähköisen tekniikan takuu 5 v. Odotamme vielä muutamia viikkoja, että saamme tilaamamme hienot petit.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vuode

Tämä hetki

Elämä on ajassa kiinni! Menneisyyden ja tulevan ajan välillä, tämä hetki on kooltaan lähes olematon. Tuleva aika siirtyy silmäräpäys kerrallaan osaksi menneisyyttä. Ei ole ihme että nykyisyyden tajuaminen on hyvin vaikeaa. Ansaitulle vanhuuseläkkeelle pääsyn jälkeen aikakäsitys on jotenkin muuttunut.

Työelämässä ollessa päivät ja viikot, kuukaudetkin olivat jäsentyneitä kalenterin viikko- ja vuosisuunnitelmiksi. Eläkepäivinä en ole halunnut pitää tarkkaa kalenteria, joka voi olla sinällään virhe.

Ehkä ajanhallinta olisi hyväksi myös vapaammassa aikataulussa. Tehtävät ja asiat ovat nyt niin erilaisia, eivätkä kanssaihmisten tapaamiset ole kiinni minuuteista. Tosin joskus harmittaa kovasti, kun on sovittu aika, mutta kumppani onkin pahasti myöhässä, tai unohtanut asian kerrassaan kokonaan.

Kävin kyläkaupassa

Suurten ”kyläkauppojen” määrä on kasvamassa, sillä kaikenlaisia uusia hankkeita on vireillä.

Kävin ostoksilla Keskisen kyläkaupassa, kun matkani suuntautui muutenkin siihen suuntaan. Tuntuu ihmeelliseltä, että näihin isoihin mooleihin odotetaan asiakasvirtaa aina 100 km säteeltä. Jos käyn 100 km päässä olevassa kaupassa ja autoni kuluttaa 7,5 litraa/100, pelkkä polttoaineen hinta on 23 euroa. Jos harkiten teen tuolla reissulla esimerkiksi 200 euron ostokset, pääsen suunnilleen omilleni, jos tuon kaupan hinnat ovat -10 % edullisemmat kuin oman osuuskaupan hinnat.

Eilisen käynnin antaman MUTU-tuntuman perusteella epäilen, että pitkät ostosmatkat omalla autolla tehtynä eivät olisi taloudellisesti kannattavia. Toisaalta maailmassa ei ole mikään pakko ajatella aina taloudellisesti.

Sadetta

Kuulun siihen ihmisryhmään, joka kantaa tarpeettomia huolia. Tänään herättyäni huomasin erään huolen poistuneen, sillä taivaalta tuli juuri sellaista lapsuuden maisemasta muistamaani kesäsadetta.

Nyt, kellon ylitettyä puolenpäivän, sademittarissa on vettä jo 22 milliä. En tyhjentänyt mittaria, sillä on mukava nähdä, paljonko sadetta kertyy iltaan mennessä. Pihan ja puutarhan kasvullisuus nauttii nyt vedestä ja samalla puhdistuu ilma kaikenmaailman hiukkasista, ainakin hiukkasen.

Toinen huolien mittari on oma terveys. Jotenkin se rauhoittaa, kun käyn määrävälein vuositarkastuksessa. Tänään sai vain tyydyttävän synninpäästön omista paheistani. En ole juoppo, enkä tupakoi, mutta paheiden summan ollessa vakio, niin painoindeksi kertoo lahjomattomasti minun olevan syöppö. Lupasin pyhästi parantaa tapani.

Betula Pendula 'DALECARLICA'

Koivunlehdet ovat jo täydessä koossa, joten on oikea aika tehdä vasta ja vihtoa sillä puukiukaan löylyssä. Pihassa kasvavan taalainmaankoivun alimmat oksat ovat niin alhaalla, että niitä olisi karsittava. Tulisiko noista kunnon vihta, sitä tässä pohdiskelen? On se vain niin rikkonaisen näköinen ja pahasti liuskainen, ettei ole oikein oiva vastakoivu. Tietenkin, jos taittaisin pääasiassa rauduskoivunlehdeksiä ja vain vähän noita taalainmaakoivun vitsoja mukaan, niin voisi tulla kunnon vasta.

Suomalainen ei usko ennen kuin kokee, joten on kait lähdettävä tuumasta toimeen.

Viime kesänä tein talveksi vihtoja, jotka ovat säilyneet hyvin. Syy siihen on vihtojen roskaavuus, joten niitä ei tule aivan jokaisella saunakäynnillä käytettyä.

Taalainmaankoivu

Taraxacum officinale

Voi kukkia, joita riittää kaikkialla kuivuudesta huolimatta. Mitenkä ne saavat kosteutta, auringon kuivaksi poroksi paahtamasta maasta?

