Kesäkuun 29 päivänä vuonna 2008 katselin KooTeen kuvablogista kaunista ja herkkää kuvaa ”vehka” suokasvin kukinnosta. Mieleeni syntyi halu mennä itsekin läheisen järven rämeikkörantaan, jossa tiedän olevan runsaasti tätä kasvia.
Seuraavana päivän iltana, siis tänään, hieman kello 17 jälkeen kävelin rämeikölle kamera kainalossa kantaen. Ylitin ojia ja kipusin aitojen ylitse, menin hetteikköiseen niemeen ja saarekkeeseen. Tunsin kasvoillani puista putoilevat vesipisarat ja hien, sekä hyttysten armadan joka verenhimoisesti inisi ympärilläni. Runsaiden sateiden jälkeen järven ranta on märkää upottavaa ja kaikkialla kasvaa tuota vehkakasvia, mutta kukkivaa yksilöä oli vielä vaikea löytää. Viikon päästä, ehkä hieman enemmänkin, sitten kukintoja on paljon ja ne ovat kookkaampia. Käyn silloin uudestaan niitä kuvaamassa tai sitten retkilläni keskityn aiheeseen jossakin päin Suomea, toisella suolla.
Kaunis kuva, kosteuden voi ihan tuntea ihollaan.
VastaaPoista