Voikukka on kaunis kukka keltaisena, ja oma viehätyksensä sillä on tuleentuneenakin. Tänään on tuulista, joten monet voikukkapellot kylvävät siemensatoa luontoon ja sitä riittää. Ihmetyttää, kun nyt kaikki luomu-tuotteet ovat POP, eikä kukaan ole vielä hyödyntänyt luonnon villiä salaattikasvia kaupallisesti. Viljeltynä tämä villi Taraxacum officinale kasvi tuottaisi ilmeisen hyvää satoa. Itse olen kerännyt voikukan lehtiä ja niitä on käytetty salaattina. Ei pahaa, sanoisi varmaan Jorma Uotinen.

Tänään sattui yksi ukkospilvi kulkemaan ylitse. Se aiheutti jyrähdyksen, ja saimme viisi minuuttia sadetta. Sademittarissa ei kyllä näkynyt pisaraakaan.

Ymmärrätkö blogeja

Kun näitä kirjoittaa ja lukee, niin tulen ajatelleeksi ymmärrätkö Sinä kirjoittamani? En minä itsekään aina ymmärrä ja luen paljon sellaisia blogeja joita en ymmärrä, tai olen asioita aivan eri mieltä. Ainakin ne kirjoitukset, jotka eivät näy yhdellä ruudulla saavat osakseen vain silmäilyn ja välittömän poistumisen.

Palautetta tulee annettua vähän, ehkä siksi, kun itsekään en ole paljoa palautetta saanut. Hyvän kommunikoijan tulee olla hyvä kuuntelija, joka tarkoittaa, että blogi pitäisi lukea niin, että ymmärtää myös sen, mitä ei siihen ole kirjoitettu.

Tiedot voi esittää monella tavalla, ja eräs tapa on kuvan käyttö. Kerrotaanhan, että yksi kuva kertoo vähintään 1000 sanan edestä.

Inhimillinen tekijä

Maa on kuivaa, eikä säätiedotus lupaa sadetta. Tässä siunailemme energian korkeaa hintaa, unohtaen miten suuria inhimillisiä vaikeuksia syntyy, jos puhdas vesi olisi vähenemässä. Vesi!

Selviämme vähemmällä energialla, mutta veden tullessa minimitekijäsi, elämä olisi todella vaikeaa. Kuivuus aiheuttaa jo viljasadon alenemista, ja siitä seuraa paineita ruuan hintaan. Kaikkien kasvien siemensato alenisi ja monet eläinlajit joutuisivat vaikeuksiin ruuan vähyyden vuoksi.
Peltojen kastelu on kallista koska siihen tarvitaan paljon energiaa.

Nyt on vähän pölyttäviä hyönteisiä, eikä tiedetä mistä se johtuu? Onko syynä, joku ympäristötekijä joka on vaikuttanut mehiläisten ja kimalaisten suunnistuskykyyn? Nousevatko ne ylempiin ilmakerroksiin ja joutuvat siellä ilmavirtauksien vietäväksi ja lopulta nääntyvät ja kuolevat?

Rahadoping

Päivän politiikka on outoa, ettei se oikein jaksa perinteisellä tavalla kiinnostaa. Kiinnostusta lisää poliitikkojen kootut selitykset. Menneet ”Hiihtoliiton” doping kohutkin saattavat jäädä jälkeen tästä rahadopingista. Saattaa olla, että kiellettyjen aineiden käytöllä saavutettu hyöty jää minimaaliseksi, sillä maineeseen tulleet vahingot voivat olla hyötyä mittavammat.

Laki on käynyt kaikissa pikkujutuissa hämäräksi, ja hyvin moni vaikuttaja seikkailee harmaalla alueella. Kaljapullon ehkä kahdenkin jälkeen saatetaan istua ratin taakse, ylinopeutta ja muita liikennerikkomuksia sattuu hyvin usein. Kaikkea ei valvova silmä näe.

Virheitä selitetään tiedon puutteella, ja valkoisilla valheilla, joten onnea kokeillaan, jospa kukaan ei huomaakaan. Pikku vilppi on yleistynyt ja oma etu on tärkein etu.

Ruohonleikkuriremontti

Naapurini harmitteli, kun 20 vuotta hyvin palvellut ruohonleikkuri on mennyt rikki. ”No kun se on niin ruostunut, että työntöaisa on toiselta puolelta tyhjän päällä, Eihän sitä pysty ruostunutta peltiä edes hitsaamaan. Moottori siinä on ihan hyvä, joten harmittaa kuljettaa sellaista romunkeräykseen”.
Minä katson konetta, —kuule minulla on autotallissa vajaa vuoden käytetty leikkuri, josta on kampiakseli mutkalla, eikä ei pysy öljytkään moottorissa, mutta kaikki muu on uutta vastaavaa. Vaihdetaan tuo sinun moottorisi tuohon minun leikkuriin, niin saat toimivan koneen. Oli siinä vähällä meille tulla uskonpuute, että onnistuuko hommamme, eli sopiiko vanha moottori uudemman leikkurin alustalle. Kaikki oli kuitenkin helppoa, kun osat olivat vaihtokelpoisia. Asensimme moottorin paikalleen, öljyt koneeseen ja bensaa tankkiin. Vain pieni nykäisy ja niin kuului rauhallinen sätkätys moottorista ja näkyy myhäilevä ilme naapurin kasvoilla.

Lemmikit

Tänään tein reippaan työpäivän kesäpaikalla, kun ajoin ison raivaussahan vahvalla siimalla nurin, heinää, lupiinia, voikukkia ja jonkun ukonputkenkin. Hehtaarin tontti on pikemmin rasite, kuin lepopaikka, mutta sittenkin on mukava puurtaa.

Tärkeintä on, että herukkapensaiden alustat ovat nyt kohtuullisen siistit. Se minua arveluttaa, että tuleeko puskiin marjoja keväisten hallaöiden ja harvalukuisten pölyttäjien vuoksi. Siinä ruohikkoa raivatessani jouduin hetken harkitsemaan, annanko mennä sinisenä kukkivat lemmikitkin nurin. Omaksi onnekseni aikailin vähän ja niin vaimo ehti hätiin, ennenkuin kedon kukat oli lakaistu pois. Ehkä minä en itsekään olisi kaikkia kieloja, ketoneilikoita ja lemmikeitä niittänyt, sillä kyllä kimalaisille ja perhosille pitää jättää ruokailu- ja elonympäristöä.

Tikkamäki

Klikkaa kuvaa!

Auringon siirtyessä lännen puolelle varjot metsässä syvenevät. Salaperäinen, korpi saa uusia muotoja. Juurakot ovat kuin monstereita ja sammalmättäät, kuin lapsia pelottavia Mörri Möykyn pesiä.

Metsässä on katseltavaa, eikä siihen tarvita suurta pinta-alaa. Sadan metrin säteellä kahvipullosta on paljon nähtävää. Osaako sitä ihminen nähdä luonnon kauneutta, se onkin sitten kokonaan eri asia? Kulkijalle tuo iloa mahdollisuus olla luonnossa, rauhoittua ja istua sammalmättäällä kuunnellen, miten tikka hakkaa keloa tai etsii toukka-apajaa vanhan kuusen tyveltä.

Kaiken kruunaa, kun korkkaan höyryävän kahvipullon tai tirautan tuoreen kahvin retkikeittimellä. Sittenkin tärkeintä on unohtaa kaikki muu ja keskittyä luontoon ja itseensä, sillä luontoon mekin kuulumme, urbaanit ihmiset.

Hukkainvestointeja

Kuva Pirkkalehdestä

Jokapäiväinen markkinaviestintä vaikuttaa meihin tavalla tai toiselle. Uusia tuotteita on saatava kiertoon, eihän kansantalous muuten kehity.

Uutta Pirkka-lehteä selatessani huomioni kiinnittyi ”Hukka–tuote” mainokseen, jossa niitä tarjotaan -20 % edullisemmin. Jo Nimenä ”Hukka-tuote” aiheuttaa minulle vinon hymyn, sillä vuolukivestä; todella hienon materiaalin hukkapaloista muotoillut esineet ovat todellisia hukkatuotteita. Ne ovat ainakin minulle tarpeettomia, enkä uskoisi ostavani tällaisia , edes -20 %. hintaan.

Jos saisin makkaraputken merkkipäivälahjaksi, tuntisin silloinkin itseni loukkaantuneeksi. Eipä ole muuta keksinyt! Onneksi ei ole merkkipäiviä tulossa, joten ei ole pelkoa, että edes sen vuoksi saisin vastaanottaa mitään hukkapaloja. Ehkä joitakin ylioppilaita on muistettu hukkalahjoin, en tiedä.

Grillimakkaraa

Grillauskausi alkoi, nautin siitä uusien makujen kera. Atrian markkinoille tuoma ”Chili sulatejuusto Wilhelmi”, on miehekkään makuinen, eikä sitä ole pilattu hölmöilevällä mainonnalla. Ei kuitenkaan niin hyvää, ettei jotakin moitittavaakin; minun moitteeni kohdistuu pakkauksen tekstin pienuuteen ja hölmöön taustavärin valintaan. Ehkä jotakin syytä on näkökyvyssäkin, mutta tuosta tekstistä en saa pirullakaan selvää, en erota sitä taustasta.

Korjausehdotuksia on ainakin kaksi

• Taustavärin muuttaminen
• Tekstin koon kasvattaminen

Ehkä olisi parasta muuttaa molempia!
Pakkauksessa on tilaa isommalle kirjasinkoolle, sillä voihan Wilhelmi tuotemerkki olla vähän pienemmällä.

Ensielämyksen jälkeen ostan tätä mainiota makkaraa toistamiseenkin ja tekstiongelma on hallinnassa, nyt kun suurensin tekstin skannerin avulla.